tiistai 28. elokuuta 2012

Bad Moon - pahan ote

Alkuperäinen nimi: Bad Moon
Ohjaus: Eric Red
Käsikirjoitus: Eric Red
Pääosissa: Mariel Hemingway, Michael Paré, Mason Gamble
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1996
Kesto: 76 min


- If I asked you a question, would you tell me the truth?
- Of course.
- Where is Marjorie?


Ted (Michael Paré) on tutkimusmatkallaan vaimonsa Marjorien (Johanna Marlowe) kanssa viidakossa, kun Marjorien kimppuun hyökkää ihmissusi, minkä tiimellyksessä myös Ted saa siipeensä. Kuluu aikaa ja Ted on palannut Yhdysvaltoihin asuntovaunuunsa ja muutama kuukausi tämän jälkeen kuullessaan veljensä kotiinpaluusta Tedin sisko Janet (Mariel Hemingway) pyytää Tediä muuttamaan asuntovaunuineen Janetin ja poikansa Brettin (Mason Gamble) pihaan. Ted suostuu tähän, mutta hänellä on kannettavanaan ihmissuden pureman aiheuttama kirous, jota hän pystyy erikoisella tavallaan hillitsemään, mutta aina hänen varotoimensakaan eivät auta...

Tämänkertaiseksi kuukauden WANHAksi päätyi Bad Moon - pahan ote, josta en muistanut yhtään mitään ja vasta julkaisun kätösiini ottaessani tajusin kyseessä olevan ihmissusielokuva, minkä toki olisi voinut päätellä (alkuperäisestä) nimestäkin, mutta ei vain tullut mieleen. Syy muistamattomuuteen löytyy osin siitä, että elokuva tosiaan kuuluu niihin varhaisempiin leffahankintoihin, minkä vuoksi sitä en ollutkaan arvostellut vielä, mutta varmaankin myös siitä, ettei tässä elokuvassa nyt hirveästi ole mitään, minkä vuoksi siitä pitäisi jotain muistaa, sillä elokuva oli kyllä aika kömpelöhkö.

Kun elokuva pääsee käyntiin prologinsa jälkeen, niin päästiin sinänsä ihan kohtalaisen (tavallisen) ihmissusitarinan kimppuun, joka ei kuitenkaan lähtenyt oikein kunnolla liikkeelle missään vaiheessa. Elokuva kun on kuin perhetarina, jossa yhdellä, siis Tedillä, on hirmuinen salaisuus kannettavanaan, jota hän tietenkin yrittää sisareltaan ja sisarenpojalta piilottaa. Olihan se nyt tiedossa, ettei tämä salaisuus kovin kauan kestäisi, joten aika pitkälti kului vain odotellessa, milloin lopullinen totuus paljastuisi ja kuinka pahaa jälkeä siitä seuraisi. Sinänsä hauska ajatus oli, että Brettin koira Thor (Primo) aavisti/tiesi Tedissä olevan jotain hyvin pahasti vinossa, mutta ei siitä ideasta saatu hyökkäyksiä enempää irti. Tarina kuitenkin tahtoi kaatua viimeistään siinä, kun jopa ennen muuntumistaan Tedin mielestä paljastumisen jälkeen millään ei ole mitään väliä, vaan sen jälkeen sukulaisetkin saavat mennä, mikä oli vähintäänkin raivostuttavaa. Loppukohtaus oli sekin melkoisen epätyydyttävä.

Minua häiritsi vielä erityisesti sekin, että elokuva on kyllä nykyisellään  K-15 -merkintäinen, mutta siitäkin huolimatta elokuva oli ihan liian kiltti. Ruumiita ei prologin jälkeen tosiaan tullut kuin kameran ulkopuolella ja pahin hetki tuntui olevan kappaleina ollut puunmittausmies. Jotenkin latistavaa. Olisin kaivannut tähän selvästi enemmän verta ja roisketta ja erityisesti päähahmoja edes sen verran, että joitakin olisi riittänyt tapettavaksi asti, mutta ei. Kaiken tapahtuneen jälkeen hyvispäähenkilöt jatkavat elämäänsä lähes vahingoittumattomina ja onnellisina ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Olen aika varma, että tekijät ovat kuvanneet ensiksi tämän prologin ja havaittuaan, että eivät oikein hanskaa hommaa, niin päättivät jättää lopusta elokuvasta ihmissuden hyökkäykset lähes olemattomiin. Prologissa kun tämä ihmissusi näytti hyökätessään Marjorien kimppuun todella orvolta. Tappelua Thorin kanssa lukuun ottamatta nämä kunnon hyökkäykset jätettiiinkin kameran ulkopuolelle ja niinpä pahin tilanne tuntui olevan yllä kuvassakin näkyvä Brettin kuristus. Ei sillä, ihmissusipuku ei ollut ehkä se huonoin mahdollinen, vaikka aika huono sekin, mutta näytettäessä ihmissuden naamaa lähietäisyydeltä tässäkin ihmissudessa oli sentään jotain iloa.

Elokuva on tuotettu verrattain halvalla (7 miljoonalla dollaria) ja se näkyi tuon ihmissusipuvun lisäksi ainakin näyttelijöissä, joita ei paljon riittänyt ja valitutkin olivat aika kehnoja, sekä kuvauspaikkojen vähäisyydessä, joita ei ollut kuin muutamia. Näyttelijät varsinkin olivat varsin puisevan oloisia, vaikka Mariel Hemingway ihan ok paikoitellen olikin; Brettiä näytellyt Mason Gamble nähtiin aikoinaan muuten Ville Vallattomana. Melkein voisi kuvitella elokuvan olleen tv:lle tehty, mutta leffateatteriin tämäkin oli päätynyt ja jäänyt pienestä budjetistaan huolimatta selvästi tappiolle, enkä ihmettele asiaa yhtään. Kyllä tämän nyt näin hyvin harvakseltaan ihmissusileffoja katsovana juuri ja juuri jaksoi katsoa, mutta eipä tätä viitsisi suositella kuin korkeintaan kovimmille ihmissusidiggareille, jos niillekään.

Pisteitä: 2/5


Elokuvaidea vapaaseen käyttöön: Elokuva, jossa mies puree sutta, joka sitten aina keskipäivän auringon kuumottaessa muuttuu ihmiseksi, joka syö Mäkissä roskaruokaa, katselee urheilua sohvan perukoilta ja kuuntelee Popedaa. Tai jos susi on naaras, juoruilee puhelimessa uusien tuttavustensa kanssa ja shoppailee. Aina pimeän tullessa sudeksi muuttuessaan vihaa itseään ja toivoo, ettei enää ikinä kokisi moista helvettiä, mutta ei pääse noidankehästään irti.

2 kommenttia:

  1. Aika pitkälle kiitos Philadephia Experimentin pidin Michael Paréa ihan ok-tason näyttelijänä jolla olisi mahdollisuuksia tähteyteen, mutta viimeistään Bad Moonin kohdalla oli todettava, että tästä on vain alamäkeä edessä.
    Kyllä se pulla meni väärään kurkkuun ja maito nenästä ulos kun näki Bad Moonin ihmissuden. Mutta toisaalta, olipa kaikki muukin hyvin heikkoa tässä mestariteoksessa. On muuten uskomatonta kuinka hyvältä se susihukka näyttää tuossa stillkuvassa, kun itse leffassa se ei todellakaan tee vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Siitä ihmissudesta oli muutama ihan ok kuva siellä pihalla, mutta oikeesti ainoastaan naamalähikuvissa oli mitään jytyä.

      Joo, ei Parésta tässä ainakaan oikein mihkään ollut ja esimerkiksi se yksi ruokapöytäkeskustelu herätti myötähäpeää ihan Parén vuoksi.

      Poista