sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Musta Blogger

Alkuperäinen nimi: I think Blogger
Ohjaus: Roni Hoovartti
Käsikirjoitus: Seppo Kinkinen
Pääosissa: Simo Rissanen, Rauli DJ, Valtteri Odin
Valmistusmaa: Vuodatus.net, Blogspot
Ilmestymisvuosi: 2404
Kesto: Pari tuntia, kahdeksan kuukautta, yksitoista kuukautta, tms.

- Minä en bloggaa näppäimistölläni. Hän, joka bloggaa näppäimistöllään, on unohtanut bloginsa kasvot. Minä bloggaan sormillani.

- Minä en arvostele elokuvia näppäimistölläni. Hän, joka arvostelee elokuvia näppäimistöllään, on unohtanut bloginsa kasvot. Minä arvostelen elokuvia aivoillani.
- Minä en vastaa blogini kommentteihin blogityökalulla. Hän joka vastaa blogin kommentteihin blogityökalulla, on unohtanut bloginsa kasvot. Minä vastaan blogini kommentteihin sydämelläni.

 
 
Vuodatus.netin ylläpitäjä pakeni Blogistanissa ja bloginpitäjä seurasi. Tästä kuvasta alkaa bloginpitäjän eli Sivustakatsojan (Simo Rissanen) matka kohti Bloggeria, tuota tarunhohtoista blogipalvelua, joka siintää vielä hyvin kaukana, mutta Sivustakatsoja suorastaan pakonomaisesti aikoo päästä sinne ja päästäkseen eteenpäin hänen on löydettävä Vuodatus.netin ylläpitäjä (Valtteri Odin), jonka syystä tai toisesta pitäisi ohjata Sivustakatsojaa oikeaan suuntaan. Vuodatus.netin ylläpitäjä ei luonnollisesti halua päästää Sivustakatsojaa Bloggeriin, joten siksi hän pakenee. Ennen pitkää Sivustakatsoja kuitenkin yhyttää Vuodatus.netin ylläpitäjän ja pääsee seuraamaan Piuhaa, joka johtaa häntä kohti Bloggeria, mutta ennen kuin hän pääsee sinne, hän joutuu vielä monituisiin seikkailuihin ja vaaroihin aina ulkoasumuutoksista ja linkkien korjaamisesta uuteen uskoon, minkä lisäksi hän ystävystyy useiden kommentoijien kanssa, mutta tuleeko hän koskaan pääsemään määränpäähänsä?

En kovinkaan usein käy tuossa läheisellä huoltoasemalta hakemassa hiukopalaa (noin kerran vuodessa aina tähän samaan aikaan), mutta niin vain tieni taas johti sinne äskettäin ja en tietenkään voinut olla katsomatta kyseisen paikan leffatarjontaa ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi tämä Musta Blogger -elokuva ja koska olen Musta Blogger -blogin suurimpia faneja, niin pitihän minun ostaa elokuva itselleni, vaikka yritänkin parhaani mukaan vältellä elokuvien ostoa tällä hetkellä. En itse asiassa edes tiennyt, että blogifilmatisointia siitä blogista on edes vielä olemassa, mutta näköjään siitä ei ole ollut tietoinen moni muukaan, sillä kuten aiempienkin tuolta huoltoasemalta ostamien elokuvien kohdalla, niin myöskään tästä ei löytynyt mitään tietoa IMDB:stä. Myöskään Googlen kautta ei löytynyt kuvia elokuvasta, mitä pidän vähintäänkin omituisena, joten jouduin elokuvan pohjalta tekemään sellaisen itse. Olen monesti miettinyt, tuleeko Musta Blogger -blogista koskaan elokuvaa, mutta myönnettävä on, etten koskaan oikein luottanut siihen, että siitä tehty elokuva voisi olla yhtä hyvä kuin itse blogi, mutta yllätyin. Musta Blogger nimittäin oli aivan fantastinen kokemus ja jätti loppunsa osalta hyvän mielen.

Elokuva on jaettu seitsemään osaan, joka alkaa Bloginpitäjällä ja päättyy itse nimiosaan eli Mustaan Bloggeriin. Näistä osissa oli kivasti vaihtelua, mitä tarinaan tulee, mutta silti kaikki olivat jollain tavalla mielenkiintoisia. Tai no, ehkä kuudes osa, Susannan blogiteksti, olisi voitu jakaa edellisen ja viimeisen osan kesken, mutta noin muuten ei paljon valittamista. Siinä, missä Bloginpitäjä vielä pohjusti itse päähenkilö Sivustakatsojaa, niin vasta seuraava osa eli Kolme postia blogista pistää tarinan kunnolla liikkeelle tuoden mukanaan asioita, jotka seuraavat Sivustakatsojan matkassa vielä pitkään. Toki siinä ensimmäisessäkin osassa vähän sellaisia piirteitä on.

Elokuva alkaa sellaisesta vaiheesta, jolloin Sivustakatsoja on etsinyt pääsyä Bloggeriin jo iät ja ajat, mutta elokuvan kuluessa saamme tietää Sivustakatsojan taustoista sen verran, että hyvin tulee selville, miksi hän Bloggeriin halusi niin kovasti. Sekin selviää, että Sivustakatsojan joutuminen alun perin Vuodatus.netin painajaismaiseen vaikutuspiiriin johtui puhtaasta viitseliäisyyden puutteesta, kun perustaessaan blogiaan hän ei tuntenut muita blogipalveluja kuin Livejournalin ja Vuodatus.netin ja LJ:tä hän oli jo kokeillut, eikä hän viitsinyt ruveta googlettelemaan niitä muita mahdollisuuksia. Heti kuullessaan Bloggerista, mihin ei mennyt kauan blogin aloittamisen jälkeen, alkoi kyteä Sivustakatsojassa ajatus bloginvaihdosta, mutta erinäisistä syistä hän ei niin sitten heti lähtenyt tekemäänkään. Elokuva tuo kuitenkin hienosti esille sen, kuinka vuosien vieriessä ajatuksesta syntyi suunnitelma ja kun Vuodatus.netin valvova silmä vältti, alkoi Sivustakatsoja hiljalleen kuikuilla Bloggerin perään tutustuen muinaisiin kirjoituksiin ja ohjeisiin sen monituisista ominaisuuksista ja teki vertailuja eri ominaisuuksien välillä, kunnes hän päätti lopulta toimia ja löytää tiensä Bloggeriin.

Elokuvan nykypäivässäkin tarina vei mukanaan kevyesti, sillä siinä tapahtui niin paljon asioita verrattain lyhyessä ajassa (tai no, kts. paria kappaletta alaspäin), että eihän tämä voinut muuta kuin viihdyttää alusta loppuun. Elokuva oli kuin seikkailuelokuva, josta ei puuttunut myötämielistä huumoria eikä myöskään jännitystä. En halua kertoa liikaa tarinasta siltä varalta, että joltain on vielä joko elokuva tai sen pohjana olleet blogitekstit lukematta, joten jotkin asiat voisivat vain spoilata. Elokuvan alussa Sivustakatsoja etenee hyvinkin rivakkaa tahtia, mutta kiitos Vuodatus.netin ylläpidon likaisten temppujen, matkanteko hidastuu huomattavasti. Elokuvaan oli saatu mahdutettua kaikki blogin tärkeimmät tapahtumat ja teki sen vieläpä hyvin mukaansatempaavalla tavalla. ja kukin näistä osista oli oikeastaan yhtälailla kiinnostavia. Elokuva oli todellinen seikkailutarina, jossa tosiaan riittää käänteitä runsaasti ja esimerkiksi se, että Sivustakatsojan oli otettava huomioon muun muassa kaikki blogiteksteissäkin mainitut väärään paikkaan johtavat linkit, oli erittäin hieno oivallus. En itse olisi tullut koskaan moista ajatelleeksi. Myös bloginpitäjän tuskastelut juurikin näiden listaussivujen kanssa oli näin vahingoniloiselle kaverille suurta hupia, vaikka samalla elokuva sai minut tuntemaan sympatiaa Sivustakatsojaa kohtaan, mutta samalla mietin jännityksellä sitä, selviytyykö hän tehtävästä. Viimeiset hetket ennen kuin Sivustakatsoja tuli matkansa päätökseen sisälsivät niin loistavaa kuvausta, etten voinut kuin ihastella.

Niin ja dialogit! Elokuva on täynnänsä loistavaa dialogia ja kaikkien hyvien repliikkien sanominen veisi aikaa viikkoja. Ehkä bloginpitäjien ohjesääntö (katso yllä lainaus) sekä "Mene sitten! On muitakin blogeja kuin tämä" kuuluivat dialogien osalta ehdottomiin parhaimmistoon. Niin ja oikeasti! Elokuva, joka saa virkkeen "Tämä on minun rangaistukseni siitä, että annoin blogin, jota ei koskaan ollutkaan, kuihtua olemattomiin" kuulostamaan täysin loogiselta ja järkevältä, ei tosiaan voi olla huono.

Myös tarinankerronnassa on niin, että hyvä tarina pitää otteessaan ja aika kuluu kuin siivillä, mutta huonon tarinan tai elokuvan kohdalla aika suorastaan matelee. Tämän elokuvan kohdalla ajan määrittely kuitenkin oli kovin ongelmallinen. Elokuva vetää niin täydellisesti mukaansa, että tarinaan uppoutuu ihan tosissaan. Tarinassa riittää niin paljon tapahtumia, että tuntuu mahdottomalta ajatella, että elokuva olisi kestänyt vain pari tuntia tai jotain sinne päin. Ihan kuin elokuvaa katsoessani olisin syöksynyt jonkinlaisen aikapuomin läpi ja elokuvan aikana maailma ympärilläni olisi hidastunut lähes kokonaan, kun taas minun ja tv:ni välissä olisi menty paljon nopeampaa vauhtia. Minusta nimittäin tuntui siltä kuin Sivustakatsoja olisi tehnyt matkaansa tyyliin kahdeksasta yhteentoista kuukauteen ennen kuin saavutti tavoitteensa. Toisaalta osin tämä viivyttely saattoi johtua siitäkin, että Vuodatus.netin tukihenkilöt tekivät kaikkensa pitkittääkseen Sivustakatsojan tuskaa Vuodatus.netin puolella. En mä tiedä, aika oli erilainen tämän elokuvan aikana.

Elokuvassa oli paljon ihmisiä, kuten juuri näitä Vuodatus.netin ylläpitäjiä ja tukihenkilöitä sekä vastaavia henkilöitä Bloggerin puolelta, kuten myös iso liuta kommentoijia, mutta olihan tämä vahvasti yhden miehen show. Sivustakatsoja oli elokuvan kiistaton kärkihahmo, jota Simo Rissanen näytteli upeasti. Rissasen tulkitsemassa Sivustakatsojassa kun oli selkeästi sellaista ristiriitaisuutta, mistä minä pidin. Sivustakatsojasta kun ei ollut millään lailla helppo tykätä johtuen hänen elokuvan aikana tekemistä valinnoista, mistä esimerkkinä hänen tapansa käsitellä hänen suosituimpia kommentoijia, mutta sitten taas samaan aikaan läpi elokuvan sitä oli bloginpitäjän puolella ja tosissaan toivoi tämän pääsevän tavoitteeseensa.

Pisteitä: 19

PS. Takakannessa väitettiin elokuvan perustuvan tositapahtumiin, mutta tiedä tuota sitten...

Seuraavana arvosteluvuorossa: Mies ja alaston blogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti