torstai 16. elokuuta 2012

Yksin kotona 3

Alkuperäinen nimi: Home Alone 3
Ohjaus: Raja Gosnell
Käsikirjoitus: John Hughes
Pääosissa: Alex D. Linz, Olek Krupa, Rya Kihlstedt
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1997
Kesto: 98 min


-
You... smacked my winkie.
-
Well, if you changed your shorts once in a while, maybe you wouldn't have rats in your pants.



Ammattirikolliset hankkivat itselleen Yhdysvaltain ilmavoimista varastetun salaisen ohjuksen mikrosirun myydäkseen sen eteenpäin. Hämätäkseen lentokentän turvatarkastajia he piilottavat sirun leluautoon. Kuinka ollakaan, turvatarkastushässäkässä auton sisältävä kassi lähteekin toisen matkustajan, rouva Hessin (Marian Seldes) matkaan. Myöhemmin Hess antaa auton kotitiensä auranneelle naapurin Alex-pojalle (Alex D. Linz), mutta roistot pääsevät leluauton jäljille. Alex kuitenkin sairastuu vesirokkoon, joten hän ei sisarustensa lailla pääse kouluun. Hänen vanhempansakin joutuvat käymään aina välillä töissä, joten kun roistot käyvät Alexin kotikadun taloja läpi mikrosirun löytääkseen, vain Alex itse voi suojautua roistoilta...

Macaulay Culkinia kosiskeltiin tähän kolmanteen osaan, mutta Culkin pyrki pääsemään eroon lapsellisista rooleista, joten hän kieltäytyi, mutta Fox oli kuitenkin halunnut jatkaa leffasarjan menestykästä taivalta, mutta näissä kahdesta muusta ei tullut sellaisia hittejä kuin Culkinin Yksin kotona -elokuvista. Itsekin olin suhtautunut näihin jälkimmäisiin elokuviin jotenkin nuivasti, sillä julkaisujen kansikuvat ja julisteet antoivat odottaa aiempia osia selvästi lapsellisempaa menoa ja sellaista Yksin kotona 3 tarjosikin, mikä ainakin näin aikuiskatsojan silmin katsottuna innostusta saanut aikaan.

Kyllähän elokuvasta nopeasti kävi ilmi, että perheen pienimmät elokuvien ystävät olivat selkeää kohdeyleisöä, vaikka olikin PG-leffa ja niinpä esimerkiksi useimmat teinit vanhemmista henkilöistä nyt puhumattakaan eivät luullakseni saa tästä juurikaan mitään irti. Elokuvassa oli eläimiä, jotka totta kai ymmärsivät täydellisesti puhetta ja kommunikoipa elokuvan papukaijakin ihan ihmisten tavoin. Lapsekkuudesta huolimatta elokuvaa oli kuitenkin ainakin alussa paikoitellen jopa ihan mielenkiintoista seurata, sillä roistot tuntuivat olevan todellisia ammattilaisia ja vaikka koko mikrosiruhässäkkä tällaiseen elokuvaan hölmöhkö olikin, niin mikrosirun kulkeutuminen lopulta Alexin haaviin piti minut uteliaana tulevasta. Myös roistojen ensitoimet Alexin kotikadulla oli ihan kelpo viihdettä, sillä varsinaiset toilailut jäivät vielä aluksi väliin.

Elokuva kuitenkin lähtee alamäkeä siinä vaiheessa, kun Alex alkaa tosissaan puolustautua roistoja vastaan tai oikeastaan jo sitä ennen, kun Alexin silminnäkijähavainnot kuitataan hyvin kliseisesti vain pikkupojan mielikuvituksen laukkaamisena; olisi voinut luulla nyt edes Alexin äidin (Haviland Morris) huolestuneen näistä havainnoista. Leluautokamerasta lähtien viimeistään kävi selville, ettei elokuvan loppuarvosana kovin korkealle nouse, kun niin ammattilaisten ottein työskentelevät roistot muuttuivat Alexin käsittelyssä totaalisiksi pelleiksi ja tämä kuva vain vahvistui sen suuren loppuhyökkäyksen aikana, jossa kyllä tapahtui paljon, mutta antoi vähän. Roistojen ilmalentojen näyttelemiset näyttivät todella epäaidoilta ja muutenkin ansojen laukeamiset tökkivät kuvauksellisessa mielessä paljon. En mä tiedä, ehkä jotain pikkupenskoja saattaakin just ja just naurattaa, mutta ei kyllä uponnut muhun sitten yhtään varsinkaan, kun näiden roistojen näyttelijätkin olivat urpoina selvästi laimeampia kuin aiempien osien Joe Pesci ja Daniel Stern, elokuvan alussa heitä hetken aikaa jaksoi jopa katsoakin. Niin ja vaikka roistoja oli neljä, niin jotenkin Alex tiesi aina, missä hänen on juuri tietyillä hetkillä olla aiheuttaakseen näille harmia. Toki lastenelokuvaa tässä tuli katsottua, mutta oikeesti: millä ihmeen voimilla Alex sen painonnostotangon sinne ulkokatolle nosti?

Alex D. Linzissä ei ollut lainkaan sitä samaa fiilisitä kuin Macaulay Culkinisssa ja jäikin esikuvastaan paljon. Linzin Alex (siis se hahmo) oli vain kalpea aavistus Culkinista ja lisäksi ulkonäöllisesti niin perusleffapentu kuin olla voi... eikä edes hyvä näyttelijä. Alexin äitiä näytellyt Haviland Morris puolestaan oli ilmiselvästi laitettu ensimmäisten osien äidin Catherine O'Haran näköiseksi, sillä O'Hara Morrisista mieleen heti tuli, vaikka eivät hirveästi samannäköisiä olekaan.

Mukana menossa: Scarlett Johansson ja Lenny von Dohlen (Twin Peaks)

Pisteitä: 2/5

PS. Elokuvasarja on ilmeisesti jouluna saamassa jo viidennen osansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti