maanantai 20. elokuuta 2012

Get the Gringo

Alkuperäinen nimi: Get the Gringo
Ohjaus: Adrian Grunberg
Käsikirjoitus: Mel Gibson, Adrian Grunberg, Stacy Perskie
Pääosissa: Mel Gibson, Kevin Hernandez, Daniel Giménez Cacho
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 95 min


I need to spring someone out of prison here.
Oh yeah? What's his name, 1.7 mil?


Mies (Mel Gibson) pakenee autolla rajavartiopoliisia Meksikon rajalla auto täynnä varastettua rahaa sekä vertavuotava rikostoveri (Aarón I. Campos). Kuin ihmeen kaupalla hän selviytyy Meksikon rajan toiselle puolelle, mutta rajavartiopoliisien yhteisestä laittomasta sopimuksesta hänet meinataan palauttaa Yhdysvaltain puolelle, mutta havaittuaan autossa rahasäkit meksikolaiset päättävät pitääkin miehen Meksikon puolella. Siellä hän joutuu vankilaan, joka muistuttaa pikemminkin slummikaupunginosaa kuin vankilaa. Oikeaa nimeään hän ei paljasta, joten häntä kutsutaan Gringoksi. Hän tekee kaikkensa pärjätäkseen ja tutustuu vankilassa asuvaan 10-vuotiaaseen poikaan (Kevin Hernandez), joka on syystä tai toisesta vankilaa kuin omanaan pitävän vangin Javin (Daniel Giménez Cacho) suojeluksessa. Gringoa ei ole myöskään unohdettu vankilan ulkopuolella, sillä joltakin hän oli ne rahat varastanut...

Get the Gringo on Mel Gibsonin eräänlainen paluu toimintakentille hänen taannoisten yksityiselämän ongelmien jälkeen ja vaikka en herran suurimpiin faneihin kuulukaan, niin tämä elokuva vaikutti ihan lupaavalta. Elokuvan juliste ei sinänsä vielä herättänyt kiinnostusta, mutta leffateatterissa näkemäni traileri sitäkin enemmän, joten päätin mennä leffan katsomaan, jos vain se tänne asti tulisi. Myönnettävä on, että tuon trailerin näkemisestä oli kulunut sen verran aikaa, etten täysin muistanut katsomispäätöksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä, sillä arvelin eilen syyn olleen elokuvan toimintakomediallisesta luonteesta, mutta muistin ilmeisen väärin, sillä eihän tämä komediallinen ollut juuri lainkaan, vaan ennemminkin toimintadraama ja kieltämättä ihan mukava sellainen.

Elokuva muistuttaa ehkä enemmänkin draamaa kuin toimintaa, sillä alun autohurjastelun jälkeen elokuva keskittyy seuraamaan Gringon - tai Driverin, kuten häntä nimitetään eri hahmolistauksissa - vankilaelämää ja hänen kipuamista ainakin jossakin määrin vähän ylemmälle arvoasteikolle, vaikka usein nämä nousut tapahtuvatkin vähintäänkin kyseenalaisin keinoin... tai ehkä keinot olisivat kyseenalaisia, jos ei oltaisi vankilamaailmassa. Kovin nopealla tahdilla ei selviä, mistä elokuvasta itse asiassa tulee olemaan kyse, vaan hetken sitä jo miettii, että onko elokuvan tarkoitus kuvata vain Gringon vankilaelämää tai kenties tämän pakoyrityksiä, mutta vähitellen tämän 10-vuotiaan pojan tullessa kuvioihin katsojallekin alkaa selvitä koko kupletin juoni... noin niin kuin pääpiirteittäin ainakin. Tarina oli kuitenkin ihan kiva ja näissä rauhallisemmissakin hetkissä elokuvaa jaksoi aika hyvin katsoa, johtuen osittain ainakin Gibsonin vetovoimasta. Ehkä vähemmän olisin kaivannut tätä konsulaattikaveria (Peter Gerety), mutta muuten ei liiemmin valittamista.

Toiminnallisia osuuksia elokuvassa tosiaan oli melko harvakseltaan. Toki Gringo silloin tällöin omia etuja ajaakseen tekee "kepposen" tai toisenkin, joilla tuodaan sitä toiminnallista puolta esiin, mutta ennen lopputapahtumia nämä jäivät aika harvoiksi. Loppupuolella meno yltyy kuitenkin aika väkivaltaiseksi, mutta ei niin, että elokuvasta menisi liiaksi maku, vaan toiminta oli hyvin kuvattua ja siten paikoitellen jopa mukaansatempaavaa, vaikka esimerkiksi tätä rynnäkköä katselinkin aika neutraalein fiiliksin. Eri rikollisten - Gringoa mukaan laskematta - kohdatessa vankilan seinien ulkopuolella ei sekään ihan täysin vienyt mukanaan.

Jo elokuvan alussa selviää, että Gringoa ei todellakaan ole vangittu väärin perustein, vaan hän on todellinen rikollinen, joten miksikään syyttömänä tuomittu -asetelmaan ei jouduta. Kuitenkin se, kuinka kova Gringo itse asiassa onkaan, jää alkuvaiheessa vielä hämärän peittoon, ja kun tämä sitten selviää, niin ainakin minä vähän hätkähdin yllätyksestä ottaen nyt huomioon sen, kuinka hän kohteli tiettyjä henkilöitä vankilan sisäpuolella. Gringo osoittautuu todella tylyksi tapaukseksi ja mikäs siinä, kun Gibson näyttelee miestä niin hienosti. Tosin ihmekös sekään, kun Gibson on saanut itse olla kirjoittamassa elokuvan käsikirjoitusta ja niinpä kirjoittanut omasta hahmostaan itselleen sopivan. Kaukana onkin Tappava aseen Martin Riggsin tyyppinen irvileuka, vaan kyseessä on hahmo, joka ei todellakaan ole mikään Mr. Nice Guy.

Kuvaus pistää erityisesti silmään, sillä siinä on välillä todella kellertävät sävyt ja täytyy tunnustaa, että välillä tuli mieleen, että nyt on ollut Trafficin kellertävät Meksiko-kuvat esikuvana, ja juuri sekunti sitten vaikutelma vain vahvistui, kun tarkistin, että tätä ensimmäistä ohjaustyötään ennen Adrian Grunberg on toiminut mm. Trafficissa - surprise surprise - Meksiko-jaksojen apulaisohjaajana. Tämän yhtäläisyysviivan löytyminen ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että ihan hyvin Grunberg tästä leffasta suoriutui ja erityisesti kiitosta täytyy antaa jo mainituista toimintakohtauksista. Myöskin pidin ratkaisusta, että osa henkilöistä jäi lopulta nimettömiksi osoittaen, ettei niillä nimillä nyt niin suurta väliä aina ole.

Pyöräillessäni eilen kotiin päin ajattelin elokuvan olleen jokseenkin sellaista yhden illan viihdettä ja itse asiassa sellaisena tätä vieläkin tietyssä määrin pidän. En näe mitään varsinaista syytä sille, miksi elokuva ansaitsisi myöhemmin (lue: jo nähtynä) paikkansa leffakokoelmassani muuten kuin ehkä keräilymielessä, mutta samalla en näe mitään syytä myöskään sille, miksei se sitä ansaitsisi. Sen verran tästä kuitenkin pidin, että kunhan aikaa tarpeeksi kauan kuluu, niin mitä jottei elokuvan vielä uudestaankin voisi katsoia siinä missä jonkin toisenkin "yhden illan viihde-elokuvan".

Mukana menossa: Patrick Bauchau (Kameleontti)

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti