tiistai 26. kesäkuuta 2012

Klamydia - Rockperry Live 2003

Alkuperäinen nimi: Klamydia - Rockperry Live 2003
Ohjaus: Jari Parkkari
Valokeilassa: Klamydia
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 110 min
 
 
Ei! Tämä ei kuulunut Sodankylän ohjelmistoon, vaan nyt siirryin hetkeksi pois sieltä kuukauden WANHAn pariin. Kun on kesä ja kaikkea, niin ei sitä oikein tahtonut päästä kotona leffafiilikseen, joten katsoinkin kuukauden WANHAna tämän yhdeksän vuotta vanhan keikkataltioinnin Vaasan Rockperry-festivaaleilta.

Olen Klamydian suhteen verrattain myöhäisherännäinen, sillä itse hyppäsin bändin kelkkaan vasta vuoden 1997 Tango Delirium -levyn myötä, kun veljeni esitti syystä tai toisesta äidilleni Aku Ankka -laulun kasetilta, johon oli äänitetty sekä Tango Delirium että Klamydian ja saksalaisen Die Lokalmatadoren yhteislevyn Kipsin Klamydian kappaleet, ja minä satuin olemaan myöskin kuulolla. Sittemmin lainailin tuota kasettia yhtenään ja myöhemmin ostin veljeltäni Pää kiinni painajainen -albumin ja siitä sitten levyjen määrä lähti kasvamaan ja nykyään omistankin bändin kaikki fyysiset cd-sinkut, pari kokoelmaa sekä albumit, mitä nyt Urpojugendin biisit löytyvät Piikkinä lihassa -kokoelmasta. Klamydiasta onkin tullut minulle kotimaisista bändeistä se mieluisin. Kirjoitin tähän hitonmoisesti syitä siihen, miksi Klamydia on minulle niin suuri bändi, mutta kun käsittelyssä on nimenomaan tämä keikkataltiointi, eikä minun Klamydia-suhteeni, niin annan sen olla. Jos joku haluaa tietää enemmän, niin voin kertoa  kommentessa enemmän.

Tämä keikkataltiointi on vuoden 2003 Rockperry-festivaaleilta, jossa Klamydia veti sen virallisen 15-vuotisjuhlakeikan ja tämä näkyi sitten siinä, että bändi oli etsinyt käsiinsä kaikki bändissä aikoinaan soittaneet jampat ja sitten käytiin ainakin melkein kaikki kokoonpanot läpi, mitä nyt bändin nykyinen basisti Sami "Severi" Kohtamäki tuli lavalle vähän turhan aikaisin. Klamydiassahan on soittanut kaiken kaikkiaan kymmenen heeboa, joista bändin solistina tunnetuksi tullut Vesa "Vesku" Jokinen on ainoa alkuperäisjäsen, joskaan ei alkuperäislaulaja. Entisten jäsenien saaminen lavalle olikin ollut ilmeisesti työn ja tuskan takana, sillä Veskun sanojen mukaan varsinkin bändin ensimmäistä laulajaa Ari Ahoa saatiin houkutella ihan tosissaan mukaan ja sen lisäksi keikkaluontoinen laulaja Kari "Metu" Bondén, joka on laulanut muutamilla bändin biiseillä ja vähän kitaraakin vingutellut, jouduttiin hakemaan vankilasta yhden vuorokauden lomalle. Tämä kaikkien kokoonpanojen läpikäyminen olikin aikoinaan syy, miksi olisin halunnut kyseiselle keikalle, mutta eihän siihen aikaan Raumalta mihkään lähdetty. Sen sijaan sainkin myöhemmin tyytyä klubikeikkaan, jossa kävi entisistä jäsenistä Hannu "Hantta" Viinamäki ja/tai Marko Vuorimaa.

Keikka jakautui kahteen osaan ja ensin tosiaan olivat vuorossa nämä eri kokoonpanot. Ne käytiin läpi suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä, mitä nyt Metu tuli lavalle verrattain myöhään, mutta tämä selittyi ehkä sillä, että ennen Metua kävi laulamassa Hantta ja tämä Veskun laulutauko haluttiin jättää yhteen, mene ja tiedä. Niin ja mitä parasta, eri kokoonpanot lauloivat oman aikansa biisejä eli Metun lauluja lukuun ottamatta mentiin kappaleesta toiseen suhteellisesti julkaisujärjestyksessä. Tämä oli hyvä asia, sillä näin alkuun tulivat nämä ensimmäiset tuotokset, joista en ainakaan nykyään ole kauhean kiinnostunut, mutta kun ensimmäinen hyvin iskenyt kappale  tuli vuoroon, eli kuudentena esitetty Mäki Haluun Rock-Tähdex, niin siitä eteenpäin fiilis oli katossa oikeastaan koko keikan loppuun asti. Keikan eräänlaisena erikoisuutena kuultiin sitten Hantan tulkitsemana kappale Viulisti, jota ei ennen sitä ollutkaan kuultu livenä, ja joka olikin ollut vain yhden sinkun b-puolella ja myöhemmin Klamytologia-kokoelman kolmoslevyllä. Monien ns. perusbiisien lisäksi kuultiin Metun laulamana Vanha holvikirkko. Mitään suuria yllätyksiä ei biisivalinnoissa ollut, ellei Metun laulamaa Liian monta kertaa -kipaletta lasketa, vaan kappaleet edustivat omaa aikaansa tiettävästi aika hyvin ja samoja biisejä on varmasti tullut soitettua keikoilla useastikin... jo ennen kuin itse pääsin keikkailun makuun. Kaiken kaikkiaan vanhat kokoonpanot soittivat yhteensä parikymmentä kipaletta, mikä oli ihan mukava määrä.

En tiedä, soittaako Klamydia saman kiertueen aikana täysin saman setin, mutta niillä keikoilla, millä olen ollut, niin vanhojen kappaleiden joukossa on toisinaan ollut pieniä yllätyksiäkin. Niin tälläkin keikalla sen jälkeen, kun nykykokoonpano aloitti ja soitti loput 15 kipaletta. Okei, Punktsipum oli vielä aika tuore levy, joten siinä mielessä albumin biisi Ookko Tehny Lenkkiä? oli ihan ymmärrettävä valinta, mutta (silloin tuore) EP-lohkaisu Pakkoruåttii edustikin vähän yllättävämpää. Vielä vanhemmista albumeilta/sinkuilta kuullut Kesäöitä sekä Aleksi eivät nyt ihan aina settilistaan kuulu. Noin muuten nykykokoonpano soitti pitkälti niitä kappaleita, mitä normaalissa settilistassa on sillä erotuksella, että joitakin vakibiisejä (kuten Pala rauhaa) soitettiin jo vanhojen kokoonpanon aikana. Kuitenkin fiilis pysyi ylhäällä koko keikkatallenteen ajan siitäkin huolimatta, ettei PS3 tahtonut ihan kaikkien kappaleiden kohdalla oikein jaksaa pyörittää levyä. Ehkä vähän toivoin, että olisivat ehtineet saada joitakin sen vuoden juhlalevyyn tulleita uusia kappaleita soitantaan, mutta ei sitten vielä. Noh, hyvä näinkin. Kaikki nykyiset ja entiset jäsenet tulivat vielä laulamaan yhteislauluna Juhannuksena-biisin. Hyvä lopetus oli.

Pisteitä: 4/5

PS. Olen asunut kohta yhdeksän vuotta Porissa, mutta en tunne itseäni porilaiseksi tippaakaan, sillä sydän on muualla. Tuon yhdeksän vuoden aikana Porikin on jossakin määrin muuttunut eli erilaisia rakennuksia on purettu ja uusia rakennettu tilalle. Siitä huolimatta on vain tasan yksi jo menneisyyttä oleva juttu, mitä olen täällä jäänyt kaipaamaan: Club 19 -nimistä baaria, joka ei ollut räkälä, ei yökerho, vaan jotain siltä väliltä ja siellä soitti moni tällainen valtakunnallisesti semimerkittävä bändi, kuten juurikin Klamydia. Kun se lopetettiin kuusi vuotta sitten, olin surullinen, sillä se oli rento mesta ja liian monen bändin kohdalla se tarkoitti sitä, ettei keikkoja Poriin tahtonut enää saada. Näin kävi myös Klamydialle, joka onkin sen jälkeen käynyt täällä vain festarikeikoilla. Asia ei sureta pelkästään Klamydian takia, mutta toki Klamydiallakin vaikutusta on tälle tunteelle, en sitä kiellä.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Poikani Kevin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti