tiistai 14. elokuuta 2012

Serranon perhe - 2. kausi

Alkuperäinen nimi: Los Serrano - 2° temporada
Ohjaus: José Ramón Ayerra, Begoña Álvarez Rojas, David Molina Encinas
Käsikirjoitus: Laura Belloso, José Castillo, Raúl del Pino, ym.
Pääosissa: Antonio Resines, Belén Rueda, Jesús Bonilla, ym.
Valmistusmaa: Espanja

Ilmestymisvuosi: 2004
Jaksojen määrä: 13


- Näytä.
- Mitä sinä höpiset?
- Näytä, toope. Olen minä sen ennenkin nähnyt.


Kesä on lusittu ja koulunkäynti jatkuu. Serranot saavat vieraita, kun Diegon (Antonio Resines) rikas veli Francisco (Alfredo Landa), joka lähti maailmalle Diegon ollessa vielä nuori, tulee käymään ja Francisco pääsee tutustumaan ensi kertaa elämässään niin Diegon kuin Lucíankin (Belén Rueda) lapsiin. Diego on kuitenkin saanut Franciscolta vuosittain kirjeen, mutta Francisco ei ole ihan sitä, millaisen kuvan Diego on hänestä saanut ja saattaapa Santiagollakin (Jesús Bonilla) olla jotain tekemistä asian kanssa. Samaan aikaan Marcos (Fran Perea) haikailee siskopuolensa Evan (Verónica Śánchez) perään ja Diego väärintulkitsee jokaisen Marcosin Evaa kohti suunnatun eleen, mutta ennen pitkää Marcos saa kuitenkin uutta ajateltavaa. Guille ja Teté (Víctor Elías ja Natalia Sánchez) puolestaan jatkavat keskinäistä vihanpitoaan. Niinpä asiat perheessä kääntyvät jälleen tämän tästä päälaelleen...

Serranon perheen toinen kausi jatkaa jokseenkin samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin kausi, eli ainakin semisti älyvapaita juttuja tapahtuu niin yksittäisten jaksojen sisällä kuin pidemmälläkin tähtäimellä, joten myös tämän kauden katsominen oli oikeinkin mukavaa. Hahmoissa tapahtuu pieniä ja isoja muutoksia, mutta meno on ihan yhtä kahjoa kuin ennenkin, joten siinä puolessa ei ole valittamista. Kaudessa oli kyllä pari harmillista seikkaa, mutta kokonaisuutena tämäkin kausi veti minut helposti puoleensa, joten kauden parissa aika sujui jälleen varsin lennokkaasti.

Kauden ensimmäinen jaksosta toiseen jatkuva juoni koskee juurikin Franciscoa, sillä hänen mukaantulo aiheuttaa Serranon taloudessa hankaluuksia muutamankin jakson verran. Siitä huolimatta, että Francisco olikin viattomasta ulkokuoresta huolimatta aika velmu, en onnistunut liiemmin viehättymään hänen tekemisistään, sillä ihan samalla tavalla väärinkäsityksiä ja siten hulluuksia hän ei saanut aikaan kuin muut hahmot johtuen siitä, että Francisco itse tiesi aina asioiden oikean laidan ja oli siten aina muita askeleen edellä, joten hän ei innostanut yhdeksi kärkihahmoksi nostettuna. Jos komedia unohdetaan ja keskitytään draamaan, niin siltä kantilta hän oli ihan kelpo hahmo, sillä hänen jutuissaan oli jatkuvasti vakavampi vire. Onneksi hän lähtikin pois muutaman jakson jälkeen.

Marcos ja Eva -asetelmaan tulee tällä kaudella katkos, kun Marcos menee ja rakastuu uuteen äidinkielenopettajaan Raqueliin (Elsa Pataky), jota en muistanut ennen kuin astui koulun ovista sisään, mutta suhde ei tahdo ottaa kunnolla tuulta alleen johtuen Marcosin ja Raquelin ikäerosta (oliko se nyt 9 vuotta?) sekä erityisesti opettaja-oppilas -suhteesta, minkä takia heidän on oltava tästä orastavastakin suhteesta hiljaa. Kuten edellisen osan arvostelussa sanoin, kausien päätökset ovat allekirjoittaneella alkuperäisestä esitystavasta johtuen hämärän peitossa, mutta tämän kauden viimeisen jakson pystyin päättelemään heti kun Raquel tuli kuvioihin, sillä näiden kahden keskinäinen kohtalo oli jäänyt hyvin mieleen, vaikken paljon muuta heidän jutustaan muistanut. Raquel oli ehkä hivenen ärsyttävä, mutta noin muuten kaksikon suhdekiemuroissa riitti mielenkiintoa.

Marcosin ihastuessa Raqueliin Eva puolestaan huomaa omaavansa tunteita Marcosia kohtaan, vaikka heilasteleekin välillä Marcosin kaverin Raúlin (Alejo Sauras) kanssa, mutta Marcos ei niin vain unohdukaan ja... ihan kuin tämä kuvio olisi toistunut muissa sarjoissa ennenkin. No jos totta puhutaan, niin kuitenkin ihan yhtä uteliaana seurasin tätä Evan ihastumisen etenemistä kuin seurasin ensimmäisellä kaudella Marcosin vastaavaa, vaikka Raquel-kuvion päätöksen muistaneena tiesinkin, ettei Marcos ja Eva vielä tällä kaudella etene mihinkään.

Guille ja Teté jatkavat tälläkin kaudella keskinäistä sodankäyntiä, vaikka Guille tekeekin varsinaisia kepposia kohtalaisen vähän ja silloinkin kun hän niitä tekee, kepposet eivät ole heidän osaltaan jaksojen pääteemoja, vaan johdattavat korkeintaan johonkin isompaan kokonaisuuteen. Näistä vihanpitojaksoista parhaat jaksot ovat ehdottomasti niitä, joissa kaksikko lopulta yhdistää voimansa enemmän tai vähemmän tahtomattaan. Muutenkin tykkäsin jaksoista, joissa nämä kaksi toimivat (kavereineen) yhdessä sulassa sovussa ja niinpä heidän parhaita jaksoja olivat tämän hautausmaaseikkailun sisältävä Kala koukussa, liikuntajakso Auta miestä mäessä sekä kestämispeli-jakso Kotona taas. Hitto, tästä kaksikosta on tosiaan sukeutumassa mun suosikkihahmoja Santiagon rinnalle. Kunhan nyt lopettaisivat sen keskinäisen naljailun ja pieniä merkkejä siihen suuntaan nähtiinkin jo tällä kaudella.

Yksittäisten jaksojen tapahtumien osalta useat saavat alkunsa jälleen kerran väärinkäsitystilanteista ja usein kaava on sama. Henkilö (usein Diego) näkee tai kuulee jotain, kertoo siitä kavereilleen, jotka sitten vetävät hätäisiä johtopäätöksiä ja saa kyseisen henkilön uskomaan näihin johtopäätöksiin ja sitten onkin soppa valmis, jota ratkotaan näissä väärinkäsitystarinapoluissa sitten koko jakson ajan. Varsinkin Santiago ja Fiti (Antonio Molero) saavat Diegon tämän tästä vaikka minkä epävarmuuden partaalle, mutta toki hekin saavat kauden mittaan oman osansa väärintulkinnoista lähteneistä tilanteista. Vaikka kaava toistuukin, niin se ei haittaa, sillä en lisäksi, että olen väärinkäsitysten ystävä, nämä tilanteet ovat usein niin absurdeja, ettei niille voinut kuin nauraa. Parhaita väärinkäsitystilanteita olivat Curron (Jorge Jurado) seksuaalisuuden epäileminen jaksossa Onneton autokuski sekä jakso, jossa Fiti ja Diego epäilevät Raúlin olevan Diegon poika jaksossa Ennustajalla. Jälkimmäisessä jaksossa repeilytti kovasti se tapa, jolla Fiti ja Diego kertoivat asiasta Raúlille.

Eihän kaikkien yksittäisten jaksojen juonipolut pelkästään väärinkäsitysten varaan rakentuneet, vaan tapahtui jaksoissa muutakin ja niiden joukossa oli myöskin joitakin helmiä. Suosikkilistalle nousivat Diegon ja Santiagon Amerikan-matka (Kuka on pomo?), Santiagon naisystävä (Valkoinen valhe) sekä Santiagon joogailut (Konstit ovat monet). Kauden ehdoton ykkösjakso oli myöskin kauden tunteikkain tapaus, kun jaksossa Onni matkassa Curron on kerrottava omasta äidistään ja niin Diegon kuin Curron veljet joutuvat käymään muistojaan ja tuntemuksiaan läpi.

Koko kautta ajatellen yksi tärkeimmistä tapahtumista on Lucían ex-miehen Sergin (Helio Pedregal) vakava sairaus ja hänen matkaaminen Houstoniin hoitoihin... Lucía mukanaan. Tämä on huomionarvoinen siksi, että näin Lucía on melkein koko kauden poissa niin, että muutamassa jaksossa hän joko vilahtaa nopeasti tai sitten kuulemme hänen ääntään puhelimen välityksellä. Todellisuudessa tämä johtui siitä, että Lucían näyttelijä Belén Rueda lähti kuvaamaan elokuvaa Meri sisälläni (pitäisi sekin jo hankkia), joten hän tarvitsi taukoa sarjan kuvauksista. Sinänsä valitettavaa, mutta yllättävän vähän jäin häntä kaipaamaan, sillä jaksoissa oli voimaa ilman häntäkin. Parempi tietenkin, että Rueda palasi vielä ennen kauden loppua takaisin.

Guillen kaveri Valdano (Juan Luppi) katosi yhtäkkiä johonkin ja kauden loppuvaiheessa hänen tilalleen saatiin Bruno (Iñaki Zalduegui). Evalle oli selvästi kaivattu kaveria, joten mukaan asteli kauden viimeisissä jaksoissa Àfrika (Alexandra Jiménez), josta tuleekin sitten vähitellen kausien edetessä yksi kärkihahmoista. Chukystä (Jimmy Barnatán) sellainen huomio, että hänen hiustyylinsä tuntui vaihtuvan joka jaksosta. Ensimmäisellä kaudella nähty Candelan (Nuria González) lanko Andrés hävisi kuin hävisikin kokonaan alkuteksteistä ja sarjasta ja hyvä niin, sillä ei hän kovin tarpeellinen hahmo ollutkaan. Koulupsykologi Fernando (Ales Furundarena) ja uskonnonopettaja Lourditas (Goizalde Núñez) ylennettiin tällä kaudella vakituisiksi sivuhahmoiksi, vaikka kumpaakaan ei ihan joka jaksossa nähtykään, eivätkä päässeet myöskään alkuteksteihin (pääseekö Furundarena lainkaan, sitä en muista; luulen, että kyllä).

Pisteitä: 4/5

PS. Ylhäällä oleva lainaus on juuri siitä kohtauksesta, josta minulla on ensimmäiset muistot koko sarjasta ja käydyn dialogin jälkeen rupesin ihmettelemään, että mikä ihmeen sarja tämä oikein onkaan.

PS2. Verrattuna toisen kauden loppuun ja alkuteksteihin, niin eniten fyysistä muutosta on tuntunut kokevan toistaiseksi Guillen näyttelijä Víctor Elías.

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Jaksoja ei ole tekstitetty erikseen dvd-julkaisua varten, vaan ne on otettu sellaisinaan Ylen lähetyksistä ja niinpä jaksojen lopussa alkaakin vissiin neljännen jakson tietämillä (tai sitten en kiinnittänyt aiemmin huomiota) tulla infoa siitä, että jaksot ovat viikon ajan katsottavissa Yle Areenassa. Hih!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti