maanantai 23. heinäkuuta 2012

Yön ritarin paluu

Alkuperäinen nimi: The Dark Knight Rises
Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Jonathan Nolan, Christopher Nolan
Pääosissa: Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway
Valmistusmaa: Yhdysvallat, lso-Britannia

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 165 min


I call him The Bat and yes Mr. Wayne, it does come in black.
Now you're just showing off.


Harvey Dentin ja rakastettunsa Rachelin kuoleman jälkeen Bruce Wayne (Christian Bale) ei ole vain pistänyt Batmanin pukua narikkaan, vaan myös omana itseään vetäytynyt pois julkisuudesta oman kartanonsa perukoille samalla, kun Gothamin rikollisuus on laskenut huimasti niin sanotun Harvey Dent -lain avulla, minkä varjolla monet rikolliset on korjattu poliisin talteen kahdeksan vuoden aikana. Erakoituneen Waynen pakeille kenelläkään ei Waynen palvelijaa Alfredia (Michael Caine) lukuun ottamatta pitäisi olla mitään asiaa, mutta kissamaisen sulavasti liikkuva mestarivaras Selina Kyle (Anne Hathaway) niin tekee omien tarkoitusperiensä vuoksi, mikä herättää Waynen mielenkiinnon. Hänellä on myös erakoitumisestaan huolimatta oma salainen sivuprojektinsa fuusiobisneksessä, mistä hengitysmaskia pitävä terroristi Bane (Tom Hardy) kiinnostuu ja kun Bane saapuu Gothamiin, on Waynen otettava Batman-puku naftaliinista ja kohdattava Bane yhdessä poliisikomissaari Jim Gordonin (Gary Oldman) kanssa...

Yön ritarin paluuta on odotettu kuin yön ritarin paluuta, mutta itse kun en lukeudu niihin Christopher Nolanin Batmanien  kovimpiin faneihin, vaikka Batman supersankarina kovin kaikista onkin, niin en ole osannut oikein kunnolla innostua tämän ensi-illasta, mutta silti minun oli pakko nähdä tämä jo heti alkuunsa. Miksi? Olisin mielelläni jättänyt elokuvan vaikkapa tähän viikkoon, mutta näin tekemällä olisin altistunut kaiken maailman spoilereille kaveriseurassa, julkisissa kulkuvälineissä kulkiessani jne. jne., ja tämän elokuvan kohdalla en missään nimessä halunnut niin käyvän. Aiemmat osat, Batman Begins ja Yön ritari, olivat molemmat lopulta aika vahvoja, joskaan ei omaan makuun täydellisiä ja Yön ritarin paluu jatkaa samalla viivalla tehden näin koko trilogiasta todella onnistuneen.

Elokuva alkaa* ehkä koko trilogian parhaalla aloituskohtauksella. Kuten Yön ritarissa, niin myös tässä aloitetaan ryminällä, mutta tällä kertaa pankin sijaan ilmassa, jossa Bane joukkoineen lavastaa lento-onnettomuuden ja ydinfyysikko tohtori Pavelin (Alon Aboutboul) kuoleman. Eihän koko kohtauksessa realismilla juurikaan juhlittu, mutta todella näyttävä se siitä huolimatta oli ja Hans Zimmerin mahtipontisesti pauhaava musiikki vain lisäsi kohtauksen vaikuttavuutta.

Tuon prologin jälkeen meno hieman laantuu hetkeksi, vaikkakaan ei liikaa. Waynen erakoitumisen näyttämisen ja Banen suunnitelmien täysvaihteen päälle pistämisen välissä ehti tapahtua yhtä jos toista, mutta valitettavasti täytyy todeta, etteivät ihan kaikki tapahtumat saaneet minua innostumaan, vaikka yhtälailla joitakin loisteliaitakin kohtauksia nähtiin, kuten Gordonin pitämä muistopuhe. Esimerkiksi Waynen ja rikkaan sijoittaja Miranda Taten (Marion Cotillard) lähentyminen ei vienyt mukaansa. Toisaalta sitten tämä alkuvaihe herätti joitakin kiinnostavia kysymyksiä, joihin vastausten saamista odotellessa tarinaa oli mukava seurata, ja joista suurin osa liittyi näihin uusiin hahmoihin. Kuka on Miranda Tate? Mitä tekemistä rivipoliisi John Blakella (Joseph Gordon-Levitt) on rikollisten juonien kanssa vai onko mitään? Voisivatko molemmat heistä olla oikeasti hyväntekijöitä vai onko heillä omia suunnitelmia, joilla pyrittäisiin horjuttamaan Batmania? Olisiko jommasta kummasta tulossa jokin Batman-universumin suurpahis, josta en muista mainintaa elokuvasta asioita kuullessani? Myönnettävä on, että sen verran on Batman-hahmojen taustat unohtuneet/hämärän peitossa, että sekunnin murto-osan ajan pohdin jopa sitä, että Miranda olisi se Kissanainen, vaikka Selina jo samaan aikaan seikkailikin rikollisissa puuhissa Waynen kartanossa. Mistä minä olisin voinut tietää, vaikka Selinalla olisi yritetty harhauttaa katsojaa? Toisaalta Selinan nimi soitti kelloja, mutta niin hämärästi, etten heti tunnistanut häntä Kissanaiseksi.

Menemättä sen kummemmin tapahtumien yksityiskohtiin, niin elokuvasta tuli täyttä rautaa siinä vaiheessa, kun Bane aloittaa toden teolla Gothamin tuhoamiseen tähtäävät suunnitelmansa, sillä siitä eteenpäin keskittyminen oli sataprosenttista. Vaikka toiminta olikin pääosassa, niin myös niitä vähän rauhallisempia jaksoja nähtiin, kuten heikentyneen Waynen treenausjaksot ja parit takaumat, mutta nekin tuntuivat perin iskeviltä, joten ne eivät vieneet mielenkiintoa pois juuri lainkaan. Banessa ei ehkä ollut hahmona samanlaista hohtoa kuin edellisen osan Jokerissa, mutta hänen suunnitelmansa Gothamin rappion toteuttamiseksi oli omalla sairaalla tavallaan nerokas ja niinpä suunnitelman noudattaminen ja lopulta estäminen kiinnostivat kovastikin, mikä käytännössä tarkoitti huikeaa ja todella viihdyttävää katseluelämystä loppuun asti. Joitakin yllätyskäänteitäkin nähtiin silloin tällöin ja vaikka yhdessä ratkaisevassa asiassa tajusin twistin ennen aikojaan, niin en niin aikaisin, että sillä olisi ollut (negatiivista) vaikutusta elokuvan katsomisen kannalta. Tiettyjä taiteellisia vapauksia Nolan oli kyllä ottanut, mitä tulee tunnetun Batman-universumin uudelleenmuokkaukseen, mutta eipä sillä suurta väliä ollut. Elokuvan loppu oli monessakin mielessä vahva, vaikka tietyiltä osin turhan alleviivaava; esimerkiksi sen viimeisen takaumapätkän olisi voinut jättää pois.

Kuten aiemmatkin Nolanin elokuvat, niin myös tässä toimintakohtaukset ovat pääosin hyvin tehtyjä, vaikka en kieltämättä Banen ja Batmanin tappeluista saanutkaan ihan kaikkea irti, mutta muuten menoa ja meininkiä oli enemmän kuin ilo katsoa. Näin varsinkin, kun Hans Zimmerin voimallinen musiikkiraita toimi suurin piirtein jokaisessa toimintakohtauksessa vain edukseen, eikä se ollut lainkaan huonoa niissä rauhallisemmissakaan kohtauksissa. Yön ritarin paluuhan on koko trilogian pisin elokuva, peräti 165 minuuttia, mutta se tosiaan imi allekirjoittaneen lopulta niin vahvasti mukaansa, että kestoa ei juuri ajatellut, vaan se olisi melkeinpä voinut olla vähän pidempikin.

Jo Yön ritarissa oli mukana Nolanin poliittisia kannanottoja, mutta siinä, missä kyseisen elokuvan mielestäni voi katsoa hyvin ja siitä pitää paljon kiinnittämättä niihin mitään huomiota, niin sama ei kyllä missään nimessä taida onnistua tämän elokuvan kohdalla. Mukaan kun on ympätty vähemmän hienovaraisia viittauksia kommunismiin, fasismiin, anarkismiin, demokratian rappioon sekä Patriot Actiin. Gandhin toimintakin tuli jossain välissä mieleen, vaikka väkivallattomuutta ei juuri tuettukaan. Jotain tällaista olin tosiaan odottaakin ja kuittasinkin nämä poliittisten kannanottojen mukanaolemisen lähinnä Nolanin päähänpinttymänä, mutta silti yritin pysyä kärryillä siitä, mitä Nolan ihan oikeasti yritti sanoa, mutta ei se kyllä ihan täysin selvinnyt, mutta toisaalta ei tämä seikka minua häirinnytkään, kun en minä poliittista luentoa ollut tullut katsomaan. Nolan ei kai toivonut demokratian alasajoa, mutta... mitä sitten? En tiedä.

Olen ehtinyt tähän päivään mennessä lukemaan lukuisia eri kommentteja Anne Hathawayn sopivuudesta Kissanaisen rooliin niin puolesta kuin vastaan, mutta ainakin omalla kohdallani Nolanin osaaminen näyttelijöiden ohjaamisessa näkyi myös Hathawayn kohdalla, sillä kuten Heath Ledger edellisessä osassa, niin myös Hathaway pesee hahmonsa edeltäjän, eli Michelle Pfeifferin, mennen tullen, vaikka aluksi ehkä vähän huomasin yllättyneeni Hathawayn valinnasta rooliin. Banea näytellyt Tom Hardy tekee ihan mainion roolin, mutta johtuen ehkä hengitysmaskistaan ei noussut miksikään ikimuistoiseksi tapaukseksi, vaikka sivuprofiilista Bane/Hardy näyttikin oikein hyvältä. Poliisi John Blakea näytellyt Joseph Gordon-Levitt miellytti minua paljon jo Inceptionissa, mutta jos mahdollista, niin tässä hän oli vielä enemmänkin edukseen, enkä millään muotoa halunnut uskoa missään vaiheessa elokuvaa, että hänestä tulisi yksi elokuvan pahiksista, mutta en saanut päähäni elokuvan ollessa vielä kesken, että mikä muukaan hän olisi voinut olla.

Christian Bale oli jälleen hitusen parempi kuin edellisessä osassa ja etenkin pidin Balesta Waynen ollessa erakoituneena. Batmanina Bale oli edelleen elementissään. Muista trilogian vakinaamoista Gary Oldman, Morgan Freeman ja Michael Caine tekevät jälleen vahvat suoritukset.

Kokonaisuutena siis todella vahva elokuva ja jos pitäisi pistää nämä kolme, saman pistemäärän saanutta elokuvaa järjestykseen se taitaisi olla lopulta Batman Begins, Yön ritarin paluu ja Yön ritari. Tämä kyllä vaikutti sellaiselta elokuvalta, että uusintakatselu voisi nostaa tämänkin pistemäärää ja siten voisi nousta peräti suosikki-Batmaniksi.

Mukana menossa: Aiemmista osista tutut Cillian Murphy, Nestor Carbonell ja Liam Neeson.

Pisteitä: 4/5

PS. Pieni muutos: IMDB-linkit tästä lähtien ylhäällä Alkuperäinen nimi -kohdassa.

PS2. Nyt kun kerran tämä Batman-trilogia on niin sanotusti taputeltu, onko seuraavaksi Catmanin vuoro?

Edit. *Kuten tiinanen kommenteissa valisti, lentokonekohtaus ei aloittanutkaan koko elokuvaa, kuten muistin, vaan tuli vasta Gordonin puheen jälkeen. Pahoittelut virheestä *tähän nolostumishymiö* ja tiinaselle kiitos korjauksesta. Jääköön virhe kummittelemaan tuonne varsinaiseen tekstiin ja korjattakoon se nyt tänne alas, niin ei unohdu moiset virheet (omasta) mielestä.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Serranon perhe - 1. kausi

5 kommenttia:

  1. Helou! Vihdoin löysin tänne sun uuden blogin puolelle. :)

    Sen verran pitää viilata pilkkua, että leffa ei alkanut tuosta lentokonekohtauksesta, vaan siitä Harvey Dent -muistotilaisuudesta. Vaikka tietysti aloituskohtauksena se lentokone jää kaikille mieleen, koska oli sen verran vaikuttava. Dent-bileet eivät kuitenkaan olleet hautajaiset, koska Dentin kuolemasta oli kulunut kahdeksan vuotta, vaan siinä juhlistettiin Harvey Dentin kunniaksi syntynyttä juhlapäivää.

    Itse tykkäsin leffasta kuin hullu puurosta. :)

    VastaaPoista
  2. Ja nyt kun luen tarkemmin, niin ethän sä mistään hautajaisista edes puhunut. Käytit vaan sanaa "muistopuhe" ja sehän se olikin. ;) Itse taisin leffan alkaessa ajatella, että nyt on varmaan hautajaiset menossa, kunnes kävi ilmi että edellisen leffan lopusta on kulunut kahdeksan vuotta. No enivei. :)

    VastaaPoista
  3. Tiinanen, hyvä kun löysit. :)

    Ja kiitos korjauksesta. Elokuva ilmeisesti oli sen verran pitkä, että kohtausten järjestykset menivät sekaisin :D, pahoittelut erheestä. Joo ja varmaan aika moni luuli, että se Gordonin muistopuhekohtauksessa oli menossa Dentin hautajaiset, niin minäkin istuessani siellä salissa. ;)

    VastaaPoista
  4. Itsellenikin jäi ensin se muistikuva, että leffa alkoi lentokonehässäkällä. Sitten kävin katsomassa leffan toisen kerran ja se alkoikin Harvey Dentin päivästä, kappas. Elleivät sitten ole vaihtaneet kohtausten järjestystä parin päivän aikana. ;)

    VastaaPoista
  5. Se se vasta ovelaa oiskin, mutta tuskin. :D

    VastaaPoista