torstai 29. maaliskuuta 2012

Ota kiinni jos saat

Alkuperäinen nimi: Catch Me If You Can
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Jeff Nathanson
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hanks, Christopher Walken
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2002
Kesto: 134 min

- Just tell me how much he owes and I'll pay you back.

- So far, it's about 1.3 million dollars.

 
 
Frank Abagnale Jr. (Leonardo DiCaprio) on newyorkilainen teini-ikäinen poika hyvin toimeentulevasta perheestä. Frankin samannimisen isän (Christoher Walker) bisneskuviot menevät mönkään ja perhe joutuu muuttamaan paljon vaatimattomampiin oloihin. Frank joutuu uuteen kouluun, jossa hän esiintyy viikon ajan ranskan tunnilla sijaisopettajaa, kunnes jää kiinni. Frankin äiti (Nathalie Baye) ei ilmeisesti oikein sopeudu uuteen tilanteeseen ja alkaa pettämään miestään, mistä lopulta seuraa avioero. Kun Frankin tulisi päättää, kumman luokse hän muuttaa asumaan, päättämisen sijaan hän pakeneekin kaupungista ja aikoo jatkaa menestymistä huijaamalla, sillä hän on siinä hommassa omiaan, mutta ennen pitkää hänen touhunsa huomataan ja FBI:n agentti Carl Hanratty (Tom Hanks) lähtee hänen peräänsä...

Tajusin vasta muutama päivä sitten, että katseluvuorossa ei ollut vain kaksi peräkkäistä Steven Spielbergin leffaa, vaan peräti kaksi Spielberg-leffaa, joissa molemmissa on yhdessä pääosassa vieläpä Tom Hanks. Ota kiinni jos saat on taas niitä elokuvia, jotka olen saattanut käydä katsomassa leffateatterissa, vaikka yhtään varma en olekaan, mutta jotenkin on semmoinen mutu, etten ainakaan jäänyt odottamaan elokuvan tulemista ensimmäistä kertaa tv:stä. Joka tapauksessa leffa on tullut nähtyä korkeintaan kerran, vaikka muistelisinkin tykänneeni siitä jo silloin ekalla kerralla, mutta juuri muuta en sitten sitä muistanutkaan. Eikä sillä, Ota kiinni jos saat oli edelleenkin oikein hauska tapaus.

Elokuvan alku ei kuitenkaan luvannut kovin hyvää. Elokuvahan perustuu pääosin tositapahtumiin, joten alussa näytetään verrattain pitkään Abagnale-perheen tapahtumia ja Frankin suhtautumista niihin. Vaikka Frankin hahmoa olikin hyvä taustoittaa, niin ehkä sitä taustoitettiin vähän liiankin kanssa, sillä minusta tätä alkuosiota olisi voinut ainakin vähän tiivistää. Toki siihen sisältyi sellaisia pieniä ilonhetkiä, kuten Frank Sr.:n omat huijausyritykset kuin myös Frankin esiintyminen sijaisopettajana. Kunnolla elokuva pääsee kuitenkin käyntiin vasta siinä vaiheessa, kun Frank päättää ryhtyä lentoperämieheksi eli huijaamaan ihmisiä oikein toden teolla. Sen jälkeen elokuva oli oikein nautittavaa katseltavaa ja oli kiintoisaa seurata, kuinka kauan Frank kykeni olemaan kulloisessakin roolissa ennen kuin maa alkoi polttaa jalkojen alla ja Frankin täytyi siirtyä eteenpäin. Omillaankin Frankin tarina olisi ollut ihan mukiinmenevä, mutta kyllähän Hanrattyn mukanaolo toi elokuvaan selvästi lisää särmää. Elokuva pyöri hyvin vahvasti Frankin ympärillä, mutta aina silloin tällöin Hanratty tutki Frankin jälkiä niin, ettei Hanrattya voinut pitää vain sivuosahahmona. Frank harhautteli myös Hanrattya miten sattuu, mutta kokonaisuudessaan kaksikko vähän niin kuin täydensivät toisiaan, joten heidän kissa ja hiiri -leikkiä oli erittäin hauskaa katsoa. Ottaen huomioon, että elokuva tosiaan mukailee todellisia tapahtumia, niin elokuvan loppuratkaisu oli aika yllättävä.

Koska elokuvan tapahtumat sijoittuvat pääosin 60-luvulla, on sen henki myös sen mukainen, mikä näkyy puvustuksen lisäksi myös esimerkiksi elokuvan hauskassa alkutekstien aikana pyörivässä animaatiossa, joka tuo mieliin jotkut vanhat komedialliset agenttitarinat ja John Williamsin hieno musiikki vain vahvistaa tätä jonkinlaista retroilun tuntua. Itse asiassa Williamsin musiikki oli niinkin mieleenjäävää, että olen hyräillyt mielessäni elokuvan tunnusmusiikkia pitkin päivää, enkä voi muuta kuin hankkia elokuvan soundtrackin jossain vaiheessa kokoelmiini. Elokuva on luokiteltavaksi rikoskomediaksi, mutta minusta tämä tuntui ennemminkin rikosdraamalta, jossa vain oli komediallisia piirteitä. Tämä kuitenkin kertoo nuoren Abagnalen tarinan, jossa humoristisuudesta vastaa juuri hänen tapansa ja taitonsa huijata muita ihmisiä.

Leonardo DiCaprio oli elokuvaa tehtäessä vihdoin murtautumassa ulos siitä teinityttöjen idolivaiheesta ja vaikka pientä poikamaisuutta hänessä vielä olikin, niin kyllähän se oli nähtävissä, ettei hänellä kovin montaa teiniroolia enää olisi. Joka tapauksessa DiCaprio oli tässäkin elokuvassa hyvä ja hyvin meni teinistä vielä 27-vuotiaanakin. DiCaprio oli saanut hahmoonsa sellaista uskottavuutta, että olisin varmaan itsekin joutunut huijatuksi, jos Abagnale DiCaprion hahmossa olisi tullut vastaan. Myös Tom Hanks on erittäin mainiossa vedossa FBI:n agentti Hanrattyna ja siten aivan nappivalinta tähän rooliin. Christopher Walken tekee kanssa aika hyvän roolin Frankin isänä, jota olisin voinut haluta nähdä vähän enemmänkin, vaikka ilmeisesti nytkin häntä nähtiin useammin kuin mitä oikeasti tapahtui, ainakin mitä tulee Frankin ja isänsä kohtaamisiin. Walkenin paras hetki oli hänen hahmonsa keskustellessa Hanrattyn kanssa. Mukana menossa: Martin Sheen, James Brolin (Traffic), John Finn (Todistettavasti syyllinen) ja Jennifer Garner (Alias).

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Grey - Suden hetki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti