torstai 1. maaliskuuta 2012

Tappajahai 2

Alkuperäinen nimi: Jaws 2
Ohjaus: Jeannot Szwarc
Käsikirjoitus: Carl Gottlieb, Howard Sackler
Pääosissa: Roy Scheider, Lorraine Gary, Mark Gruner
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1978
Kesto: 111 min
 
- Brody, this is nothing! Seaweed, mud, something on the lens...
- Lens my ass!
 
 
Avomereltä saaristolaiskylä Amityn läheltä löytyy hylätty, sadantuhannen dollarin arvoinen vene. Pian tämän jälkeen räjähtää vene ja veneen kuljettaja Diane (Jean Coulter) kuolee ja hänen perässään ollut vesihiihtäjä (Christine Freeman) on kadonnut merten syvyyksiin jo aiemmin. Lisäksi rantaan ajautuu raadeltu miekkavalas. Amityn poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider) väittäää kaikkien näiden tapaturmien taustalla olevan valkohai aivan kuten neljä vuotta aiemmin, ja on siinä aivan oikeassa, mutta muut kylän asukkaat eivät usko häntä. Ei, vaikka lähes kaikilla, on lapsia, jotka kuluttavat aikaansa seilaillen paateillaan ja näin tekee myös Brodyn poika Mike (Mark Gruner). Ja jos kerran on olemassa hain uhka, niin silloinhan nämä nuoret ovat todellisessa vaarassa...

Toisin kuin ensimmäisestä Tappajahaista (ja ehkä seuraavastakin), niin tästä en sitten muistanutkaan enää yhtään mitään, vaikka olenkin varma, että tämänkin osan olen joskus nähnyt. Niinpä olinkin iloinen huomatessani, että tätä elokuvaa oli tekemässä edes osittain samoja naamoja kuin ensimmäistä (Roy Scheider, John Williams, käsikirjoittajat jne.), vaikka sitten samaan aikaan oli toki paljon tuttuja nimiä myöskin poistunut matkan varrella, mutta ei kuitenkaan liikaa. En ollut etukäteen täysin varma siitä, millä tavalla suhtautuisin elokuvaan, sillä vaikka jatko-osamaisuutensa vuoksi en odottanut elokuvalta liikoja, niin silti minulla oli sellainen tuntuma, että elokuva voisi olla ihan kelvollinen tapaus, mutta pidin myöskin mahdollisena, että ei olisi. Noh, eihän Tappajahai 2 ensimmäisen osan veroinen sitten ollutkaan, vaan lopputulos jäi melko keskinkertaiseksi.

Kuten edellisessä osassa, niin nytkin viriteltiin tunnelmaa hain ensimmäisellä hyökkäyksellä ennen kuin mentiin joksikin ajaksi Amityyn katselemaan poliisipäällikkö Brodyn perhe-elämää ja samalla tutustuttiin herran sisäisiin demoneihin, jotka tosin tällä kertaa ruumillistuivat uudessa haissa. Sitten tietenkin välillä tuli lisää haihyökkäyksiä, joista osa varsinkin oli aivan käsittämättömiä, kuten nyt tämä räjähdyskohtaus; missä sen Dianen aivot oikein olivat? Ennen varsinaista meriseikkailua oltiin jälleen kerran pitkä tovi siellä saarella, enkä jaksanut oikein kunnolla innostua siitä vaiheesta, sillä se myötäili niin vahvasti ensimmäisen osan suuntaan. Taaskaan Brody ei onnistunut vakuuttamaan pormestaria tai muita päättäjiä suuresta vaarasta ihan kuin heillä olisi aiemman haitapauksen jälkeen ollut hirveästi varaa ottaa riskejä. Lisäksi ärsytti se, kuinka Brodysta tehtiin kaikkien saarelaisten toimesta suorastaan hullu, jota ei todellakaan tarvinnut ottaa vakavasti; lyhyen ajan sisällä tapahtuu lukuisia outoja kuolemantapauksia ja se on mukamas normaalia? Ja hah! Oikeasti nämä asioiden tapahtumakulut olivat aika epäuskottavia, mikä vei elokuvalta viihdyttämispisteitä. Pienenä harmina oli Larry Vaughnin (Murray Hamilton) jatkaminen pormestarina, sillä luulisi, että ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen sillä ei olisi ollut hirveästi kannatusta. Joka tapauksessa kyllä tätäkin jaksoi katsoa, mutta ei vaan hirveästi herättänyt mitään kunnolla positiivisia fiiliksiä.

Tällä kertaa niin sanottu suuri meriseikkailu tarkoitti näiden nuorten joutumisen ajelehtimaan ja tässä nyt ei vain ollut samaa potkua kuin edellisen osan veneretkessä, vaikka ihan kivana vaihteluna menikin. Yksi iso syy tälle oli se, että nyt ei pysytty pelkästään siellä merellä yhdessä paikassa, vaan välillä pompittiin maissa tai Brodyn matkassa tämän kierrellessä rannikkoa. Ja joo, kyllä minä ymmärrän sen, että hain ilmestyessä mennään paniikkiin, mutta ei takuulla siinä määrin, että nämä eri veneet saisivat sellaista hävitystä aikaan kuin mitä tässä elokuvassa. Lisäksi totta kai piti sotkea mukaan veneradion toimimattomuus, jotta saataisiin vähän lisää epätietoisuutta kylvettyä Brodyyn, mutta ihan tyhmästi. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä taisi kyllä olla se, kun hai pisti tämän helikopterin kitusiinsa (luitte oikein). Tämä vaivasi oikeastaan koko elokuvaa, mutta jotenkin John Williamsin musiikki ei vaan iskenyt samalla tavalla kuin ensimmäisessä osassa ollen kuitenkin ihan kivan eksoottisen oloista. Vaikka hai olikin siinä vaiheessa kaikkea muuta kuin aidon näköinen, niin hain kuolema oli kyllä ihan mieleinen. Niin ja vaikka nuoremmassa Larryssa (David Elliott) omat ärsyttävät piirteet olikin, niin ei hän niin ärsyttävä ollut, että olisin toivonut hain nappaavan hänet, mutta puhtaasti Larryn isän takia olisin toivonut Larrylle toisenlaista kohtaloa.

Minusta oli tosiaan kiva nähdä Roy Scheider uusimassa rooliaan, vaikka hänen roolihahmostaan tehtiinkin lähestulkoon kylähullu (muiden asukkaiden toimesta), eikä valittamista ollut myöskään Murray Hamiltonissa. En tiedä, oliko Szwarcin näyttelijäohjaus vain niin kehnoa, mutta suurin osa hahmoista jäi aika keinotekoisen oloisiksi, etunenässä Brodyn vaimo Ellen, jota näytteli edellisen osan tapaan Lorraine Gary, joka tuntui vain varjolta entisestään. Nuorten hahmoissa oli kyllä omia persoonallisuuksia, mutta tahtoivat nekin jäädä aika karikatyyrisiksi useimmat, vaikka esimerkiksi Mikeä näytelleestä Mark Grunerista pidinkin.

Pisteitä: 2,5/5

PS. En tiedä, onko vika vain minussa, mutta minusta vain tuntuu, että tämä arvostelukin jäi aika puolivillaisen oloiseksi, kun oikeasti tuntui siltä, ettei saa elokuvasta mitään järkevää kirjoitettua. Anteeksi.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tappajahai 3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti