tiistai 25. syyskuuta 2012

Puhdistus

Alkuperäinen nimi: Puhdistus
Ohjaus: Antti Jokinen
Käsikirjoitus: Marko Leino, Antti Jokinen,
Pääosissa: Laura Birn, Amanda Pilke, Liisi Tandefelt
Valmistusmaa: Suomi, Viro

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 125 min


- Ketkä tulee?
- Miehet.
- Ja paskat!


Aliide (Laura Birn, Liisi Tandefelt) on kokenut 1940-luvun neuvostosotilaiden invaasion ja julmuuden, eikä hän vanhanakaan ole kyennyt pääsemään menneisyyden haamuista eroon. Eräänä yönä hänen pihalleen tupsahtaa nuori Zara (Amanda Pilke), joka pakenee rikollisia, jotka ovat pitäneet häntä pakolla seksityöläisenä ja Aliide ensin kuvittelee Zaran olevan vain kommunistien ansa, jotta Aliide saataisiin satimeen. Lopulta Aliide kuitenkin ottaa Zaran hoiviinsa ja antaa tälle yösijan. Selviää, että Aliide on Zaran isotäti, joka ei ole pitänyt siskoonsa Igneliin (Krista Kosonen) mitään yhteyttä vuosikymmeniin. Aliide ja Zara ovat täysin eri maailmoista edustaessaan eri sukupolvia, he ovat molemmat tahollaan kokeneet kauheuksia, mutta toisistaan tietämättä heidän tarinoissaan on kuitenkin yhteneväisyyksiä...

Minusta on jotenkin tuntunut siltä kuin olisin ainoa tästä elokuvasta kiinnostunut, joka ei ole lukenut Sofi Oksasen alkuperäisromaania, enkä tiedä, tulenko lukemaankaan. Toisaalta tämä elokuva kyllä herätti pienen kiinnostuksen itse kirjaakin kohtaan, mutta toisaalta maailmassa on niin paljon kiinnostavia kirjoja, että... saa nyt nähdä. Ehkä siihen romaaniin voisi jossain vaiheessa tarttuakin. Itse elokuva vaikutti trailerin perusteella hyvinkin mielenkiintoiselta ja onkin saanut hyviä arvosteluja vähän joka puolelta, eikä Suomen Oscar-ehdokkaaksi asettamistakaan pidä väheksyä. Puhdistus elokuvana oli kuitenkin ihan hyvä, joskaan ei helppo tapaus.

Minä Viron historiaa sen kummemmin tuntematta pidin tätä ihan kiinnostavana elokuvana, vaikka olisikin vähän värittänyt tapahtumia, kuten jotkut ovat väittäneet. Suomalaisessa mittakaavassa elokuva oli todella raaka, sillä se näytti raiskauksia, väkivaltaa ja kylmäverisiä murhia, vaikkakin paikoitellen hieman peitellysti. En kuitenkaan onnistunut kunnolla ahdistumaan tästä, sillä yleensä samaan aikaan, kun jotain ahdistavaa tapahtui, se sama ahdistavuus katosi, enkä oikein tiedä miksi saatika, että kykenisin selittämään ilmiön kunnolla. Ehkä parhaiten kuvaisi tuntemuksia jos sanoisin, että yhdenkin kohtauksen aikana tunnetila saattoi vaihdella uteliaasta ahdistuneeseen ja takaisin ihan tuosta noin vain. Näyttelijöistä ei ahdistuksen puute johtunut, sillä he olivat pääsääntöisesti hyviä etunenässä Laura Birn ja Liisi Tandefelt, eikä ahdistuksen äkillinen kaikkoaminen voinut johtua myöskään Viron historian tuntemattomuudella, sillä lähtökohtaisesti nähdyt tapahtumat olivat hirvittäviä olivat ne sitten minulle tuttuja tai ei tai totta tai ei.

Vaikka elokuvassa hypitäänkin käytännössä kolmella aikatasolla, joskin Zaran tapahtumat ovatkin tapahtuneet ilmeisen hiljattain, elokuva on kuitenkin rytmitetty ihan hyvin. Toki Zaran ja Aliiden kohtaaminen toimi lähinnä aasinsiltana molempien tarinoihin. En tosiaan tiedä, miten nämä tapahtumat on rinnastettu kirjassa, mutta ainakin tässä elokuvassa pidin hienona seikkana sitä, että pääsääntöisesti Zara ja Aliide vellovat omissa muistoissaan tietämättä lainkaan, mitä toinen on kokenut, sillä elokuvassa ei montaa sellaista hetkeä ollut, joiden aikana toinen olisi voinut selostaa tapahtumia toiselle samaan aikaan kun katsoja näitä menneitä tapahtumia katseli. 

En tiedä, olenko karaistanut sydämeni tai jotain, mutta Zaran tapahtumat kiinnostivat selvästi Aliiden tapahtumia vähemmän, sillä jotenkin pakotetun seksityöläisen tarina tuntui tavanomaiselta tai suorastaan kliseiseltä ilman todellisia huippukohtia ja olinkin vain iloinen, että Zaraa käsiteltiin vähemmän kuin Aliidea. Aliiden menneisyys nimittäin Hansia (Peter Franzén) lukuun ottamatta oli paljon mielenkiintoisempi ja minua kosketti todella tietyt uhraukset, joita Aliiden oli tehtävä selviytyäkseen suorastaan hirviömäisen neuvostoupseerin (Salatuissa elämissäkin nähty Tomi Salmela) pihdeistä. Antaako elokuva sitten kuinka todenmukaisen kuvan Neuvostoliiton suorittamista julmuuksista Virosta, niin sitä en tiedä, mutta jos tässä on edes jonkin verran todellista Viron historiaa, niin sekin on melkein jo liikaa. Ihan kiinnostavana kuriositeettina näin jälkiviisaana oli tämä hahmojen sokea usko länsimaiden apuun, jota ei koskaan kuitenkaan tullut.

Mukana menossa: Tommi Korpela

Pisteitä: 3/5

4 kommenttia:

  1. Luin juuri tämän kirjan, joka oli kyllä varsin mainio. Loppu jätti kyllä aika paljon asioita avoimeksi. Liekö sama homma elokuvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elokuva minusta aika hyvin kaikkiin vastauksiin vastasi tai ei minulle tullut ainakaan sellaista tunnetta, ettäkö jokin asia olisi jäänyt vaivaamaan.

      Poista
  2. Ok, täytyy käydä katsastamassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tää katsomisen arvoinen ehdottomasti tai ainakin siltä näin kirjaa lukemattomana tuntui.

      Poista