tiistai 1. toukokuuta 2012

Project 1001, osa 210/1001: Clueless

Alkuperäinen nimi: Clueless
Ohjaus: Amy Heckerling
Käsikirjoitus: Amy Heckerling

Pääosissa: Alicia Silverstone, Stacey Dash, Brittany Murphy
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 93 min

- Would you call me selfish?
- No, not to your face.

 
 
Cher (Alicia Silverstone) on ystävänsä Dionnen (Stacey Dash) kanssa koulunsa suosituimpia oppilaita ja hänen elämäänsä kuuluu olennaisena osana shoppailu, vaatteiden valinta tietokoneohjelman avulla ja kouluarvosanojen kohottaminen nyyhkytarinoiden avulla, sillä hänen lakimiehenä toimiva isänsä Mel (Dan Hedaya) ei voi sietää huonoja arvosanoja. Cher puolestaan ei voi sietää kasvattiveljeään Joshia (Paul Rudd), joka saapuu pidemmäksi aikaa käymään Cherin luona. Cherillä on tavalla jos toisella aina itsekkäät ajatukset mielessään, jopa järjestäessään opettajia yhteen, mistä Josh piikittelee Joshia. Cher suivaantuu asiasta niin, että päättää auttaa kouluun uutena tulokkaana tulevaa Taita (Brittany Murphy) nousemaan rumasta ankanpoikasesta suositumpien joukkoon...

Minulla oli aika selkeä käsitys elokuvan tyylilajista etukäteen, minkä vuoksi olin hieman ihmetellyt elokuvan pääsyä 1001 elokuvaa -kirjaan, mutta koska en ollut vielä nähnyt koko elokuvaa, enkä varmaan olisi katsonutkaan, jos elokuvaa ei olisi tuossa kirjassa ollut, niin enpä lähtenyt etukäteen tuomitsemaankaan. Elokuva on ilmeisesti moderni versio - vai pitäisikö sanoa bimboversio? - Jane Austenin aikanaan kirjoittamasta kirjasta Emma, johon siihenkään en ole aiemmin perehtynyt ja itse asiassa tämän seikan sainkin kuulla vasta elokuvan jälkeen. En tiedä, kuulunko kenties väärään sukupuoleen vai olenko katsonut Beverly Hills 90210:n lisäksi ihan liian vähän 90-luvun teinidraamoja, mutta vaikka elokuva olikin ihan katsottavissa, niin ei Clueless minua kunnolla puolelleen voittanut.

Elokuva käsitteli teinidraama-aihettaan hyvin parodisella otteella, mutta teki sen varsin pirteästi, mihin auttoi päähenkilö Cherin lähes ehtymätön positiivisuus. Itse en tunnustaudu teinidraamojen suurkuluttajaksi, mutta pätkiä minäkin olen nähnyt niistä värikylläisistä ja BH90210:a vieläkin naiivimmista teinisarjoista, joten kyllä minä tunnistin tästä elokuvasta sen tarkoituksellisen ylivetämisen tunteen... ainakin jossain määrin. Vaatteet olivat mahdollisimman värikkäitä, tytöt äärimmäisen pinnallisia, mutta samalla bimbomaisia ja sen sellaista. Kuitenkin tämä parodiallisuus jäi lähinnä taustalle samaan aikaan kun varsinaista tarinaa vietiin eteenpäin. Itse tarinassa oli juuri sitä pinnallisuuden tuntua ja vaikka syvällä jossain saattoi piillä vähän muutakin, niin silti tämä pinnallisuuden tuntu ei tehnyt elokuvasta kunnolla hauskaa, mutta kuitenkin ihan seurattavan ja tosiaan tuntui siltä kuin olisi katsonut jotain teinisarjaa. Juoni oli aika merkityksetön juttu, vaikka sellainenkin toki oli. Tosin ihan näin tarkoituksellisen kärjistettyihin bimboihin ei kai päästä edes tv-sarjoissa. Näiden tyttöjen jokseenkin älyvapaat tekemiset olivat kuitenkin syynä siihen, että elokuvan parissa jaksoi jotenkuten kestonsa verran, mutta eihän tätä paljon kauemmin olisi jaksanut katsella. Elokuvan musiikkiraita oli kokonaisuudessaan ihan kiva.

Myönnän jääneeni miettimään sitä tv-sarjaa, jollaiseksi tämäkin elokuva alun perin piti tehdä, että onnistuttiinko siinä säilyttämään samanlainen fiilis vuodesta toiseen? Jos onnistuttiin, niin mitä jottei voisi sarjankin katsoa, kunhan saisin nuo parisataa muuta tv-sarjaa ensin pois alta.

Alicia Silverstone ei koe-esiintynyt elokuvaa varten lainkaan, vaan hänet otettiin suoraan mukaan Aerosmithin musiikkivideoiden perusteella jai ihan hyvää työtä hän tekeekin ainakin puolittain alyvapaana bimbona ja hänen suorituksestaan johtui nimenomaan se seikka, että elokuva oli näinkin kivaa katseltavaa. Bimbouden lisäksi Silverstonen hahmo oli olemukseltaan sekä tyylitietoinen että positiivinen, joten siksikin häntä katseli elokuvan pääosassa oikein mielellään. Sama positiivinen ote koski tavallaan myös muitakin näyttelijöitä ja niinpä Cherin kavereita näytelleet Stacey Dash ja Brittany Murphy toivat oman hyvän lisänsä elokuvaan ja sopivat hienosti Cherin rinnalle. Nimenomaan Frendeistä minulle itselleni tutuksi tullut Paul Rudd oli hänkin ihan hyvässä vedossa ollen ihan samannäköinen kuin Frendeissä, vaikkakin selvästi nuorempi. Muista tyypeistä jäi parhaiten mieleen Christiania näytellyt Justin Walker, joka toi tarkoituksellisesti mieleen BH90210:ssa esiintyneet Jason Priestleyn tai Luke Perryn riiippuen kuvakulmasta. Mukana menossa: Elisa Donovan (Beverly Hills 90210), Dan Hedaya (Mulholland DriveEpäillyt), Jeremy Sisto (Mullan alla) ja Breckin Meyer (Road Trip).

Pisteitä: 3/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Beverly Hills 90210 -sarjaan olen viitannut monesti tämän kirjoituksen aikana, mutta viittaan vielä kerran. Yhdessä kohtauksessa nimittäin käytetään koulun julkisivuna samaa taustaa kuin mitä BH90210:ssa yhtenä yliopiston julkisivuista. Hih!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Jäätävä polte

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti