tiistai 15. toukokuuta 2012

Gremlins - riiviöt

Alkuperäinen nimi: Gremlins
Ohjaus: Joe Dante
Käsikirjoitus: Chris Columbus

Pääosissa: Zach Galligan, Hoyt Axton, Phoebe Cates
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 101 min

- What are they, Billy?
- They're gremlins, Kate, just like Mr. Futterman said.

 
 
Puolitoimimattomia keksintöjä keksivä Randall Peltzer (Hoyt Axton) yrittää kaupata uusinta keksintöään mystisen kiinalaisen kaupan pitäjälle (Keye Luke), mutta löytääkin kaupasta oudon otuksen, jonka aikoo antaa pojalleen Billylle (Zach Galligan) joululahjaksi. Otus on pieni mogwai, joka nimetään Gizmoksi. Gizmon hoitamisessa on tarkat säännöt eli häntä ei saa päästää päivänvaloon, ei syöttää keskiyön jälkeen eikä kastella vedellä. Billyn ystävän Peten (Corey Feldman) tullessa käymään tämä sitten vahingossa kastelee Gizmon ja Gizmosta lähtee karvapalloja, joista muodostuu pian uusia mogwai-otuksia, jotka eivät ole aivan yhtä viattomia kuin Gizmo. Kaikki kuitenkin menee selvästi pahempaan suuntaan, kun nämä uudet mogwait saavat huijattua itselleen ruokaa keskiyön jälkeen...

Piti eilen lähteä leffaan, mutta kun tuuli niin pirusti, enkä ollut oikein tykännyt siitäkään tuulesta, mikä vaivasi töistä kotiin polkiessani, niin päätin jättää Dark Shadowsin toiseen kertaan. Niinpä otinkin katseluun nämä seuraavina katseluvuorossa olleet Gremlins-elokuvat, joista kummatkin näistä olen nähnyt viimeksi varmaankin yli kymmenen vuotta sitten. En ole varma, paljonko pidin näistä silloin edellisellä kerralla, mutta muistan tykänneeni elokuvista ainakin silloin kun olin pienempi. Yhtälailla muistan senkin, että näin sarjan toisen osan paljon tätä ensimmäistä osaa aiemmin ja itse asiassa sen elokuvan sisällöstä jotain muistinkin toisin kuin tästä, paitsi Gizmon löytymispaikan. Tämä sarjan ensimmäinen osa, Gremlins - riiviöt, oli edelleen ihan mukava, vaikka heikkouksiakin oli.

Päällimmäisenä elokuvasta jäi mieleen se, että tuli sellainen olo kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää, millaista elokuvaa tahtovat tehdä. Toki elokuva oli helposti miellettävissä kauhukomediaksi, mutta välillä elokuvaa ei ajatellut sellaiseksi. Alku muistutti nimittäin enemmänkin draamapohjaista perhekuvausta (Steven Spielbergin toimiminen tuottajana sopii kuvaan), jossa huumorista piti vastata Randallin kehnot keksinnöt, mutta ainakaan itse en saanut niistä mitään hupia aikaiseksi. Tämän aikana Gizmo tulee sitten taloon, mutta vaikka uusia mogwaita ilmestyykin, niin meno on aika rauhallinen ilman suuria komediallisuuksia. Kauhupiirteitä tulee mukaan sitten siinä vaiheessa, kun mogwait Gizmoa lukuun ottamatta ottavat uudet olomuotonsa ja komediaksi elokuva muuttuu, kun nämä riiviöt alkavat kunnon mellastuksen. Elokuva oli kauhuhetkiensä aikana jopa vähän jännittävä ja komediahetkien aikaan ihan hauska, mutta pitkään minusta vaikutti siltä, etteivät komedia ja kauhu missään vaiheessa kohtaa, vaikka loppupuolella niin ainakin ajoittain tapahtuikin. Tämä genrevaihtelun tuntu ei nyt varsinaisesti liikaa häirinnyt, vaikka asia jäikin parhaiten mieleen.

Ihan hyvää viihdettä elokuva kuitenkin tarjosi ja tarina olikin kaikin puolin mukiinmenevä, joten ei aika missään nimessä tylsäksi käynyt. Elokuva kyllä sijoittui joulunaikaan, mutta varsinaiseksi jouluelokuvaksi tätä en kutsuisi; joulu lahjoineen vain tarjosi keinon saada Randall ostamaan Gizmo pojalleen. Eihän kaikki tehosteet oikein aikaa olleet kestäneet (mogwaipahisten rellestäessä kaupungilla tämä näkyi ajoittain), mutta kyllä ne minulle kelpasivat. Vähän kyllä suretti tapa, jolla suurin osa pahismogwaista saatiin pois jaloista, mutta ihan vain tapahtumapaikkansa puolesta. Niin ja yksi tärkeimmistä syistä, miksi elokuvan parissa viihdyin oli Gizmo, joka vaan ON ylisöpö!

Näyttelijät eivät olleet mitenkään erityisen mieleenpainuvia, paitsi elokuvan taustapahiksia Ruby Deaglea ja Billyn työkaveria Gerald Hopkinsia esittäneet Polly Holliday ja Judge Reinhold (Beverly Hills kyttä), mutta nämäkin lähinnä vain siksi, että molemmat hahmot oli vähän tarkoituksellisen ylivedettyjä. Päähahmoja näytelleet Zach Galligan, Hoyt Axton ja  ehkä myös Phoebe Cates olivat kaikki ihan kelvollisia, mutta eivät onnistuneet loistamaan oikein yksikään. Keye Luke kiinalaisvaarina oli ihan ok kanssa, vaikkakin kiitos kuului kai enemmän maskeeraajille. Mukana menossa: Corey Feldman (Stand by Me - Viimeinen kesä).

Pisteitä. 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorssa: Gremlins 2 - uusi pesue

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti