torstai 13. syyskuuta 2012

Red Sonja

Alkuperäinen nimi: Red Sonja
Ohjaus: Richard Fleischer
Käsikirjoitus: Clive Exton, George McDonald Fraser
Pääosissa: Brigitte Nielsen, Arnold Schwarzenegger, Sandahl Bergman
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1985
Kesto: 84 min


- No man may have me, unless he's beaten me in a fair fight.
- So, the only man that can have you, is one who's trying to kill you. That's logic.


Kuningatar Gedren (Sandahl Bergman) varastaa pyhästä temppelistä talismaanin, joka voimistuessaan valolla riittää tuhoamaan koko maailman ja sekös Gedreniä kiehtoo. Gedren tapattaa kaikki temppelin naiset - talismaania voi koskettaa tuhoutumatta vain nainen - yhtä, Varna-nimistä naista (Janet Agren) lukuun ottamatta. Varna pakenee, mutta haavoittuu Gedren sotilaiden nuolista, mutta muuan matkamies (Arnold Schwarzenegger) pelastaa Varnan turvaan. Varna käskee miestä etsimään käsiinsä siskonsa Sonjan (Brigitte Nielsen), joka haluaa kostaa Gedrenille sen, että tämä tappoi hänen vanhempansa ja yritti polttaa Sonjankin taloonsa. Lähes voittamaton miekkanainen Sonja lähteekin talismaanin ja Gedren perään ja saa vastentahtoisesti mukaansa tuon matkamiehen...

Hah, arvasin, että ...noir menisi katsomaan tämän elokuvan suunnilleen samoihin aikoihin kuin minäkin, kun hän kävi läpi Conan-elokuvia, sillä Red Sonja on spin-off kyseisistä elokuvista ja Red Sonja hahmona esiintyi aikoinaan Conan-sarjiksissa ja itse asiassa Schwarzeneggerinkin piti alun perin esittää tässä elokuvassa Conania, mutta siitä aikeesta syystä tai toisesta luovuttiin. No, itselle tämä tuli eteen juuri nyt hankintajärjestyksessä katsomista noudattaessani, joten en sitten viitsinyt viivyttääkään tämän katselua (leffakäynnit niin olisivat voineet tehdä, mutta olotila ei antanut myöten sellaisille). Hankkiessani tätä en vielä tiennyt kyseessä olevan Conan -spin-off, sillä en ollut nähnyt tätä ennen ja hankintapäätöskin tuli tehtyä Schwarzenegger-elokuvien keräilyn kautta. Herra itse on sanonut tätä huonoimmaksi tekemäkseen elokuvaksi ja no... Tavallaan Red Sonja olikin huono, mutta kuitenkin ihan katsottava fantasiaseikkailu.

Elokuvan alku antaa jotain esimakua elokuvan mahdollisesta kalkkuna-arvosta, kun kaltoin kohdellun Sonjan luokse saapuu enkeli, joka antaa Sonjalle tämän miekkailutaidon. Tämä aloitus oli vain niin älytön, että ajattelin elokuvasta tulevankin (sinänsä ihan mainio) tahattoman komiikan taidonnäyte, mutta ei se nyt ihan täysin sellainen ollut. Kuitenkin jollei aloitus olisi ollut näinkin idioottimainen, en ole varma, olisinko saanut käännettyä aivojani elokuvan vaatimaan off-asentoon, minkä turvin elokuvan saikin paljon helpommin katsottua

Päätarina ei ollut ihan alkukohtauksen veroinen kalkkuna, mutta kuitenkin sen verran kömpelöstä tuotteesta oli kyse, että jonakin muuna päivänän olisin saattanut lätkäistä tälle huonommatkin pisteet. Sinänsä elokuva tarjosi ihan kelvollisen fantasiatarinan, mutta toteutus oli saatu vain kustua pahemman kerran. Varsinkin tämä kukistettu lapsiprinssi Tarn (Ernie Reyes Jr.) oli harvinaisen nolo tapaus, joka paremmalla asenteella varustettuna olisi voinut olla hyvä lisä Sonjan tiimiin; nyt se hänen ns. henkinen kasvunsa tuntui vain väkinäiseltä. Kuitenkin sankareiden matka eteni kivoja maisemia katsellessa (elokuva oli kuvattu Italiassa), joten niiden voimin elokuvankin jaksoi paremmin ja maisemat riittivät antamaan melkein anteeksi myös tarinan ohuuden. Nimenomaan elokuvan lopputapahtumat menevät osastoon Tahatonta komiikkaa, minkä vuoksi naurua riitti kovastikin, mutta ennen niitä tahatonta komiikkaa esiintyi tarinan puolesta vain paikoitellen. Olihan tässä havaittavissa tiettyjä Conan-viboja, mutta melko vähäisiksi nekin jäivät.

Elokuvan näyttelijätyöskentely oli aivan olematonta ihan kuin Arska-leffalta voikin odottaa, mutta nyt siitä huonosta näyttelemisestä kärsi Arskan lisäksi oikeastaan koko sakki, mikä onkin koko elokuvan tahattoman koomisuuden perusta. Toki tarinakin oli kökkö, eivätkä lavasteetkaan ja erikoistehosteet kaikilta osin vaikuttaneet, mutta hahmojen ja niitä tulkitsevien näyttelijöiden vuoksi elokuva oli näinkin hauska. Eniten vikaa tuntui olevan dialogissa tai pikemminkin sen rytmityksessä, sillä dialogin tönkköyden rinnalla saippuasarjatkin jäävät kakkoseksi. En oikein ymmärrä, miksi dialogi on "tahdottu" tehdä näinkin päin sanonko mitä, mutta epäilen syyksi sitä, että kun muutkin puhuvat töksähdellen, niin Iso Arskakin näyttää ja kuulostaa niiden rinnalla ihan mukiinmenevältä.

Ennio Morriconen musiikki oli ihan kivaa, vaikka vähän ihmettelinkin sitä, miten herra oli saatu mukaan tähän elokuvaan säveltäjäksi. Varsinkin ainakin yhdessä vaiheessa ratsastaessa käytetty melodia soi ihan kivasti ja jäikin melkein päähän soimaan.

Sanottakoon se vielä, että joissakin maissa elokuvan nimessä on käytetty Schwarzeneggerin roolihahmon nimeä, mutta kyseiset nimet olisivat selvästi harhaanjohtavia, sillä valkokangasdebyyttinsä tässä elokuvassa tekevä Brigitte Nielsen oli selkeässä pääosassa ja ennen loppuvaiheita Arskan hahmo vain vilahteli siellä täällä. Niin oli kuitenkin Schwarzeneggerin kuva niin julkaisun kannessa kuin myös nimensä ensimmäisenä, vaikka Brigitte Nielsenin esittämä Sonjan tarinaa tässä seurattiinkin.

Pisteitä: 3/5 

2 kommenttia:

  1. Vaikka Red Sonja ansaitseekin oman elokuvansa, niin ainakin lähes kaikki ovat varmasti samaa mieltä kanssani kun sanon ettei tätä nimenomaista elokuvaa olisi tehty jos aiemmat Conanit eivät olisi olleet kaupallisesti menestyneitä. Ja tällä elokuvalla koetetiin selvästi vetää puoleen naispuolista yleisöä, koska vaikka elokuvassa onkin toimintaa ja naiskauneutta, niin jos se olisi ns. poikien elokuva, niin se muistuttaisi taatusti enemmän jotain Lana Clarksonin barbaarileffoja. Tästä kielii myös juuri nuo enkelit sun muut tyttöjutut. Ja se onkin se seikka mikä minua aina hieman kiukuttaa. Miksi niin usein kun tehdään, esimerkiksi tässä tapauksessa naisille suunnattu Conan, niin siinä yritään tekemään sama leffa, mutta korvaten tietyt jutut sellaisilla joiden uskotaan olevan tyttöjen mieleen. Kun Conan kohtaa lahoavan jättiläisluurangon, niin Sonja tapaa enkelin, salamat muuttuvat sateenkaariksi, etc. Vaikka en olekaan tyttö, niin epäilen suuresti että tytöt erikseen kaipaavat pinnallisia osoituksia siitä mikä tulkitaan tyttömäisyydeksi, tai ylipäätään jatkuvaa muistuttamista että tämä versio on nyt nimenomaan tytöille. Pahin esimerkki tästä on vertaileminen He-mania She-raan, jossa kaikki on täsmälleen samanlaista, mutta sateenkaariväreissä.
    En minäkään halua Sex and the Cityn poikaversiota jossa koko ajan muistutettaisiin siitä, että se on poikaversio

    Niin paljon kuin inhoankin Resident Evil-elokuvia, niin siinä on onnistuttu luomaan naishahmo jota katsoessa ei kertaakaan tule mieleen sen olevan versio jostain toisesta sukupuolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän tästä paistoi selkeästi läpi se, että Conanin menestyksen vanavedessä tää on tehty ja vaikka en sitä elokuvaa katsoessani niin ajatellutkaan, niin kyllähän naisyleisöä on selvästi kosiskeltu, vaikka mua (miehenä?) vähän häiritsi ne Sonjalle kirjotetut naismaisuudet kuten pieni myötätunto poikaprinssiä kohtaan, mutta ne jäivät lopulta sen verran vähälle, etteivät ne nyt liiemmin häirinneet.

      Mut joo, en ole ekaa Resident Evil -leffaa (muita en oo nähnyt) koskaan katsonutkaan sillä silmällä, että siinä olisi pääosassa nainen, vaan henkilö, joka nyt sattuu vain olemaan nainen.

      Poista