perjantai 2. maaliskuuta 2012

Movie Monday #38 - Oscarit - Tuttu turvallinen


Ylläolevaa kuvaa on käytetty jo neljä kertaa viikon aikana, joten käytetään nyt viidettäkin kertaa. Movie Monday on nimittäin ajan hermoilla ja kyselee Oscareista, jotka jaettiin taas viime yönä ja kuten blogia viime päivinä seuranneet tietävät, niin minä kyllä tykkään katsoa niitä vuodesta toiseen.

Palkinnot voi voittaa yksi jos toinenkin elokuva, mutta noin kokonaisilmeeltään gaala on sellainen, että tietää aina, mitä saa ja se sopii minulle oikein hyvin. Oscar-gaala on aina täynnä glamouria oleva arvokas tilaisuus, joka etenee tutulla kaavalla vuodesta toiseen ja oikeastaan ainoa kysymysmerkki voi olla gaalan vuosittain vaihtuvat juontajat, mutta hekin ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika kilttejä. Ennen varsinaista gaalaa nähtävä punaisen maton osuus menee kyllä aika sivusilmällä tiiraillen, mutta itse gaala on kiinnostava ja sen aikana ei kyllä paljon poukkoilla sohvan perukoilta; viime yönä kyllä kävin pesemässä hampaat mainoskatkon aikana ja vähän venyi itse lähetyksenkin ajaksi paikassa, jossa näyttelijät kertoivat tuntemuksistaan elokuvan valmistuessa tai jotain, mutta sehän ei hirveästi kiinnostanutkaan. Muuten ei sohvalta noussut, vaan perse pysyi penkissä loppuun asti, vaikka ihan lopussa alkoikin jo väsymys painaa.

Mikä Oscareista tekee sitten muita paremman gaalan? No, pohjimmiltaan syy löytyy siitä, että se näkyy meillä täällä Suomessa televisiosta. Mitä tulee muihin leffagaaloihin, niin en ole oikein koskaan jaksanut innostua nettistriimauksista, sillä riippuu yleensä aikalailla sivustosta, kuinka hyvin striimi pelaisi ja kun omakin netti on nykystandardein melko hidas, niin ei jaksa sitten niitä muita. Kyllä itseäni kiinnostaisivat ainakin Iso-Britannian BAFTA- ja Espanjan Goya Awardsit, mutta ei niin paljon, että jaksaisin niitä lähteä netin kautta katsomaan. Jos ne tulisivat suorana lähetyksenä televisiosta, niin varmasti olisin tv:n äärellä silloin, varsinkin kun ne tulisivat näin härmäläisittäin sopivaan kellonaikaankin. Toki ainakin Goya Awardseissa suurin osa ehdolla(kin) olevista elokuvista olisi minulle täysin tuntemattomia, mutta saisinpahan ainakin jotain vinkkejä sen suhteen, mitä espanjalaisia elokuvia ainakin kannattaisi hankkia kokoelmiin, jonkin sortin Espanja-fani kun kuitenkin olen. Mitä tulee sitten Golden Globeen, niin joo, kyllä senkin voisin katsoa, vaikka minua häiritseekin genrejaottelut palkinnoissa sekä se, että siellä palkitaan myös tv-sarjoja, mikä vie vähän fiilistä, vaikka itsekin toki paljon televisiota katson. Jussi-gaalaakin katson, kun viime aikoina suomalaisten elokuvien katsominenkin on minulla kuin huomaamatta lisääntynyt, mutta ei siinä ole läheskään samanlaista imua kuin Oscareissa. Toki Oscarit ovat myöskin tyylikkyyden ja arvokkuuden multihuipentuma, joka saattaa ärsyttää joitakin, mutta minä kyllä tykkään. En minä kuitenkaan surunauhaa pistä, jos jonakin vuonna syystä tai toisesta en Oscar-gaalaa näkisikään, mutta niin kauan kuin on mahdollisuus se nähdä, aion sen myös katsoa.

Niin ja Oscarien tulokset eivät varsinaisesti vaikuta katselupäätöksiini, mutta niiden kautta saatan saada joitakin ideoita sen suhteen, mitä kannattaa mennä katsomaan, jos ne tänne teatteriin tänne tulee ja miksei hankkia kotiinkin. Kuitenkin kaikissa ehdolla olevissa elokuvissa täytyy olla jotain hyvää, jos ne ovat ehdolle päässeet. Esimerkiksi ilman Oscareita en ainakaan vielä tietäisi mitään sellaisesta mielenkiintoisesta elokuvasta kuin Albert Nobbs, joka lähti katselulistalle heti, kun kuulin mistä se kertoo. Toki useimmat (mielenkiintoiset) elokuvat ovat tuttuja jo entuudestaan ainakin nimeltä, mutta silloin tällöin saattaa tulla "löytöjä" itse gaalankin kautta. Kaikki ehdokkaat eivät kuitenkaan lukeudu niihin mielenkiintoisiin ja esimerkiksi Sotahevonen ei innosta yhtään sen enempää kuin ennen gaalaakaan ja jos menen katsomaan sen, johtuu se vain siitä valtavasta negatiivisesta ennakkoasenteesta, mitä tunnen kyseistä elokuvaa kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti