torstai 23. elokuuta 2012

Yksin kotona 4

Alkuperäinen nimi: Home Alone 4
Ohjaus: Rod Daniel
Käsikirjoitus: Debra Frank, Steve L. Hayes
Pääosissa: Mike Weinberg, Jason Beghe, French Stewart
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2002
Kesto: 84 min


Robbers were trying to rip off your house!
So you chose to trash it? 


Kevinillä (Mike Weinberg) on perheen kuopuksena iso ongelma, sillä hänen isommat sisarukset kiusaavat häntä jatkuvasti. Kevinin vanhemmat ovat eronneet ja lapset asuvat äitinsä Katen (Clare Carey) luona, joten heidän isänsä Peter (Jason Beghe) tulee joulun alla kysymään, josko lapset voisivat tulla hänen luokseen jouluksi, jotta he voisivat samalla tutustua isän uuteen naisystävään Natalieen (Joanna Going). Lapset kuitenkin kieltäytyvät kutsusta, vaan jäävät äitinsä luo, mutta kun Kevin kyllästyy varsinkin isoveljensä Buzzin (Gideon Jacobs) simputukseen, hän ottaa isänsä kutsun vastaan. Peter on päässyt Natalien myötä ylellisen elämän makuun ja he asuvatkin isossa kartanossa ja Peterin ja Natalien lisäksi kalustoon kuuluvat nuiva hovimestari Prescott (Erick Avari) ja taloudenhoitaja Molly (Barbara Babcock). Kartanoon odotetaan kuninkaallisia vieraita, johon on iskenyt silmänsä myös Kevinin vanha tuttu Marv (French Stewart) sekä tämän vaimo Vera (Missi Pyle), joten Kevin joutuu jälleen kerran puolustautumaan roistoilta...

Tv-elokuvaksi kuvattu Yksin kotona 4 piti aikoinaan olla eräänlainen prologi suunnitteilla olevalle Yksin kotona -tv-sarjalle, mutta elokuvan todella kehnon menestyksen - ja syystä - jälkeen tv-sarja -ideasta luovuttiin, mikä taisi olla ihan hyvä päätös. Suunniteltu tv-sarja selittänee myös syyn sille, miksi tässä elokuvassa on kahden ensimmäisen Yksin kotona -elokuvan hahmot. Itselle tämän katselu tuli eteen jatko-osamaisuutensa vuoksi ja itse asiassa vasta viime viikkoina olen kiinnittänyt (vähäistä) huomiota elokuvaa koskeviin kommentteihin, jotka eivät totisesti hyvää luvanneet. Olihan tämä selkeästi sarjan heikoin osa, mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten tykännyt tästä yhtään.

Jo elokuvan ensimetreiltä käy käsittämättömän huonojen näyttelijöiden kautta selväksi, että elokuva on todella huono. Siis todella huono. Jopa niin huono, että seikka melkein kääntyi elokuvan eduksi, mutta vain melkein. Elokuva on selvästi suunnattu perheen pienimmille ipanoille, mutta jopa he varmaan ajattelevat "Vittu mitä paskaa". Tämä vaan oli sellainen pökäle, että minua alkoi naurattaa elokuvan huonous siinä määrin, että aloin jopa viihtyä elokuvaa katsellessani. Kuitenkin pökälearvollakaan ei kauan ratsastettu, vaan lähes huomaamattomasti viihtyminen muuttui vähitellen tylsistymiseksi ja tämä tapahtui selvästi ennen elokuvan puoltaväliä.

Tarina etenee jo elokuvan alkuasetelmista asti hyvinkin ennalta-arvattavasti ja paljon yllätyksiä ei koettukaan, vaikka myönnettäköön, että ne pienimmät vesselit saattaisivat kokea jonkin sortin yllätyksen tarinan edetessä, mutta kaikki vähänkään vanhemmat osannevat varmasti päätellä/arvata oikein jo hyvissä ajoin. Edellisessä osassa päähenkilö oli yksin korkeintaan joitakin tunteja, mutta tässä osassa Kevin ei ollut sitäkään, vaan hänellä oli aina vähintään Prescott ja Molly samassa talossa. Vaikka välillä yhteneväisyysmerkkejä voidaankin vetää tämän ja ensimmäisen osan välille, niin kyllä tässä silti oli löydettävissä paljon samaa sarjan kolmannen osan kanssa, kuten nyt tämä kliseistäkin kliseisempi "lapsella on vain liian vilkas mielikuvitus" -hommeli. Lisäksi Kevinin aiheuttamien tuhojen määrä oli lievästi sanottuna liioiteltu, mistä tietenkin paras esimerkki oli tämä vedenpaisumus, mutta myös väenpaljouden keskellä syntyneistä tuhoista puuttui vähäinenkin uskottavuus. Tämä ns. lopputaistelu oli vesitetty kunnolla ja Kevinin ansat muistuttivatkin lähinnä harmittomia käytännönpiloja. Jos huonossa elokuvassa voisi olla erikseen vielä antikliimaksia, niin sellainen kyllä saatiin tämän elokuvan lopussa.

Elokuva vilisi paljon tuttuja kasvoja, mutta silti sen suurimpana tähtenä voitiin pitää monissa (melko pienissä) rooleissa näytellyttä mutta silti persoonallista Erick Avaria, joka olikin onnettomien näyttelijöiden keskellä ainoita valopilkkuja. Muita minulle tuttuja näyttelijöitä olivat muun muassa Melrose Placessa (pikkuroolissa) näytellyt Jason Beghe, Hill Street Bluesista tuttu ja ihan kelpo Barbara Babcock, Frendeissä vilahtanut Missi Pyle sekä Kolmas kivi auringossa -sarjasta tunnetuksi tullut French Stewart. Näistä varsinkin Stewart oli tunnetuimmassa roolissaan loistava, joten miksi hän oli tässä elokuvassa niin huono? Vain, koska tämä on lastenelokuva?

Pisteitä: 2/5

PS. Niin ja: Kevin ja Marv ovat tuttuja keskenään eli ainakin ensimmäisen osan tapahtumat ovat tapahtuneet aiemmin. Toisessa osassa Kevinin äiti puhuu "viime vuodesta", mutta silti Kevin oli ikääntynyt kaksi vuotta ollen ensimmäisessä osassa kahdeksan ja toisessa kymmenen. Tässä osassa Kevin on yhdeksän, joten onko tämä sijoittuvinaan näiden kahden osan väliin? No, jos näin on, niin olisi aikajanassa muutenkin paljon virheitä, joten turha tätä on tämän enempää pohtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti