sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vain tunnit

Alkuperäinen nimi: Rien que les heures
Ohjaus: Alberto Cavalcanti
Pääosissa: Blanche Bernis, Nina Chousvalowa, Philippe Hériat
Valmistusmaa: Ranska

Ilmestymisvuosi: 1926
Kesto: 45 min
[imdb]


Kaunis Pariisi on tarkastelun kohteena tässä Alberto Cavalcantin ohjaamassa lyhytelokuvassa, joka näytettiin Sodankylässä heti La souriante Madame Beudetin jälkeen (samalla lipulla näki siis molemmat) ja edellisen lailla musiikista vastasi hollantilainen mykkäelokuvasäveltäjä Maud Nelissen orkesterinsa kanssa. Madame Beudet ei ollut jättänyt minuun mitään parasta fiilistä, joten tietenkin toivoin, että tämä olisi toiminut vähän paremmin, mutta ei, sillä Vain tunnit jäi jopa edeltävästä elokuvasta vähän.

Elokuva ei sisältänyt selkeää tarinaa, vaan siinä kuvattiin Pariisia yhden päivän ajan vähän joka kantilta, mutta painottuen kuitenkin köyhemmän kansanosan joukkoon. Elokuva ei ollut ainakaan omasta mielestäni varsinainen dokumentti, jollaiseksi se on monessa lähteessä merkitty, vaikka siinä olikin dokumentaarisia piirteitä, mutta monet kohtauksista oli lavastettuja, eivätkä siten näyttäneet aitoja tilanteita. Pieniä lyhyitä tarinantynkiä elokuvassa kyllä oli, kuten tämä ryöstökohtaus, mutta noin yleisesti ottaen mentiin paikasta toiseen ilman varsinaista päämäärää. Ellen täysin väärässä ole, sama vanha, riutunut nainen seikkailee pitkin elokuvaa, mutta elokuva ei keskity myöskään häneen. Ajattelin kuitenkin elokuvaa katsellessani, että elokuva varmaan päättyisi sen jälkeen, kun tuon naisen viimeisetkin voimat ehtyisivät. Kuitenkin päämäärättömyys ja haahuilu paikasta toiseen eivät vain minua jaksaneet kiinnostaa, vaan olisin halunnut nähdä ihan kunnon tarinaakin.

Kokonaisuutena elokuva muistutti musiikkiaan myöten sellaista pientä tunnelmapalaa, mutta ainakaan nyt en ollut tosiaan sellaisella tuulella, mutta en sano, että joskus jos kaipaisin pientä rauhoittumishetkeä maailman kiireiltä, tämän parissa voisi antaa mielen levätä. Itse asiassa elokuva toikin minulle mieliin vuosikymmeniä myöhemmin tehdyn Fellinin Rooman, josta siitäkään en tosin innostunut. Molemmat elokuvat kun kuvaavat kaupunkiaan monesta eri kulmasta, mutta erona Fellinin Roomaan tämä elokuva siirtyi paikasta toiseen paljon nopeammin, mitä toki sopiikin odottaa lyhytelokuvalta.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Sátántangó

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti