torstai 27. syyskuuta 2012

Cosmopolis

Alkuperäinen nimi: Cosmopolis
Ohjaus: David Cronenberg
Käsikirjoitus: David Cronenberg
Pääosissa: Robert Pattinson, Kevin Durand, Sarah Gadon
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 109 min


- Not so strange. Two great fortunes, like one of those great arranged marriages.
- Except I'm a world citizen with a New York set of balls.


Eräänä päivänä hyvin läheisessä tulevaisuudessa Eric Packer (Robert Pattinson) kokee tarvitsevansa hiustenleikkuuta, joten hän pyytää turvallisuuspäällikkö Torvalia (Kevin Durand) viemään hänet hänen hoviparturilleen (George Touliatos). Packer lähteekin hienolla limusiinillaan halki kaupungin. Matkanteko on hidasta, sillä kaupungissa on meneillään mielenosoituksia, hautajaiskulkue kuin myöskin presidentin vierailukin. Niinpä Packer tapaa autossaan työkavereitaan, vaimoaan (Sarah Gadon) kuin myös naisia, jotka eivät ole hänen vaimojaan. Näiden ihmisten kanssa Packer käy sitten välillä hyvinkin filosofisiksi käyviä keskusteluja, mutta matkanteko ei ole vain leppoisa päivänviettotapa, sillä Torval on saanut tietää uhkauksista, jotka saattavat koskea presidentin lisäksi myös Packeria itseään...

En tunnustaudu David Cronenbergin elokuvien suurimmaksi ystäväksi, sillä olen nähnyt hänen elokuviaan vain kourallisen, mutta on hänessä  sen verran hohtoa minunkin silmissäni, että kun hän nyt on tehnyt paluun leffakartalle ja vielä Cosmopoliksen kaltaisessa elokuvassa, jossa trailerin perusteella vietetään paljon aikaa yhdessä ainoassa paikassa, niin rupesihan tämä kiinnostamaan. Cronenbergin toinen uudempi elokuva The Dangerous Method ei samalla tavalla vetänyt puoleensa, vaikka mahdollista on senkin näkeminen valkokankaalta vielä tämän vuoden puolella. Niinpä ei kun leffateatteriin ja kas kummaa, vaihteeksi pääsin todistamaan täysin tyhjää salia eli Cosmopoliksen pääsin nauttimaan ikään kuin yksityisnäytöksenä, mikä saattoi jopa vähän parantaa elokuvan tehoa, vaikka silti kokonaisuus jäi hieman vaisuksi.

RIKKAAT BUSINESSMIEHET OVAT TUNNEKÖYHIÄ KAPITALISTIPASKOJA, JOTKA PITÄISI PÄÄSTÄÄ PÄIVILTÄ! Siinä ilmeisesti lyhykäisyydessään elokuvan sanoma ja nyt kun tämä on käsitelty, voinkin siirtyä eteenpäin. Tai no, sanotaan nyt sen verran, että leffan sanoma tuli todella alleviivatussa muodossa ja leffasta pystyi nauttimaan paremmin, jos antoi koko sanomalle piupaut. Packer on äärimmäisen turhamainen pohatta, joka tuntuu käyttävän ihan helvetisti rahaa vain siitä yksinkertaisesta syystä, että pystyy.

Olin tosiaan kuvitellut elokuvan tapahtuvan vain tämän limusiinin kyydissä, johon noustaan heti leffan alusta ja täytyy tosiaan myöntää, että vaikka Packerilla olikin paljon tilaa limusiinissa, niin silti minulle tuli vähän klaustrofobinen tunne ja voi tosiaan olla, että oleminen yksin leffasalissa vain korosti tätä fiilistä. Tämä auto olisi koko elokuvan voimallisin miljöö ja siksi olikin harmi, että niin paljon vietettiin aikaa jossain ihan muualla, vaikka sinänsä tarinaan olisivatkin sopineet... ainakin osa niistä.

Autossa ja vähän muuallakin puhutaan sitten paljon, kun juuri mitään ei tapahdu. Cronenberg on ilmeisesti tarkoituksella hidastanut hahmojen puhenopeutta niin, että jopa saippuasarjat kalpenevat sille hitaudelle. Varsinkin toisen lopettaessa ja toisen aloittaessa oli usein melkein sietämättömältä tuntuva tauko ja tämä näkyi varsinkin Packerin ja vaimonsa Elisen välisissä keskusteluissa. Itse keskustelut liikkuivat businessmaailmasta hyvinkin filosofisiin aiheisiin. Selviää esimerkiksi, että Packer toden totta on sikarikas, mutta miten hänestä sellainen on tullut, se ei selviä, eikä sillä ole väliäkään, koska se ei kiinnosta. Osa keskusteluista oli ihan turhia ja esimerkiksi Elisen kanssa käydyt keskustelut olivat tylsiä, vaikka toki paljastikin Packerin hahmosta lisää. Noin yleisestikin ottaen vain pieni osa keskusteluista oli mielenkiintoisia, kuten tämä tulevaisuuskeskustelu sekä loppukeskustelu. Molemmat kyllä kuuluivat siihen kategoriaan kuin yli puolet elokuvan keskusteluista eli niitäkään en muistanut oikein enää leffan jälkeen ja tämä korostui etenkin loppukeskustelussa, joka oli sen verran pitkä, että unohdin jo sen aikana, mitä aiemmin oli puhuttu. Muistin kyllä sen, että pidin niistä, mutta tosiaan syytä en kunnolla muistanut. Tulevaisuuskeskustelu ja pari muuta pienempää keskustelua menivät välillä yli hilseen, mutta olivat silti mukavia seurata.

En ole varma, oliko Packer varsinaisesti tunneköyhä, vaan vain äärimmäisen välinpitämätön henkilö. Tuntui siltä kuin hän osaisi ilmaista tunteitaan, jos haluaisi antaa niiden vievän, muttä loppuun asti venytetty analyyttisyys estää häneltä sen. Toisaalta Packer oli sellainen ilmeettömältä tuntuva kaveri, että Robert Pattinsonin kaltainen puunaama* sopi hyvin häntä näyttelemään. Packer menee elokuvassa tekoihin, joihin en olisi uskonut hänen menevän, mistä pieni plussa, mutta noin yleisesti ottaen hahmo jäi kuitenkin todella (tarkoituksellisen?) etäiseksi, mikä vei kanssa vähän fiiliksiä, enkä itse ainakaan ymmärtänyt kaikkia Packerin mielenliikkeitä. Kun Pattinsonin vastanäyttelijöissäkään ei ollut hurraamista (Lostissakin nähty Kevin Durand oli kyllä kiva), niin ei muutkaan hahmot oikein innostaneet.

Mukana menossa: Mathieu Amalric, Juliette Binoche ja Paul Giamatti

Pisteitä: 2/5

*Näin siis puhtaasti kuulopuheiden perusteella; yhtään Twilight-elokuvaa en ole nähnyt, joten Pattinsonin näyttelijäkyvyt ovat minulle ihan oikeasti arvoitus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti