sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Night Visions: The Room

Alkuperäinen nimi: The Room
Ohjaus: Tommy Wiseau
Käsikirjoitus: Tommy Wiseua
Pääosissa: Tommy Wiseau, Juliette Danielle, Greg Sestero
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 99 min

- I cannot tell you; it's confidential.

- Aw, come on. Why not?
- No, I can't. Anyway, how is your sex life?

 
 
Lisa (Juliette Danielle) on menossa naimisiin Johnnyn (Tommy Wiseau) kanssa, mutta aikoo perua häät, sillä hän ei enää rakasta Johnnya. Sen sijaan Lisa on iskenyt silmänsä Markiin (Greg Sestero), Johnnyn parhaaseen kaveriin ja lopulta Lisa ja Mark ajautuvat suhteeseen. Johnny antaa Lisalle kaiken, mitä tämä voi tarvita, minkä vuoksi Lisan äiti (Carolyn Minnott) on ehdottomasti sitä mieltä, että Lisan tulee jatkaa Johnnyn kanssa, rakkaudesta viis, kun taas Lisan ystävä Michelle (Robyn Paris) on ymmärtäväisemmällä kannalla. Mark ei millään haluaisi jatkaa suhdettaan, koska hän pelkää suhteen pilaavan itsensä ja Johnnyn välit, mutta ei mahda asialle mitään, sillä Lisa on aika päällekäyvä. Lopulta Johnny kuitenkin saa vihiä suhteesta...

Kello lipui jo yli kahdeksan ennen kuin Night Visionsin viimeinen elokuva pääsi alkamaan ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan uskomattoman kalkkunan valinneet yön viimeiseksi elokuvaksi, enkä voi olla muuta kuin iloinen, että näin tämän elokuvan nimenomaan Night Visionsissa ja nimenomaan valvotun yön jälkeen. Salissa kun yksi jos toinenkin oli jo aika väsynyt, mikä näkyi sitten hyvin leppoisassa tunnelmassa, sillä tämän pökäleen äärellä nauru maittoi läpi elokuvan ja naurua vain korosti se seikka, että salissa oli muutama tyyppi, jotka elokuvan olivat aiemmin nähneet ja he huutelivat repliikkejä (ja vähän muutakin) pitkin elokuvaa jo kauan ennen kuin repliikit kuultiin valkokankaalta. Vaikka puolitosissani mietinkin salinvaihtoa (toisessa salissa näytettiin samaa elokuvaa), niin kyllähän ne huudot omalta osaltaan nostivat sitä salissa vallinnutta rentoa ilmapiiriä ja siten voinkin sanoa, että tämän viimeisen elokuvan parissa oli oikein hauskaa. Hyvästä fiiliksestä huolimatta itse The Room oli kuitenkin huono.

Tarina oli kuin minkäkin saippuasarjan yhden kuukauden jaksojen yksi juonipolku typistettynä reiluun puoleentoista tuntiin. Elokuvahan on independent-tuotantoa, mikä näkyi tällä kertaa toteutuksen äärimmäisenä huonoutena. Vertaaminen saippuasarjoihin mitään sarjaa mainitsematta olisi joka tapauksessa loukkaus kaikkia maailman saippuasarjoja kohtaan, sillä tähän elokuvaan ja sen toteutukseen verrattuna saippusarjojen tulisi taistella maidensa tärkeimmistä tv-sarjapysteistä. Itse asiassa minulle ei tullut elokuvaa katsellessani mieleen edes saippusarjat, vaan pornoelokuvat. Annoinkin tälle elokuvalle lisänimityksen puoliporno, sillä vaikka Lisan tissti muutamaan otteeseen näytettiinkin, niin varsinaiseksi pornoiluksi elokuva ei mennyt missään vaiheessa. Kuitenkin näytteleminen ja kohtaukset olivat sitä luokkaa, että ihan oikeasti koska vain olisi voinut kuvitella ovikelloa pimputtavan röörejä tsekkaamaan tulevan putkimiehen tai vaihtoehtoiseksi elokuvan porukan pistävän pystyyn jonkinlaiset orgiat, mikä oli vähintäänkin häiritsevä ajatus, kun elokuvassa oli myös Lisan äiti. Välillä sitten vaan alettiin yllättäen kopittelemaan palloa ilman, että ns. juonta vietiin eteenpäin yhtään. Ei tämä nyt niin surkea ollut, ettenkö pariin otteeseen olisi nauranut ihan aidostikin, mutta kokonaisuus jäi aika vaisuksi. Elokuva oli sen verran suhdedraamaa täynnä, että loppuratkaisu tuli ehkä jopa vähän yllätyksenä.

Minua tosiaan ärsytti ja ei ärsyttänyt nuo jatkuvat huutelut salissa, mutta samaa voisin sanoa myös itse elokuvasta. Tässä oli periaatteessa kaikki ainekset siihen, että elokuva on niin huono, että se on jopa hyvä, mutta totuus on se, että vaikka salissa tuli naurettuakin paljon, niin en niinkään itse elokuvalle, vaan se massanauru sai minutkin mukaansa, vaikka samaan aikaan tapahtumat valkokankaalla aiheuttivatkin paikoitellen suurtakin myötähäpeää, eikä tällä kertaa positiivisella tavalla. Niinpä olenkin täysin varma, että huutaisin suorastaan henkisestä kivusta, jos olisin joutunut tämän katsomaan yksin kotona. Olen tosiaan ihan tyytyväinen siihen, että näin tämän elokuvan, mutta tämä johtui ainoastaan siihen, että paikka ja ajankohta oli täysin oikea. En usko, että alkuillasta olisi nauru maittanut tämänkään vertaa. Kuitenkin elokuva, jonka voi katsoa kaveriporukassa, mutta vain silloin, kun olisi tarkoituksenakin katsoa jotain aidosti huonoa. Hieno kokemus, huono elokuva.

Näyttelijät olivat tosiaan niin huonoja kuin näyttelijät vain pystyvät olemaan. Tommy Wiseau, joka on myös ohjannut, käsikirjoittanut, leikannut ja ties mitä tämän elokuvan, oli Johnnyna täysin epäuskottava ja jatkuvan narinaäänensä vuoksi myöskin välillä jopa ärsyttävä. Samalla minun ei olisi ollut yhtään vaikeaa kuvitella häntä pornoelokuviin ja samanlainen fiilis minulle tuli myös Lisaa näytelleestä Juliette Daniellesta, mutta nämä vaikutelmat saattoivat johtua juurikin siitä, että elokuva muistutti ihan pornoelokuvaa. Muutkin näyttelijät olivat päähenkilöiden tavoin onnettomia. Näin oli laita myös Philip Haldimanin, jonka hahmon Dennyn mukanaolon syy ei oikein selvinnyt missään vaiheessa, Denny vaan kävi silloin tällöin kylässä.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Paha maa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti