torstai 20. syyskuuta 2012

3Simoa

Alkuperäinen nimi: 3Simoa
Ohjaus: Teemu Nikki
Käsikirjoitus: Teemu Nikki, Jani Pösö
Pääosissa: Olli Rahkonen, Rami Rusinen, Paula Vesala
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 90 min


Pärjäätsä? 
- Totta vitussa mä pärjään. Mä oon Simo.
  

Simo ja Lasse (Olli Rahkonen ja Rami Rusinen) ovat asunnottomia pikkurikollisia, jotka majoittuvat mahdollisuuksiensa mukaan ryöstökohteissa. Heillä on suunnitelmissa perustaa oma baari Thaimaahan, mihin he keräävät rahaa ryöstelemällä, mutta todellisuudessa kaikki rahat menevät Simon velkojen maksuun koronkiskuri Rimpille (Matti Onnismaa), mutta Rimpin kärsivällisyys alkaa loppua ja hän antaa Simolle aikaa yhden päivän hoitaa velkansa pois. Tavattuaan sattumalta yhden yön hoitonsa Eevan (Paula Vesala) Simolla välähtää, että Eevalla on kallis perintökoru hallussaan. Tuosta yhden yön jutusta syntyi kuitenkin poika Simo (Iivari Salo) ja Simo ei halua kohdata Eevaa, joten hän pyytää Lassea esittämään häntä, sillä Eeva ei muista Simon ulkonäöstä mitään, mutta Lassepa alkaa viihtyä Eevalla vähän turhankin hyvin...

Minulle selvisi vasta viime viikolla elokuvan tullessa ensi-iltaan, että mistä 3Simoa itse asiassa kertoo, mutta siitä huolimatta olin tiennyt jo keväästä asti, että tämän elokuvan menen katsomaan, oli lopputulos millainen tahansa. Nimi katsokaas velvoittaa! Sitä paitsi onhan nyt 3Simoa tuhannesti coolimpi nimi elokuvalle kuin esimerkiksi 3Kaapoa, 3Anttia tai 3Untamoa! Itse elokuva on tuotettu melkoisen halvalla ja onkin ohjaaja Teemu Nikin ensimmäinen pitkä ohjaustyö (leikkauksesta, käsikirjoituksesta ym. nyt puhumattakaan), ja ellen väärin muista, niin elokuvaa on mainostettu ainakin mediassa PMMP:stä tutun Paula Vesalan ensimmäisen pääosaroolin kautta. No, tietenkin ilokseni olen havainnut elokuvan saaneen ihan positiivissävytteisiä kommentteja, joten melko luottavaisin mielin lähdin tätä katsomaan ja täytyy sanoa, että 3Simoa oli tämän neljännen Simon mielestä ihan raikas pikkukomedia.

Elokuva oli kaikin puolin piristävä tapaus. Tarina ei kovin monimutkaista juonta tarjonnut, vaan perusidea oli aika simppeli, mutta se toimi. Simo ja Lasse olivat molemmat kaidalta tieltä eksyneitä antisankareita, mutta samaan aikaan harmittomia tomppeleita, joiden tempauksia oli hauska katsella. Kuitenkaan elokuva ei mene miksikään kohelluskomediaksi, vaan enemmänkin luotetaan dialogiin sekä Lassen ja Eevan välisiin jännitteisiin Eevan sukulaisia nyt unohtamatta. Noin muutenkin Lasse ja Simo naurattivat silloin, kun he yrittivät teeskennellä jotain muuta kuin ovat, koska kumpikin heistä tuntui aina vähän vaivautuneilta. Huumori oli ihan hyvää ja tähänkin tuntui pätevän se fakta, että eri asiat naurattivat... tai oikeammin sanottuna hihityttivät eri ihmisiä, mitä nyt leffasalissa tuli pistettyä merkille. Pidin myöskin yllätyksellisyytensä vuoksi siitä, että elokuva ei sortunut niin sanottuihin helppoihin ratkaisuihin pääkaksikon kohdalla, eikä siten kohdellutkaan näitä kovin kiltisti, vaan varsinkin Simo sai tämän tästä kärsiä muodossa jos toisessakin. Elokuvan loppuratkaisukaan ei täysin vastannut odotuksia, vaikka tavallaan päättyikin kaksikon osalta ihan hyvin.

Vaikka siis pääosin pidinkin näkemästäni, niin pientä väkinäisyyttä elokuvassa kyllä oli, joskin useimmat näistä väkinäisistä kohtauksista liittyivät aika suoraan Eevan serkkuun Andersiin (Pekka Strangiin) sekä Rimpiin. En myöskään ihan täysin käsittänyt syytä siihen, miksei Simo tahtonut mennä itse Eevan luokse, mutta siitä Simon selittelystä luulen, ettei ollut ihan tarkoituskaan käsittää. Niin ja toki sinne Eevan luokse olisi voitu mennä vähän varhaisemmassakin vaiheessa, jos noin niin kuin tarinallista puolta ajattelee, mutta toisaalta Simo ja Lasse olivat sen verran vekkuleita tapauksia, että mikäs oli heitäkin katsellessa. Silti mielessä kävi, josko sittenkin alussa olisi ollut mukana ripaus elokuvan venyttämiseen tähtääviä kohtauksia. 

Lisäksi näin jotenkin positiivisena seikkana sen, että näyttelijät olivat Antti Reiniä lukuun ottamatta selvästi tuntemattomampia (näyttelijöinä), mikä ei ole suomalaisessa elokuvassa kovinkaan yleistä, mutta silti he suoriutuivat rooleistaan hienosti. Okei, en sano, että elokuvan päätähdet Olli Rahkonen ja Rami Rusinen olisivat mitään erityisen hyviä rooleja vetäneet, vaan heidän lumovoimansa johtui enemmänkin hyvästä hahmokäsikirjoituksesta, mutta yhtälailla heitä oli ilo katsoa. Heitä paremmin mieleen jäivät kuitenkin Paula Vesala hieman tympiintyneen näköisenä yh-mutsina sekä Eevan naapuria Katjaa näytellyt Annika Aapalahti.

Pisteitä (ilman Simo-lisää): 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti