tiistai 3. huhtikuuta 2012

Mies ja alaston ase 2½

Alkuperäinen nimi: The Naked Gun 2½: The Smell of Fear
Ohjaus: David Zucker
Käsikirjoitus: David Zucker, Pat Proft
Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, Robert Goulet
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1991
Kesto: 81 min

- Is this some kind of bust?

- Well... it's very impressive, yes, but we need to ask you a few questions.

 
 
Poliisiluutnantti Frank Drebin (Leslie Nielsen) on päässyt illallisvieraaksi Valkoiseen taloon presidentti George Bushin (John Roarke) isännöimille illallisille. Illallisilla on myös joukko öljy-, hiili- ja ydinvoimateollisuuden johtohenkilöitä, mutta myös kestävämpien energiaratkaisujen puolesta puhuva ja tärkeän puheen parin päivän päästä pitävä tohtori Albert S. Meinheimer (Richard Griffiths). Kun sitten Meinheimerin toimistoon tehdään pommi-isku, ryhtyy Drebin tutkimaan tapausta. Pommipaikalla Drebin sitten törmääkin Janeen (Priscilla Presley), joka oli jättänyt Drebinin alttarille pari vuotta aiemmin. Janella on nyt uusi mies, Quentin Hapsburg (Robert Goulet), joka kuuluu niin ikään Meinheimerin vastustajiin ja onkin vastuussa Meinheimerin kidnappauksesta, mutta Drebin hengittää koko ajan niskaan...

Tämä Mies ja alaston ase -trilogin toinen osa keräsi jatko-osalle poikkeuksellisesti enemmän lipputuloja niin avajaisviikonloppunaan kuin kaiken kaikkiaankin. En sitten tiedä ilmestymisajan yleisestä mielipiteestä, mutta ainakaan enää IMDB:n pisteet eivät yllä lähellekään ensimmäisen osan pisteitä. Itse en tästä osasta muistanut oikein mitään muuta kuin Nordbergin (O.J. Simpson) autokyydit, mutta arvelin elokuvan viihdyttävän minua suurin piirtein saman verran kuin ensimmäinenkin osa. No, ihan samaan ei tämän toisen osan kohdalla ylletty, mutta siitä huolimatta Mies ja alaston ase 2½ -elokuvan parissa aika meni oikeinkin leppoisasti.

Tämä toinen osa jatkaa tutuin kuvioin eli jälleen kerran luvassa on noin 80-minuuttinen elokuva täynnä päätöntä menoa ilman, että tarinassa juurikaan olisi päätä tai häntää. Okei, oli tarina ehkä astetta verran tavanomaisempi kuin ensimmäisessä osassa, sillä vaikutusvaltaisten ihmisten keskinäisiä suhteita nyt on käsitelty yhdessä jos toisessa elokuvassa. Kuitenkin tarina on koko ajan vähän niin kuin taustalla, kun elokuvaa viedään eteenpäin tuttujen parodia- ja slapstick-elementtien kera. Tarinassa oli ainakin olevinaan jokin ympäristönsuojeluteema, vaikka eipä se huumorin muottiin laitettuna oikein tahtonut mieliin jäädä, minkä luulen olleen ainakin osittain tarkoituksellistakin. Huumori kulki jokseenkin samoja polkuja kuin ensimmäisessäkin osassa, mutta ihan samoihin sfääreihin ei päästy huvittavuudessa; tiedä sitten, olisiko ZAZ-tiimin kahden osapuolen (Jim Abrahams ja Jerry Zucker) puuttumisella käsikirjoituspuolelta ollut jotain vaikutusta asiaan. Kuitenkin elokuva onnistui naurattamaan tämän tästä ja varsinkin elokuvan loppupuolella riitti absurdia menoa sen verran paljon, että elokuvaa oli todellinen ilo katsoa. Elokuva tarjosi kokonaisuudessaan paljon hauskoja hetkiä, mutta yksi hauskimmista kokemuksista oli vähän niin kuin taustalla eli se, että niin Frank Drebin kuin kaikki hänen kollegansa työskentelivät nyt Washington D.C.:ssä, vaikka ensimmäisessä osassa oltiinkin Los Angelesissa. Typeryydessään hulvatonta! Taas oli joitakin vitsejä otettu aika suoraan Hei, me pamputaan! -sarjasta (pitää muistaa, että se oli floppi ilmestyessään, joten toistoa ei ollut niin helppo huomata), mutta ei se pahemmin haitannut. Kokonaisuutena sen verran eheä naurupaketti, että hyvin meni aika tämän elokuvan parissa. Lopputeksteissä oli paljon sellaisia vitsejä, joita en bongannut ennen kuin luin IMDB:stä.

Koko edellisestä osasta tähän osaan siirtynyt ydinporukka hoiti hommansa vähintäänkin yhtä hyvin kuin ensimmäisessäkin osassa eli Leslie Nielsen, George Kennedy ja Ed Williams olivat samassa vedossa kuin aiemminkin, mutta Priscilla Presley oli petrannut selvästi, minkä vuoksi hän viihdyttikin tässä osassa ensimmäistä osaa enemmän. Myös O.J. Simpson oli ehkä vähän hauskempi tässä osassa, mutta johtunee siitä, että häntä taidettiin näyttääkin selvästi enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Hyvin tutulta vaikuttava Robert Goulet oli ihan hauska elokuvan pääkonnana ja Richard Griffiths tohtori Meinheimerina. Mukana menossa: Peter Mark Richman (Beverly Hills 90210), "Weird Al" Yankovic sekä Mel Tormé.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Mies ja alaston ase 33 1/3 - viimeinen solvaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti