perjantai 31. elokuuta 2012

Matkalla

Alkuperäinen nimi: On the Road
Ohjaus: Walter Salles
Käsikirjoitus: Jose Rivera
Pääosissa: Sam Riley, Garrett Hedlund, Kristen Stewart
Valmistusmaa: Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Brasilia

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 140 min


- Don't do anything I wouldn't do.


Sal (Sam Riley) on kirjailijanalku 1940-luvun loppupuolen New Yorkissa, mutta häneltä nyt vain sattuu puuttumaan se kirja, joka veisi hänet tähtiin. Hänellä on ystävänään Carlo (Tom Sturridge), joka puolestaan haluaa kirjoittaa maailman parhaan runon ennen kuin on 23-vuotias, mihin on joitakin vuosia aikaa. Yhdessä he tutustuvat Deaniin (Garrett Hedlund), jonka ainoa elämäntehtävä tuntuu olevan vain pitää hauskaa ja pitää hauskaa nimenomaan naisten kanssa, sillä hän kaataa naisia oikein urakalla. Kolmikosta tulee kunnon kaverukset ja Carlo ja Dean lähtevät Denveriin Salin jäädessä New Yorkiin, mutta ennen pitkää hänenkin kulkunsa johtaa kohti Denveriä ja siitä alkaa matka, joka ei niin vain ota loppuakseen...

Tuossa jokin aika sitten syntyi aika spontaanisti ajatus siitä, että alkaisin käydä katsomassa Finnkinon kuukauden elokuvat ihan vain siksi, että ne tarjoavat yleensä erilaisia elokuvia kuin mitä yleensä käyn katsomassa, sillä viime vuoden kuukauden elokuvista kävin katsomassa vain kolme. Tosin samalla annoin itselleni luvan jättää menemättä, jos siltä tuntuu (jatko-osat, kirjafilmatisointi, jonka alkuperäisteoksen tahdon lukea ensin, jne.). Jack Keroaucin pääosin omaelämäkerralliseen menestysromaaniin perustuva ja mielipiteitä vahvasti jakanut Matkalla sai luvan olla tämän uuden tapani ensimmäinen elokuva, vaikka lähellä olikin, että sekin olisi jäänyt näkemättä, kun venytin sen katsomista aika viime tinkaan. Kirja ei ole kuitenkaan minulle tuttu ja elokuvan traileri antoi odottaa ihan mukiinmenevää matkakuvausta, mutta tuo traileri selvästikin lupasi liikoja, sillä en oikein innostunut tästä yhtään.

Salin ja Carlon tutustuessa Deaniin ajattelin, että tästähän voi tulla vielä ihan kiva tarina kaverusten yhteisestä matkasta, mutta mitä vielä, sillä elokuvassa ei varsinaista tarinaa edes ole. On vain ihme haahuilua paikasta toiseen ilman todellista päämäärää, ellei sellaiseksi lasketa kaverusten "sen jonkin" etsimistä, mutta sen löytämiseksi ei tehdä paljon. Välillä Sal on näennäisesti yksin, välillä on äitinsä (Imogen Haworth) kanssa, välillä Dean ilmestyy jostakin ja välillä Carlo ilmestyy jostain ja niin edespäin. Nämä kaikki tapahtuvat eri Yhdysvaltain osavaltioissa ja kaupungeissa, mutta eivät suoranaisesti johda mihinkään eli kulloinkin näkyneestä kohtauksesta ei voinut päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Tuntui ihan siltä kuin jokainen lokaatio olisi ollut oma pieni episodinsa, joka sitten jatkuu toiseen, edellisestä irralliseen episodiin, mutta samalla tuntui siltä kuin Matkalla olisi eräänlainen elokuvallinen ajatusvirran kuvaus. Sitä tien päällä olemistakin oli verrattain vähän, joten varsinaiseksi road movieksi tätä viitsii edes luokitella. Sinänsä kuvauksellisesti elokuvassa ei ollut mitään vikaa, mutta ei se paljon lohduttanut, kun elokuva oli näinkin päämäärätön pökäle. Selvästi on haluttu saada tähän mukaan kirjan henki, joka kuulemma on ollut vähän samantyylinen, mutta tällä kertaa tätä matkantekoa olisi voitu elokuvallistaa enemmänkin ja tehdä siitä valkokankailla helpommin lähestyttävä.

Elokuvan tapahtumien aikajana on vissiin noin viisi vuotta, mutta se tuntui ikuisuudelta. En voi kuitenkaan sanoa, että kesto olisi vienyt terän tältä elokuvalta, sillä olin jo täysin kypsynyt ei-minkään tapahtumiseen jo hyvissä ajoin ennen elokuvan puoltaväliä ja itse asiassa samoihin aikoihin salista poistuikin yksi pariskunta. Hyvä itse asiassa oli, etten tiennyt elokuvan kestoa, sillä muutoin pääni olisi räjähtänyt varmastikin jossain vaiheessa Scanners-tyyliin. En kanna yleensä kännykkääni mukana leffassa käydessäni, enkä tehnyt sitä nytkään ja hyvä niin, sillä muuten olisi koko ajan ollut kiusaus katsoa kelloa, vaikka periaate ei olisikaan sallinutkaan sen tekemistä. Elokuvassa oli monia sellaisia kohtauksia, joiden aikana oikeasti ajattelin elokuvan olevan enää lopputekstejä vailla, mutta sisälläni pääsi parahdus aina tajutessani elokuvan vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.

Näyttelijät olivat itse asiassa ihan hyviä, mutta ei heissäkään ollut oikein imua tätä elokuvaa pelastamaan. Heidän hahmonsa olivat vain tavallisia kadun tallaajia ilman minkäänlaista tarttumapintaa ja itse asiassa miespääosissa olevat olivatkin tuiki tuntemattomia. Deaniä näytellyt Garrett Hedlundissa oli ehkä pieni häivähdys Ryan Goslingia, mutta paljon enemmän Jussi Vatasta.

Mukana menossa: Viggo Mortensen, Amy Adams, Kristen Stewart, Kirsten Dunst sekä Steve Buscemi, joka olikin yksi elokuvan herkullisimmista tapaukseksi, vaikka visiittinsä lyhyeksi jäikin.

Pisteitä: 1/5

2 kommenttia:

  1. Virkistävän "tyhmä" arvostelu ilman ikonisiin nimiin takertumista. Oli hauska lukea. Elokuva ei vaan kiinnosta yhtään, vaikka tykkäsin Sallesin Moottoripyöräpäiväkirjoista. Kirjan jätin aikoinaan kesken, koska jostain syystä en sietänyt suomennosta. Alkukieliseen pitäisi palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Tuo Moottoripyöräpäiväkirjat on pitänyt kanssa nähdä, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Ehkä sitten joskus.

      Poista