perjantai 25. toukokuuta 2012

Men in Black III

Alkuperäinen nimi: Men in Black III
Ohjaus: Barry Sonnenfeld
Käsikirjoitus: Etan Cohen, David Koepp, Jeff Nathanson, Michael Soccio

Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones, Josh Brolin
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 105 min

- You're late.
- Yeah, I lost track of time.

 
 
Yksikätinen Boris the Animal (Jemaine Clement) pakenee kuussa sijaitsevassa vankilasta 40 vuoden vankeuden jälkeen ja päättää kostaa sille, joka ensinnäkin ampui häneltä käden irti ja sitten vielä passitti linnaan ja tuo henkilö onkin Men In Black -organisaatiossa toimiva agentti K (Tommy Lee Jones, Josh Brolin), jonka ansiosta myös Boriksen planeetan sotaisa kansa kuoli sukupuuttoon. Boriksella on käytössään aikakone, jolla hän aikoo mennä ajassa taaksepäin ja tappaa agentti K ennen kuin tämä ehtii vangita hänet. Boris onnistuukin siinä ja K katoaa nykyisyydestä, mutta syystä tai toisesta K:n työpari agentti J (Will Smith) muistaa K:n, joka kaikkien muiden mukaan kuoli 40 vuotta sitten. Niinpä myös J:n on hypättävä vuoteen 1969 ja yritettävä pelastaa tuleva työparinsa...

Kuten viimeaikaisista blogiteksteistä käy ilmi, tykkäsin ensimmäisestä Men in Black -elokuvasta, mutta toinen ei tehnyt yhtä hyvää vaikutusta. Jostain syystä kuitenkin usko tämän kolmannen osan hyvyyteen oli aika korkealla, minkä epäilen johtuneen siitä, että edellisestä on niin kauan aikaa; tähän liittyy jokin logiikka, jota en osaa selittää. Lähimpänä kai olisi "ei kai sama tyypit (joita on paljon muitakin kun näyttelijät) huonolla elokuvalla palaisi näin pitkän tauon jälkeen" -selitys- Korkeat odotukset saattoivat tosin johtua siitäkin, että tarkoituksella yritin pitää itseni täydellisessä epätietoisuudessa elokuvan sisällön suhteen, enkä katsonut etukäteen edes yhtään traileria, mutta aikamatkustuksesta kuulin sattumalta, mutta siihen ne sitten jäikin. Kun odotukset olivat melko korkealla, niin hämmästyin kyllä, että Men in Black III täytti nämä odotukset.

Ensin elokuvassa esiteltiin pääroisto, joka onneksi tällä kertaa oli mies, sillä useasti naispahiksia on vain yhtä tyyppiä ja sellainen nähtiin jo edellisessä osassa. Samalla tulee myöskin sitten ilmi Boriksen taustoja sen verran, että selviää, mitä hänellä on K:ta vastaan. Tämän prologin jälkeen päästään sitten vauhtiin ja J:n ja K:n kelkkaan ja ihan ensimmäinen huomio, minkä tein, oli se, että elokuvan sävy oli selvästi lähempänä ensimmäisen kuin toisen osan sävyä eli ihan joka asiasta ei pyritty tekemään huumoria vain huumorin vuoksi. Ennemminkin elokuvan huumoria kuvaisi ilmaus "vakava komedia", joka oli vallalla myöskin ensimmäisessä osassa, minkä vuoksi tämäkin osa oli aika nautittava kokemus. Huumoria ei siis tuputettu katsojalle, vaan se kulki toiminnan rinnalla vähän samaan tapaan kuin parhaimmissa kasaritoimintakomedioissa. Toki elokuvassa oli myös joitakin "vitsi vain vitsin vuoksi" -juttuja, mutta niitä oli kuitenkin aika harvoin ja silloinkin yleensä toimi aika hyvin; tällaisista irtovitseistä minua nauratti eniten niiden astronauttien reaktiot tapahtumien kulkuun.

Tarinassa oli siis aikamatkustusta ja vastoin pientä pelkoa sekin oli hoidettu ihan tyylikkäästi. Pieniä aikaparadokseja kyllä mielestäni syntyi, mutta ei häiriöksi asti. Tarinassa oli ykkösosan tavoin ehkä parasta se, ettei kaikkien asioiden taustoja kerrottu heti alussa, vaan katsoja sai vähitellen tietää lisää tapahtumien taustoista useimmiten samaan aikaan kuin J. Ei sillä, että tarina sinänsä olisi ollut välttämättä omaperäisimmästä päästä, vaan monet tapahtumat arvasi etukäteen, mutta juuri tästä pienestä salaperäisyydestä johtuen elokuva oli kuitenkin kaikin puolin viihdyttävää seurata. Niin ja kun elokuvassa palattiin ajassa taaksepäin, niin totta kai vuodessa 1969 naureskeltiin monille tuon ajan ilmiöille, vaikka itse olenkin liian nuori, jotta olisin tajunnut ihan kaikkia... ehkä. Syy siihen, miksi J muisti K:n, vaikka muut ei, oli ehkä vähän köykäinen, mutta yhtälailla ihan tarpeeksi tyydyttävä. Viidennestä ulottuvuudesta (tai jostain) tullut Griffin (Michael Stuhlbarg) tuntui vähän turhalta lisältä (lue: vähemmän hauskalta), mutta noin muuten elokuva kyllä vei mukana ja olikin mielestäni lähes ykkösosan veroinen.

Will Smith ja Tommy Lee Jones olivat jälleen kerran hyvässä vedossa ja siten hyvä tutkapari. Smith sai edelleen hoitaa suun soittamisen Jonesin ollessa oma ynseä itsensä ja jälleen kerran heidän väliset eroavaisuudet aiheuttivat niitä hulvattomia tilanteita. Kun minulle selvisi syyt aikamatkustuksen taustalle, niin pelkäsin tosissani, että nähdäänkö Jonesia enää ennen elokuvan loppupuolta ja latistuuko sen vuoksi meno. No, Jones tosiaan jäi aika pimentoon, mutta elokuva jatkui silti ihan viihdyttävänä, mistä on kiittäminen sitä, että Josh Brolin näytteli nuorempaa K:ta ihan samalla tavoin kuin Jones vanhempaa K:ta ja siten myös Smith ja Brolin pelasivat hyvin yhteen. Melkein voisi sanoa, ettei Brolin esittänyt nuorempaa K:ta, vaan nuorempaa Jonesia. Jemaine Clement näytteli alien-voimistaan huolimatta aika perinteistä pahisroolia ulkonäköä myöten, enkä puhu nyt scifiasteikolla, mikä oli vain piristävää. Ei pahisten aina täydy olla hirveän erikoisia ollakseen hyviä; ei edes scifistisessä toimintakomediassa. Michael Stuhlbarg oli kyllä ihan hyvä Griffininä, mutta hänen hahmonsa oli vain niin turha. Mukana menossa: Lenny Venito (Men in Black II - miehet mustissa 2) sekä Emma Thompson.

Pisteitä: 4/5

Edit 27.5. PS. Niin ja 3D-arvo? Nolla.

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Aiempia osia katsellessani olin mieltänyt Rip Tornin hahmon, jota ei tässä nähty kun maininnan asteella, nimenomaan Zedinä, enkä Z:nä, vaikka muut agentit olin mieltänyt nimetyksi vain kirjaimina. Hih!


Seuraavana arvosteluvuorossa: Isäpuoli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti