torstai 31. toukokuuta 2012

Movie Monday #51 - Nolo suosikkini



Movie Monday paneutuu tällä kertaa noloihin suosikkeihin ja ääriliberaali mieleni pääsee taas vauhtiin. Nolo suosikki kai vastaisi englanninkielistä termiä guilty pleasure, mutta ainakaan minulle ei oikein tuo suomenkielinen termi ole mieleen. Tai oikeastaan sillä on mielestäni negatiivisempi kaiku kuin englannin kielen vastineellaan. Guilty pleasure -leffojahan minulle edustaa ainakin Batman Forever, josta olen kirjoittanut toisaalla. Ehkä sellaisiksi kävisi myöskin japanilainen Deadball, joka omaan nauruhermoon iski kovastikin (IMDB:ssä pisteitä 5.7). Kuuluuko Mamma Mia! joukkoon? Ainakin "tietyissä piireissä". Guilty pleasure on ehdottomasti noista tuo ensimmäinen, mutta sitten taas joku voisi tehdä vielä jaon guilty pleasurejenkin kohdalla noloihin ja hyviin guilty pleasureihin. Itseäni ei kuitenkaan nolota myöntää näiden kuuluvan lempielokuvieni joukkoon.

Jokaisen uuden ihmisen kanssa esimerkiksi Batman-elokuvista puhuessani olen paljastanut aina, että pidän Batman Foreveria loistavana elokuvana ja annan toisen osapuolen hämmästellä kaikessa rauhassa, mutta minkäs minä teen, että elokuvan camp-henkisyys, sarjakuvamaisuus ja oikeastaan lähes kaikki iskee kuin tuhat volttia.Deadball oli minulle ensimmäinen todellinen kosketus japanilaisiin kauhuscifitoimintakomediaurpoiluihin (saa lisää lajityyppejä, jos siltä tuntuu) ja sen siivittämänä olen ostanut lisääkin vähän samansuuntaista kamaa, vaikka en ole vielä ehtinyt katsoa niitä, mutta toivon saavani niistä samanlaista nautintoa kuin tuostakin elokuvasta, olivat ne kuinka noloja tai huonoja tahansa yleisen mielipiteen mukaan. Mamma Miassakin! tykkäämiseen vaikuttaa vahvasti niin Meryl Streepin kuin ABBAnkin fanittaminen, joskin tässä tapauksessa enemmän jälkimmäiseen.

Pystyn siis omalta osaltani perustelemaan ainakin joten kuten tietyistä elokuvista tykkäämiseni, joten miksi pitäisin tykkäämisiäni nolona? Sehän tarkoittaisi silloin sitä, että pitäisin omaa leffamakuani nolona ja sitä minä en tee, kuten en pidä noloina myöskään musiikki-, kirja- tai mitään muutakaan makuani. Miksi tekisin niin? Olen mitä olen, tykkään mistä tykkään, joten mitä noloa siinä on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti