perjantai 27. heinäkuuta 2012

Serranon perhe - 1. kausi

Alkuperäinen nimi: Los Serrano - 1° temporada
Ohjaus: Begona Álvarez Rojas, José Ramón Ayerra, David Molina Encinas
Käsikirjoitus: Laura Belloso, Raquel Casasús, José Castillo, ym.
Pääosissa: Antonio Resines, Belén Rueda, Jesús Bonilla, ym.
Valmistusmaa: Espanja

Ilmestymisvuosi: 2003
Jaksojen määrä: 13


- Haluan lähteä kavereiden kanssa maalle kesällä.
- Maalle? Ethän sinä ole koskaan pitänyt maaseudusta.
- Nyt pidän. Olen vähän sekaisin. Mun on vaan päästävä tästä talosta, olla yksin raittiissa ilmassa ja ajatella omia asioita.


Nuoruusvuosien ystävät ja seurustelupari Diego Serrano ja Lucía Gómez Casado (Antonio Resines ja Belén Rueda) tapaavat vuosikymmeniä myöhemmin ja menevät naimisiin. Kahdenkeskistä rauhaa heillä ei tule olemaan, sillä Diegolla on kolme poikaa, Marcos, Guille ja Curro (Fran Perea, Victor Elías ja Jorge Jurado), kun taas Lucían myötä Serranojen taloon asettuvat, vastoin tahtoaan, Lucían tyttäret Eva ja Teté (Verónica Sánchez ja Natalia Sánchez), joten avioliiton myötä syntyneessä uusperheessä on kaiken kaikkiaan seitsemän jäsentä. Oman lusikkansa perheen eloon sotkee myös Lucían äiti Carmen (Julia Gutiérrez Caba) ja Diegon veli Santiago (Jesús Bonilla) sekä kaikki heidän ystävänsä. Niin aikuisilla kuin lapsillakin on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen, joten kommelluksia uusperheessä riittää...

Muutaman vuoden takainen - tai onhan siitä jo viisi vuotta, kun tämä alkoi! -  Ylellä esitetty yllätyshitti Serranon perhe kuuluu niihin harvoihin sarjoihin, sanoisinko vaikka viimeisten kymmenen vuoden ajanjaksolla, joita en ole aloittanut katsomaan ihan alusta, vaan vasta kun sarjaa oli esitetty useampia jaksoja (tämä kausi oli ainakin jo mennyt), mutta kuitenkin ennen kuin sarjan hitiksi nouseminen nostettiin mediassa esille. Myöhemmin, sarjan hitiksi nousemisen ansiosta näytettyjen viikonloppu-uusintojen myötä pääsin sitten näkemään nämä aikaisimmatkin jaksot ja olenkin siis tainnut nähdä kaikki jaksot ainakin kertaalleen. Pidin kovasti näkemästäni silloin, joten kun hinnat laskivat tarpeeksi alas (näiden hinnat hipoivat parhaimmillaan viittäkymppiä alkuvaiheessa), DVD:iden osto tuli ajankohtaiseksi ja sarja pääsikin tämän kesän kesäprojektiksi, joka ainakin tämän ensimmäisen kauden perusteella venyy pitkälle syksyyn asti, kun ei ole vain ehtinyt kunnolla katsella.

Miten kaikki kohdallani alkoi? Olin tainnut kuulla sarjasta ennen sen alkua meillä jo yhdellä espanjan tunnilla, mutta silloin en kiinnittänyt vielä sarjaan sen kummempaa huomiota. Silloin kesällä 2007 työttömänä ollessa (lue: kun oli sitä ylimääräistä aikaa paljon) kerran vain satuin kanavalle samaan aikaan, kun puuhailin tietokoneella jotain katsoen tätä lähinnä sivusilmällä. Kun havaitsin yhden äidin, jonka myöhemmin opin tuntemaan Candelana (Nuria González), tutkivan teini-ikäisen poikansa, joka tietenkin paljastui Raúliksi (Alejo Sauras), munia toteamalla "Olen minä nämä ennenkin nähnyt", suustani pääsi hämmennyksen aiheuttama epäuskoinen naurahdus ja totesin ehkä jopa ääneen, että "Mitä helvettiä minä oikein katson?". Tämän jakson jälkeen katselin jaksoja vielä vähän tyyliin silloin tällöin, mutta vähitellen aloin yhä enemmän saada sarjasta irti ja jäin ihan kunnolla koukkuun ja minusta tuli sitä myöten myös sarjan fani. Kyllä, olen viettänyt lyhyeksi jääneen ajan verran aikaani yhdellä sarjan fanifoorumilla ja löytyypä minulta myös se Fran Perean täällä julkaistu albumikin.

Sarjan tunnuskappale on tosiaan Marcosia näytelleen Fran Perean käsialaa ja minä tykästyin, espnajafani kun olen, tähän kappaleeseen kovastikin, mutta vielä enemmän pidän siitä versiosta, jota kuullaan kauden aikana Marcosin laulamana, ja jonka tempo on selvästi nopeampi. Noin sivuhuomiona mainittakoon, että Marcos lauleskelee kauden aikana monestikin, mutta ellen ihan täysin väärässä ole, niin ainoastaan paria eri laulua, ellei yhtä song battlea Joan Manuelia vastaan lasketa mukaan, mikä oli kyllä aika tylsää. No, ehkä se laulelee useampia lauluja sitten myöhemmin.

Täytyy sanoa, että vaikka sarjan loppumisesta on vain muutama vuosi, niin aika paljon olin ehtinyt jo unohtaa, kuten esimerkiksi Guillen, Marcosin ja Tetén kaverit (no Raúlin tietenkin muistin) kuin myöskin sen, kuinka vähän myöhemmin isompaan rooliin nouseva Lourditasia (Goizalde Núñez) oikein näkyikään; myös koulun psykologi Fernando näkyi vain parissa jaksossa. Lisäksi Guille ja vähän Currokin olivat tietenkin - ensimmäinen kausi kun on - paljon nuoremmannäköisiä, kuin muistin heidän koskaan olleen, mutta sitten taas Teté on jäänyt muistikuviini ihan samanlaisena snobina ulkonäköä myöten kuin mitä se jo tällä ensimmäisellä kaudella näytti. Hieman säikähdytti, kun näin Evan lookin ensimmäisessä jaksossa, että tuollainenko kampaus Evalla olikin, mutta toisessa jaksossa hänelläkin oli jo sellainen kampaus kuin muistinkin... ja hyvä niin. Niin ja  Candelan lanko Andrés (Jorge Fernández) ja Serranon tavernan tarjoilija Paquillo (Manolo Caro)? Olisiko heidätkin pitänyt muistaa? Andrés tosin jääkin loppukaudesta jo pimentoon, joten saa nyt nähdä, nähdäänkö miestä enää.

Sarjassa on hahmoja yllin kyllin, joten itsestäänselvää on, että hahmoja pitää olla monenkirjavia ja niin onkin asianlaita ja mitä parasta, lukuisat erilaiset hahmot muodostavat nautittavan hahmokatraan. On vanhan liiton mies Santiago, kaikkeen sekaantuva äiti/anoppi Carmen, hieman nössö ja koulussa alisuorittava Marcos, snobahtava Teté, pilke silmäkulmassa ja jokseenkin huoleton Guille ja vaikka keitä. Lisäksi on vain ilahduttavaa, että Diegon lapset muodostavat veljeksinä ihan erilaisen ryhmän kuin Lucían tytöt, eikä kyseessä ole vain sukupuolikysymys. Kauden mittaan uusperheen jäsenet ottavatkin aina silloin tällöin vaikutteita toisistaan, mutta myös yhteen eri kasvuympäristöissä kasvaneina. Mitä parasta, näyttelijät hahmojen takana tekevät loistavaa työtä kukin, eikä yksikään hahmo siten ärsyttävä olekaan ainakaan vielä tällä kaudella. Omiin suosikkeihini kuuluu ehdottomasti Santiago, sillä hahmo on todellinen jäärä äärimmäisyyksiin asti ja Jesús Bonilla näyttelee hahmoa todella elävästi.

Olen aina pitänyt käytännön piloista, väärinkäsityksistä ja yllätyksistä, kunhan se totuuskin aina jossain vaiheessa paljastuu, joten ihmekös sitten, että pidän tästä sarjasta, kun niitä tämä sarja on pullollaan ja jo tällä ensimmäisellä kaudella näiden suhteen homma on lähtenyt hyvin käyntiin. Guillen ja kavereidensa harrastama keppostelu on toki oma lukunsa ja omiin suosikkeihini kuuluikin tämä kummittelutapaus, mutta tekevät niitä jäyniä muutkin Santa Justan - eli tapahtumien keskipisteessä olevan Madridin fiktiivisen kaupunginosan - asukkaat, välillä jopa melkein kohtalokkain seurauksin, joten näille jutuille saa naureskella yllin kyllin ja sellainen positiivinen myötähäpeäkin seuraa ajoittain mukana (poor Valdano... (Juan Luppi)). En kyllä juuri nyt muista, jatkuuko Guillen kepposet koko sarjan ajan yhtä runsaslukuisena kuin tällä ensimmäisellä kaudella vai kasvaako hän niistä yli. Väärinkäsityksiäkin tapahtui pitkin kautta vähän jokaiselle, mutta usein niihin tuntui liittyvän Diego ja hänen kohtalaisen huono itsetunto, joka sai hänet epäilemään onneaan ja viehätysvoimaansa Lucían suhteen. Myönnettävä kyllä on sekin, että välillä nämä väärinkäsitystilanteet syntyvät hyvinkin väkinäisen dialogin turvin, mistä hyvänä osoituksena oli kauden viimeisen jakson keittiössä tapahtunut Marcosin ja Evan keskustelu. Noin yleisesti ottaen kauden väärinkäsitystilanteet kuitenkin olivat maittavia.

Kuten monissa sarjoissa, myös tässä sarjassa tiettyä aihetta käsitellään yleensä vain yhden jakson ajan ja seuraavassa jaksossa ollaankin taas uuden aiheen kimpussa ja aiempiin tapahtumiin saatetaan viitata lähinnä sivulauseessa. Kauden aikana pelataankin jalkapalloa, käsitellään Santiagon homofobiaa, luetaan toisten päiväkirjoja, porataan reikiä kylpyhuoneeseen, huijataan älykkyystesteissä, muutetaan omilleen asunnon pihalle pystytettyyn telttaan (kyllä. luitte oikein!) ja paljon muuta. Jaksot ovat kauttaaltaan hauskoja ja niiden aikana saa nauraa räkättää useastikin ja muulloinkin päällä on jatkuva kestohymy, eikä suvantojaksoja ole juurikaan tällä ensimmäisellä kaudella. Samalla sarjassa on myös draamallisempikin puoli, joka kyllä ajoittain herättää itsessäkin tunteitakin aikaan ja ainakin tällä ensimmäisellä kaudella (ja muistini mukaan myöhemminkin) draama ja komedia lyövät hyvin hynttyyt yhteen, joten niiden sekoitus toimii kunnolla edukseen.

Kuitenkin samalla myös hahmojen välillä tapahtuu pientä tai isompaakin muutosta, vaikkei aihetta suoraan ihan joka jaksossa käsitelläkään. Isoin kehittyvä juonikaarre on Marcosin ihastuminen siskopuoleensa Evaan Evan tai kenenkään muunkaan sitä tajuamatta; kauden loppujaksossa Marcos tunnustaakin sitten rakkautensa. Lisäksi Diegon ja Lucían avioliiton alkua käsitellään totta kai useammassa jaksossa, joten heidänkin liittonsa kehittyy kauden edetessä. Lyhyempiä, mutta ainakin jossain muodossa jaksosta toiseen jatkuvia juonikuvioita oli muun muassa Tetén kaverin Yolin (Sara López) ihastuminen Valdanoon, Evan kuviot eri miesten, kuten Raúlin ja Barcelona-aikojen poikaystävän Joan Manuelin (Joan Negrié), kanssa. Myös Diegon kaverin Fitin (Antonio Molero) ja Candelan aviokriisin poikanen nähdään, kuten myös Marcosin ja Raúlin riita.

Yksi mielenkiintoa herättänyt piirre on minulla myös tuotantokausien päätökset, sillä Ylen näyttäessä kaudet pääosin putkeen sen verran kuin kesien aikana ehti, niin minulla oli hämärän peitossa se, miten kaudet päättyvät, joten kauden päätös kiinnosti kovastikin. Mitään suurta cliffhangeria ei jätetty ainakaan tällä kaudella nähty, ellei sellaisena halua ajatella Marcosin ihastumisen paljastumista, mikä osittain kyllä käsiteltiin jo jakson aikana, tai vihjausta uudesta hahmosta, jota häntäkään en enää muistanut. Kausi päättyikin kesälomamatkalle lähtemiseen, joten ei mitenkään erityisen erikoisella tavalla.

Pisteitä: 4/5

PS. Vaikka suunnitelma sarjan katsomisesta kesän aikana ei mennytkään niin kuin Strömsössä, niin pyrin kuitenkin vielä elokuun loppuun mennessä katsomaan ainakin pari kautta, mitä auttaa toki sekin, että mulla alkoi juuri parin viikon loma, enkä ihan kaikkea aikaani aio tuhlata olympialaistenkaan katsomiseen.

PS2. Kokoelmassa-välilehti pitäisi olla nyt kunnossa, joten seuraavaksi siirryn itse posteissa esiintyvien rikkinäisten linkkien pariin ja varmaan melko nopeasti sen jälkeen Leffasarjat-välilehden pariin ja nyt olympialaisia katsellessa niitä ehtii hyvin duunailla.

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Jos IMDB:tä on uskominen (ei sitä aina ole), ensimmäistä jaksoa oli käsikirjoittamassa 12 henkilöä. Voiko se pitää paikkaansa? :o

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Amazing Spider-Man / Serranon perhe - 2. kausi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti