lauantai 9. kesäkuuta 2012

Prometheus

Alkuperäinen nimi: Prometheus
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Jon Spaihts, Damon Lindelof

Pääosissa: Noomi Rapace, Michael Fassbender, Charlize Theron
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 124 min

- Save you from what?
- Death, of course.

 
 
Arkeologit tohtori Charlie Hollowayn ja Elisabeth Shaw'n (Logan Marshall-Green ja Noomi Rapace) johdolla löytävät lukuisia eri aikakausilta ja maantieteellisiltä alueilta peräisin olevia kuvioita, jotka ovat kuitenkin lähes identtisiä keskenään. He päättelevät, että kuvioista löytyneet merkit viittaavat kaukaiseen tähtikuvioon, jossa on lähes Maan kaltainen, elinkelpoinen planeetta. Weyland-yhtiö päättää rahoittaa matkan sinne ja Hollowayn ja Shaw'n lisäksi sinne lähetetään iso tukku muita ihmisiä, kuten myös androidi David (Michael Fassbender). Matka kestää kaksi vuotta, minkä ajan suurin osa heistä nukkuu unikammioissa, mutta lopulta Prometheus-alus pääsee määränpäähänsä, mutta löytävätkö Shaw ja Holloway haluamansa vastauksen siihen, miksi me olemme täällä?

Tämän elokuvan olisin voinut hyvin käydä katsomassa jo viime viikolla, elleivät aikataululliset syyt olisi estäneet sitä. Kiinnostunut tästä elokuvasta olen kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa, vaikka ensimmäistä kertaa trailerin näinkin vasta pari viikkoa sitten, mutta eihän Alien-sarjan esiosa voinut olla innostamatta, varsinkin kun tätäkään leffaa ei ollut tehty hätiköiden. Tuo traileri ei tehnyt minuun mitenkään suurta vaikutusta, vaan antoi oikeastaan sellaisen kuvan, jollaiseksi elokuvan olinkin kuvitellut eli ihan mukiinmeneväksi scifijännäriksi ja sellainen Prometheus myös oli.

Pienen prologin jälkeen Davidin tekemisten esittely oli ihan liian pitkä jo senkin vuoksi, että hänen androidmaisuutensa tuotiin esille aika alleviivaten, vaikka leikisti katsojan ei pitänytkään tietää totuutta hänestä vielä tässä vaiheessa. Itse asiassa vasta sitten, kun muut Prometheus-aluksen matkustajat heräävät, alkaa elokuva saada mielenkiintoisia piirteitä. Mielenkiintoa lisäsi lähes automaattisesti se seikka, että kaikista matkustajista ei voinut olla varma, että millä asialla he todellisuudessa olivat tai oliko David edes aluksen ainoa androidi. Näitä mietiskellessä tarinaa olikin ihan kivaa seurata, mutta suoranaisesta jännityksestä ei voinut tarinan puolesta puhua. Muutenkin jännitystä oli tarjolla ihan liian vähän, sillä kunnolla jännityksestä saatiin nauttia ainoastaan siellä pimeässä luolassa, mutta sitten taas siellä sitä saatiinkin ihan koko rahan edessä. Näin ollen elokuva tuntuikin olevan parhaimmillaan juuri silloin, kun seikkailtiin siellä luolassa. Yksi selvästi hätkähdyttävimmistä hetkistä koettiin, kun valtava hologrammiesitys yhtäkkiä vain katosi! Elokuva leikki ainakin pintatasolla filosofisilla kysymyksillä ihmisten olemassaolosta, mutta jotenkin yritys tuntui jäävän puolitiehen tai sitten niihin kysymyksiin olisi pitänyt syventyä tavalla, johon minä en pystynyt; mieluummin seurasin itse tapahtumia kuin jäin pohtimaan piilomerkityksiä. Elokuva ei siis saanut minua miettimään tarkoitusperiä näiden avaruusörkkien tekemisten taustalla, vaan ennemmin elokuvaa tuli seurattua kuin mitä tahansa hirviöleffaa, jollaiseksi tämä osoittautui ihan suhteellisen hyväksi.

Visuaalisesti elokuva oli kyllä komea. Kun David kuljeskeli alussa yksin aluksella, mielessä ei käynyt niinkään Alien kuin 2001: Avaruusseikkailu johtuen aluksen streriilinoloisesta luonteesta. Joka tapauksessa niin alus, planeetan pinta kuin tietenkin itse luolakin oli kaikki erittäin onnistuneesti luotuja, sillä ne eivät vain tarjonneet silmäkarkkia, vaan olivat ihan oikeasti vaikuttavia. Kun näihin maisemiin lisäsi  Marc Streitenfeldin luoman musiikin, niin tunnelma oli kohdillaan, vaikka tosiaan kunnolla pääsi oikeuksiinsa vasta siellä pimeässä luolassa. Avaruusmöttiäiset olivat pääosin ihan kivasti luotuja, mutta eivät jättäneet selvää muistijälkeä itsestään.

Mitä tulee sitten esiosamaisuuteen, niin kyllähän tämän pystyi näkemään sellaisena, vaikka näennäisesti seurattiinkin samassa universumissa eri tarinaa. Jopa minä, joka nyt en tunnustaudu miksikään Alien-faniksi, kun alkuperäisen Alienin olen nähnyt muutaman kerran siinä missä ne loput vain kerran, tunnistin joitakin selviä viittauksia Alien-sarjaan, mutta sanomattakin lienee selvää, että varmasti paljon sellaisiakin viittauksia oli, joita itse en tunnistanut ja kovemmat fanit varmaan pissivätkin hunajaa kaikkien viittauksien kanssa. Tätä esiosamaisuutta korostettiin sitten aivan elokuvan lopussa, kun nähdään alien-xenomorphin syntymä, mutta ainakin minun makuun se toteutettiin turhankin heppoisesti. Tiedän kuitenkin, että seuraavan kerran kun katson ensimmäisen Alienin, mieleni hakee sellaisia yhteyksiä tähän elokuvaan, mitä en ollut tullut nyt huomanneeksi.

Mikä parasta, siitä huolimatta, että elokuva onkin pesunkestävä esiosa, niin se myös toimii täysin omilllaan eli periaatteessa elokuvan voi katsoa tietämättä yhtään mitään aiemmista elokuvista, missä suhteessa se poikkeaakin kovasti useimmista esiosista. Niinpä vaikka elokuva esiosa onkin, niin jos jo kaikkien huulilla oleva jatko-osa joskus toteutuu (Ridley Scott on vihjannut vähän sellaisesta), niin sarja voi lähteä täysin uusille urille ilman kunnon kosketusta Alien-sarjaan. Haluaisinko jatko-osan tapahtuvan, sitä en tiedä, mutta tulipa sitä tai ei, luulen, että olen tyytyväinen ratkaisuun yhtälailla.

Elokuvan päätähti, Millennium-trilogian myötä suurempaan tähteyteen noussut Noomi Rapace veti hienosti roolinsa tutkija Elisabeth Shaw'na. Lisäksi hänessä oli tarkoituksellisia yhtymäkohtia Alien-elokuvissa Sigourney Weaverin esittämään Ellen Ripleyyn, mistä hän suoritui erinomaisesti. Aluksi Rapacen hahmo tuntui olevan ihan liian kesy ollakseen kelvollinen vaihtoehto Ripley kakkoseksi, mutta mitä pidemmälle tapahtumat etenivät, niin sitä enemmän Rapace alkoi tehdä onnistunutta kunniaa esikuvalleen. Androidi-Davidiä esittänyt Michael Fassbender kuitenkin tahtoi varastaa koko show'n ollen kylmänviileä roolissaan ja juuri sellainen kuin tunnetiloja vailla olevan androidin luulisikin olevan, joten myös hyvällä käsikirjoituksella on ollut osansa siinä, että Fassbender onnistui näinkin hyvin roolissaan. Noin muuten(kin) Prometheus-aluksen miehistö oli monenkirjavaa, eikä useimmista tahdo löytyä sanottavaa, paitsi että Charlize Theronin esittämä Vickers oli ehkä vähän turha hahmo. Mukana menossa: Guy Pearce.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tatsumi / ???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti