tiistai 21. elokuuta 2012

Abraham Lincoln: Vampire Hunter

Alkuperäinen nimi: Abraham Lincoln: Vampire Hunter
Ohjaus: Timur Bekmambetov
Käsikirjoitus: Seth Grahame-Smith
Pääosissa: Benjamin Walker, Dominic Cooper, Mary Elizabeth Winstead
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 105 min


I'm sorry, Mary. I'm sorry I've kept you in the dark all these years... I need you, Mary.
I've waited a long time to hear you say those words.


Nuori Abraham Lincoln (Benjamin Walker, Lux Haney-Jardine) menee keskelle mustan ystävänsä Willien (Anthony Mackie, Curtis Harris) pahoinpitelyä, jonka suorittajana on satamayhtiön pomo Jack Barts (Marton Csokas) ja kun Barts käy Abrahaminkin kimppuun, tämän isä Thomas (Joseph Mawle) tulee väliin ja hankkii itselleen potkut. Bartsin mielestä Thomas on hänelle velkaa ja hoitaa velanmaksun imemällä Abrahamin äidin (Robin McLeavy) kuiviin. Vuosia myöhemmin Abraham Lincoln janoaa kostoa ja hyökkää Bartsin kimppuun, mutta Barts osoittautuuukin vampyyriksi, jonka kynsistä muuan Henry Sturges (Dominic Cooper) Lincolnin pelastaa. Henry ottaa Lincolnin oppilakseen ja kouluttaa tästä vampyyrintappajaa ja Lincolnilla on edessä uusi, salainen elämä samalla, kun julki-Lincoln kapuaa tietään kohti poliittista huippua...

Otetaan satunnaisen historiallisen henkilön elämäntarina, liimataan siihen päälle pinnalla olevia fantasiahahmoja ja tehdään yhdistelmästä seikkailullinen toimintaelokuva. Kuulostaako kököltä? No, Abraham Lincoln: Vampire Hunterin idea sellainen totisesti oli. Kerroin joskus, että olen joskus ostanut elokuvan (Blob - valuva kuolema) ihan vain siksi, että se lähtöidealtaan jo kuulosti niin typerältä, mutta nyt oli leffafestivaalien ulkopuolella ensimmäinen kerta, kun sovelsin samaa perustetta leffateatterielämyksenkin kanssa. Tässä elokuvassa kun ei haissut kuin suuri kalkkuna kilometrien päähän, joten pitihän elokuva mennä katsomaan; ties vaikka kyseessä olisi ollut ihan viihdyttävä kalkkuna. Tällainen tämä elokuva ei kuitenkaan ollut, vaan kuten jo sanoin: melko kökkö tapaus elokuvaksi.

Sanottakoon se nyt suoraan: Tämä elokuva ei olisi varmastikaan päätynyt edes tuotantoon, ellei sen päähenkilöksi olisi heitetty Abraham Lincolnin kaltaista suurhenkilöä. Lincolnin tarina nimittäin ainakin mukailee hänen oikeita vaiheitaan vampyyriteema unohtaen, mutta periaatteessa päähahmo olisi voinut olla täysin keksittykin tapaus, sillä tietyistä tunnistettavista elämänvaiheista huolimatta todelliselle historialle ei paljon anneta painoarvoa. Niinpä elokuva olisi yhtä hyvin voinut olla fiktiivisestä hahmosta kertova elokuva, jossa vallan huipulle nouseva miekkonen keihästäisi sivutyönään vampyyreja... paitsi ettei siinä tapauksessa koko elokuva olisi nähnyt päivänvaloa koskaan. Näin voi sanoa jo elokuvan käsikirjoitukesta, joka oli vain kehno, sillä vaikka joitakin yksittäisiä jännityksen hetkiä koinkin eli itse tarina oli paikoin seurattavakin, niin ei noin yleisesti ottaen tarina niin erikoista tarjonnut, joskin positiivisena seikkana ainakin yhden pienen ylläripyllärin koin loppuvaiheilla. Loppu oli hienoinen pettymys, sillä olisin toivonut Lincolnin kuoleman kytkeytyvän näihin vampyyrikuvioihin, mutta ei sitten.

Tarinaa vielä huonommin pärjäsi kuitenkin nämä toimintaosuudet eli taistelut, joista ei paljon selkoa ottanut. Heti, kun vastustaja vähänkin otti osumaa, kuvakulma vaihtui äkisti niin, ettei mitään nähdä, paitsi jo valmiiksi lentävää verta. Hyvänä esimerkkinä huonosta taisteluohjauksesta käy jo ensimmäinen pimeydessä käytävä taistelu, jonka aikana ainakaan minä en tahtonut pysyä kärryllä. En, vaikka taisteluihin oltiin otettu Matrix-vaikutteita slow motion -tekniikan muodossa ja jos jossain elokuvassa on vielä onnettomampaa slow motionin käyttöä, niin ihmettelen. Ei tekniikassa sinänsä vikaa ollut, mutta kun se sai kaikki lentävät veret ja ihmiset näyttämään tavallistakin epäuskottavimmilta, sillä CGI kävi niiden aikana liiankin selväksi. Muutenkin kaikista vähänkään vauhdikkaammista pätkistä, kuten hevos- ja junakohtauksista, paistoi läpi aitouden puute melkein ennätyksellisen näkyvästi. Tämä on sikälikin sääli, että kaikesta huolimatta elokuva kaatui enemmän juuri näiden toimintakohtausten huonouteen kuin kehnoon käsikirjoitukseen.

Ei sillä, että näyttelijätkään hirveästi olisi miellyttäneet, vaan useimpien kohdalla mentiin alta riman ja valitettavasti näihin tapauksiin kuului myös elokuvan päätähti Benjamin Walker, joka näköjään on Meryl Streepin vävy! Anoppinsa kykyä eläytyä Walker ei ole kuitenkaan omaksunut, vaan hyvin vaatimattomaksi hän jäi. Myös Lincolnin vaimoa esittänyt Mary Elizabeth Winstead oli vaisumpi kuin vuoden takaisessa The Thingissä, mutta saattaa olla, että se johtui vain hänen hahmonsa vähäeleisyydestä. Pari valopilkkua elokuvassa kyllä oli. Rufus Sewell (Pariisi, rakkaudella) teki ihan kelpo työtä päävampyyrina, mutta Henryä näytellyt Dominic Cooper (Mamma Mia!) tahtoi varastaa koko show'n aina ollessaan ruudussa. Häntä lisää!

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti