perjantai 28. syyskuuta 2012

Boogeyman

Alkuperäinen nimi: Boogeyman
Ohjaus: Stephen Kay
Käsikirjoitus: Eric Kripke, Juliet Snowden, Stiles White
Pääosissa: Barry Watson, Emily Deschanel, Tory Mussett
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 85 min


- When you're afraid, close your eyes and count to five. Sometimes it works for me.
- What happens when you get to six?


Tim (Barry Watson, Aaron Murphy) menettää isänsä (Charles Mesure) heidän kotitalossaan hänen huoneen komerossa lymyilevälle mörölle. 15 vuotta myöhemmin Tim on nuori aikuinen, joka ei ole vieläkään päässyt eroon komeropelostaan ja onkin kaikki nämä vuodet käynyt terapiassa ilman, että kukaan uskoo Timin kertomusta kadonneesta isästään. Kun Tim sitten on viettämässä kiitospäiväviikonloppuna tyttöystävänsä Jessican (Tory Mussett) perheen luona, Tim saa kuulla, että hänen äitinsä (Lucy Lawless) on kuollut. Hautajaiset ovat ja menevät ja Tim palaa perheen kotitaloon vuosien tauon jälkeen järjestelemään asioita. Pian Tim saa huomata, että pahuuden voimat edelleen uhkaavat talon komeroissa...

Blogin alkuaikoina tuli aina silloin tällöin vastaan tapauksia, kun katseluvuoroon tuli jatko-osia, joiden aiempia osia en ollut arvostellut, enkä ollut jaksanut katsoa niitä aiempia osia sitten uudestaankaan "niin pian", mutta nythän olen pyrkinyt tästä tavasta eroon. Nyt kuukauden WANHAna katsomani Boogeyman on yksi tällainen epäonninen tapaus, sillä tämän jatko-osa Boogeyman 2 tuli arvosteltua jo muutama vuosi sitten, mutta tämä elokuva tuli katsottua jo kauan ennen blogin syntyä. Tuon jatko-osan yhteydessä mainitsin pitäneeni kyseisestä elokuvasta, mikä voisi luvata hyvää sen uusintakatselulle, ellen olisi samaisessa arvostelusssa muistellut pitäneeni myös tästä ensimmäisestä osasta, sillä ainakin nyt Boogeyman tuntui vain aika kehnolta tapaukselta.

Elokuva kyllä alkaa ihan hyvin. Ei erityisen jännittävänä, mutta kuitenkin ihan kelvollisena kummitustarinana. Katsoja tietää koko ajan, että Boogeyman/kummitus on todellinen, joten elokuva ei käytä aikaa katsojan huijaamisen yrittämiseen. Elokuva etenee ihan kivasti, mikä johtuu ehkä osittain myös siitä, että pimeyttä ja Timin kotitalon kolkkoutta käytettiin ihan hyvin hyödyksi. Kuitenkin vähä vähältä elokuvan puutteet alkavat näkyä ja suurin ongelma on siinä, että se kierrättää kaikki tutut kummitustarinakliseet lähtien nyt vaikkapa siitä, että tosiaan kukaan muu ei usko Timin kertomuksia kummituksista, vaan pitävät tätä mielenvikaisena. How surprising! Pieniä säikytyshetkiä silloin tällöin koettiin, mutta kunnolla tapahtumat vyöryvät liikkeelle vasta ns. pääyönä, jonka aikana tapahtuukin yhtä jos toista, mutta ei juurikaan mitään hyvää. Ennemminkin meno menee aina vain naurettavampaan suuntaan vailla mitään järkeä puhumattakaan mielenkiintoisuudesta. Typerää kohellusta sinne tänne ja kun mukaan sotketaan vielä jonkin sortin teleportitkin (kyllä, luitte oikein), niin jee! Loppuratkaisu eli mörön voittamistapa oli samaan aikaan sekä mukava että huono.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti