keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä

Alkuperäinen nimi: Extremely Loud & Incredibly Close
Ohjaus: Stephen Daldry
Käsikirjoitus: Eric Roth
Pääosissa: Thomas Horn, Tom Hanks, Sandra Bullock
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 129 min

- If things were easy to find, they wouldn't be worth finding.

 
 
Oskar Schell (Thomas Horn) on vähän erikoislaatuinen poika, jonka isä Thomas (Tom Hanks) on kertonut Oskarille New Yorkin muinaisesta kuudennesta kaupunginosasta näin saaden Oskarin kiinnostumaan tutkimisesta ja etsimisestä kuin myös asiaan liittyvästä puhumisesta ihmisille, mikä on Oskarille hankalaa. Sitten Thomas kuolee New Yorkin terrori-iskuissa, mikä musertaa niin Oskarin kuin Oskarin äidin Lindankin (Sandra Bullock). Noin vuotta myöhemmin Oskar käy ensimmäistä kertaa isänsä kuoleman jälkeen tämän huoneessa, joka on lähes koskematon ja alkaa tutkia komeroa, josta hän löytää salaperäisen avaimen kuoresta, jossa on vain yksi johtolanka: sana Black. Oskar olettaa tarkoittavan jonkun sukunimeä ja niinpä hän päättää käydä läpi kaikki New Yorkin alueella asuvat Black-nimiset henkilöt saadakseen selville avaimen mysteerin, mutta löytääkö Oskar sen, mikä on tullut hakemaan...

Kiinnostuin tästä elokuvasta oikeastaan jo trailerin ensimmäistä kertaa nähdessäni, sillä minusta oli jotenkin kiehtova ajatus, että poika kulkee ovelta ovelta etsimässä tietoja isästään ja tiesin jo tuolloin, että kävisin elokuvan katsomassa, jos se tänne Poriin asti rantautuisi. Elokuvan 9/11 -kytkökset eivät siis olleet vaikuttamassa katsomispäätökseen, vaikka kuuleman mukaan jotkut tästäkin kytköksestä olivat suuttuneet. Viime esitysviikolla elokuva tuli vähän epäsuotuisaan aikaan, joten siirsin leffakäyntiä tälle viikolle, kun esitysaikaa myöhennettiin vähän, mutta tulipahan nyt viimein nähtyä ja onneksi tuli, sillä Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä oli varsin hieno kuvaus nuoren pojan tutkimusretkestä.

Elokuva kuvaa tosiaan Oskarin tutkimuksia, mutta pohjimmiltaan kyse oli kuitenkin tarina Oskarin tavasta ja samalla kyvyttömyydestä käsitellä isänsä poismenoa ja tekee sen todella hienosti. Oskar haluaa ikään kuin pitää isänsä lähellään vielä tämän kuoltuaankin, minkä johdosta hän lähtee pitkäkestoiseen projektiinsa. Vaikka Oskarin ajattelumaailma vaikuttikin välillä hieman pikkuvanhalta, niin kuitenkin koko hänen projektistaan paistoi läpi sellainen naiivi lapsenusko, jossa mikään ei ole mahdotonta. Kun sitten Oskarin tekemä suunnitelma oli hyvinkin järjestelmällinen, niin projektia oli varsin kiva seurata, vaikka tämä järjestelmä ei ainakaan minulle täysin auennut, mutta pääpiirteittäin kyllä. Eihän elokuvan tarinallinen puoli täysin vienyt mukanaan, vaikka mukaan tarinaan ja Oskarin etsintaretkeen tuotiinkin mukaan Oskarin mummon (Zoe Caldwell) vuokralainen (Max von Sydow), mutta elokuvan toteutus oli sen verran vahva, että se voitti minut puolelleen. Elokuvan kohtaukset oli nimittäin rytmitetty todella upeasti, joista esimerkkinä vaikkapa viimeinen kohtaus, ja tämä yhdistettynä läpi elokuvan soineeseen Alexandre Desplatin (mm. Vallan kääntöpuoli) rauhalliseen musiikkiin teki elokuvasta loppujen lopuksi positiivisen, mutta samalla koskettavan kokemuksen. Elokuva ei tarjonnut päälinjoiltaan kovinkaan yllättävää elokuvaa, sillä arvasin monet asiat etukäteen, myös tällaisenaankin minulle maistunueen loppuratkaisun, mutta elokuva oli kuitenkin lajityypissään aika nautittava ja luulen, että tämä elokuva katsottua vielä monet kerrat uudestaankin ja ties vaikka jonakin kertana olisin valmis antamaan elokuvalle täydet viisi pistettä. Nyt siihen ei ihan ylletty.

Thomas Horn on elokuvan ehdoton keskushenkilö ja sellaisena varsin hyvä, vaikkakaan ei ikimuistettavaa. Ehkä vika ei ollut Hornissa itsestään, vaan elokuvan Oskarista antamaan mielikuvaan, jonka mukaan Oskarilla ei ole ihan kaikki asiat kohdallaan. Annetuissa raameissa Horn kuitenkin teki ihan hyvän roolisuorituksen. Taustalla sitten vilisi tähtinäyttelijöitä siihen malliin, että pientä arpomista oli siinä, ketkä kuuluivat Hornin rinnalle tuonne yläosan tietoihin. Tom Hanks teki perusvarmaa työtä, vaikka häntä nähtiinkin pääasiassa vain elokuvan alussa. Sandra Bullock oli ihan kiva Oskarin äitinä, joskin häntäkin nähtiin vain taustalla, vaikka loppua kohden Bullock tuleekin vähän enemmän esiin. Oscar-ehdokkuuden sivuosaroolistaan napannut Max von Sydow oli hänkin ihan hyvä mykkänä vuokralaisena, eikä minua olisi haitannutkaan, vaikka hän sen Oscarin olisi napannutkin. Tähtikaartin täydentää sitten aivan viime aikoina enemmän tunnettuutta kerännyt Viola Davis (Piiat), joka ei myöskään ollut yhtään huono. Hornista vielä sen verran, että en pistäisi pahitteeksi, vaikka hän ei kokisi monelle lapsinäyttelijälle koituvaa kohtaloa, vaan pysyisi pinnalla vielä nuoruusvuosien jälkeenkin.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa. Battleship

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti