maanantai 5. maaliskuuta 2012

Tappajahai 3

Alkuperäinen nimi: Jaws 3-D
Ohjaus: Joe Alves
Käsikirjoitus: Richard Matheson, Carl Gottlieb
Pääosissa: Dennis Quaid, Bess Armstrong, Simon MacCorkindale
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1983
Kesto: 94 min
 
- But tell me, how do you contain the sharks in this part of the lagoon?
- Well, you know, uh, it's that old shark screen, the bubble screen. You know, shark's don't like that. It's what they call, uh, marine segregation.
 
 
Haihyökkäyksistä kärsineen Amityn poliisipäällikkö Martin Brodyn lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja nuorempi veli Sean (John Butch) tulee käymään isoveljensä Miken (Dennis Quaid) luona. Sean ei ole käynyt vedessä sitten lapsuuden, kun taas Mike työskentelee pian avattavassa vedenalaisessa Sea World -vesipuistossa. Avajaisia varten muodostelmavesihiihtäjät harjoittelevat avomerellä ja kun he ovat harjoittelunsa harjoitelleet, he palaavat vesipuiston portilla suojattuun laguuniin. Portti kuitenkin menee kiinni aivan liian hitaasti, joten vesihiihtäjiä seurannut hai pääsee livahtamaan sisään ennen kuin portti sulkeutuu vahingoittaen samalla porttia, minkä vuoksi pian vesipuistossa koetaankin kauhun hetkiä...

Olen nähnyt tämän kolmannen Tappajahain varmaan tasan kerran aiemmin ja siinä missä en edellisestä osasta muistanut yhtikäs mitään, niin tämän osan kohdalla muistin sen tapahtumapaikan melko hyvinkin, vaikka eri juonikoukeroita en päähäni saanutkaan. Edellisten osien tuottajat David Brown ja Richard D. Zanuck olivat halunneet tehdä tästä Tappajahai-sarjan kolmannesta osasta aiempia osia parodioivan jatko-osan, mutta Universal-studio oli torpannut idean, koska se olisi tarkoittanut sarjan häpäisemistä ja ilmeisesti kyseiset herrat ovat edelleen sitä mieltä, että se parodia olisi ollut parempi vaihtoehto. Tähän mielipiteeseen on sinänsä helppo yhtyä, sillä olihan tuon ajan kolmososatrendin mukaisesti 3D:nä alkujaan julkaistu Tappajahai 3 ihan kohtuullinen pannukakku.

Aiempien osien kohdalla olin hiljaa toivonut mielessäni, että siellä vedessä olisi viihdytty kauemminkin ja tässä osassa näihin toiveisiin vastattiin, mikä ainakin itsellä nosti niitä katselufiiliksiä. Millaista tuhoa hai sitten siellä vesipuistossa aiheuttaisi, en osannut aavistaa (ajattelin kuitenkin turvalasien ja vastaavien olevan superlujaa tekoa), joten sen seuraaminen oli ihan kiinnostavaa. Muutenkin juoni tuntui varsinkin alussa olevan ihan kelpo kamaa, kun yksi työntekijöistä katosi ja sitä alettiin etsiä, minkä seurauksena hain olemassaolo tajuttiin melko hyvissä ajoin ja tällä kertaa ilman kenenkään vastaväitteitä. Tämän jälkeen lähdettiin pikku hiljaa laimeammille vesille, sillä kuten aiemmissakin osissa, niin nytkin raha nousi ihmishenkiä tärkeämmäksi, minkä vuoksi hai päätettiin napata ja pistää näytteille ja tietenkin huonoin tuloksin. Vesipuistoon tutustuva yleisökin totta kai joutuu suureen vaaraan ja vaikka seurasinkin pelastusoperaatiota ihan uteliaana, niin kuitenkaan se ei noussut arvoon arvaamattomaan. Siinä viimeisessä suuressa kohtaamisessakin sorruttiin turhan helppoihin, ja välillä aika naurettaviinkin ratkaisuihin, joten se ei jättänyt kovinkaan hyvää makua lopustakaan. Kuitenkin olin lähellä antaa tälle edes keskinkertaisen tuotoksen leiman, joten mikä vielä meni pieleen?

Alkuvaiheessa nähdään parin rosmon murtautuminen vesipuistoon napatakseen laguunin pohjasta arvokasta korallia ja totta kai hain seurauksena retki päättyy huonosti, mutta tämä kohtaus ei varsinaisesti johda mihinkään, vaan sen tarkoituksena oli vain päästää hai tositoimiin jo heti alussa, eikä siihen palattu Sea Worldin työntekijöiden toimesta myöhemminkään. Tämä oli kuitenkin aika pieni murhe. Suurempi tunnelman latistaja oli erikoistehosteet, jotka saivat edellisen osan hain kuoleman näyttämään hyvinkin aidolta. Okei okei, elokuva oli tehty alun perin 3D:nä, mikä varmaan aiheutti sen, etteivät tv:n kautta katsottuna veden alla liikkuvat ruumiinosat, sukellusveneet tai itse hai näyttäneet millään tasolla uskottavilta, vaan päinvastoin teki niistä hyvinkin koomisen tuntuisia ja siten koko elokuvasta halvalla tehdyn oloisen. Loppuratkaisukin eli hain kuolema oli jonkinasteinen absurdiuden huippu, eikä suinkaan positiivisessa mielessä ja sitä kuolemaa seurannut räjähdyskin oli yksi huonoimmista ainakin vähään aikaan näkemistäni räjähdyksistä. Kun sitten musiikkikaan ei ollut samalla tasolla kuin aiemmin, vaan oli hyvinkin unohdettavaa laatua, niin ei lopputuloskaan ollut kovinkaan mairitteleva.

Näyttelijätkin olivat aikamoisia puunaamoja. Mikeä näytellyt Dennis Quaid sentään paikoitellen yritti, mutta muut eivät sitten oikein senkään vertaa, eikä Quaidkään mitään huippusuoritusta tässä tee. Huonoon yleistasoon nähden Quaid erottuu kyllä joukosta, eikä Lea Thompsonkaan nyt aivan läpimätä ole hänkään, mutta noin muuten näyttelijät ovat kuin Perämetsän kesäteatterista. Simon MacCorkindale oli hyvin epäviihdyttävä, eikä se johtunut pelkästään hänen hahmostaan ja Louis Gossett Jr. puolestaan esitti hyvinkin stereotyyppistä ja siten varsin tylsää Sea Worldin omistajaa, joka tuntui olevan vain rahan perässä. Miken veljeä Seania näytellyt John Putch ei lämmittänyt sitten yhtään.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tappajahain kosto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti