sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Elämä ennen kaikkea

Alkuperäinen nimi: Life, Above All
Ohjaus: Oliver Schmitz
Käsikirjoitus: Dennis Foon
Pääosissa: Khomotso Manyaka, Harriet Lenabe, Lerato Mvelate
Valmistusmaa: Etelä-Afrikka
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 102 min
 
 
Eteläafrikkalaisessa kylässä nuoren Chandan (Khomotko Manyada) pikkusisko Sarah on kuollut. Hänen juopotteleva isäpuolensa Jonah (Aubrey Poolo) on kadonnut johonkin ja äitinsä Lillian (Lerato Mvelase) ei voi hyvin, joten Chandan tehtäväksi jää hoitaa hautajaisjärjestelyjä ja ilmoittaa sukulaisille, joista kylään saapuu vain Lillianin sisko Lizbet (Tinah Mnumzana), sillä Lillianin perhe ei ole hyväksynyt Lillianin ratkaisuja. Chandan sisaruspuolille Solylle ja Irisille (Thato Kgaladi ja Mapaseka Mathebe) Sarahin kuolemasta ei kerrota. Hautajaisten jälkeen Jonah häipyy vieden mukanaan perheen saama suruavustusraha, kun taas Lillian alkaa sairastua, joten Chanda joutuu tekemään kaikkensa pitääkseen perheensä koossa...

Olen aiempina vuosina käynyt kaikki Porin Kinokellarin tarjoamien elokuvien aiheet päällisin puolin läpi napatakseni sieltä ne kiinnostavimmat leffat, mutta sitten saanut huomatakin, että niistä muutamasta kiinnostavasta leffasta en ole käynyt katsomassa lähes yhtäkään ja viime syksy olikin ihan kauhea tällä saralla, kun en tainnut käydä katsomassa yhtäkään leffaa syksyn ohjelmistosta, mutta toisaalta silloin tuntui olevan lähes joka viikonloppu menoa. Nyt ilmeisesti käynnit erinäisillä leffafestareilla (katsomassa randomisti kaikkea) on aiheuttanut sen, että tämän kevään ohjelmiston kohdalla ajattelin käydä katsomassa mahdollisimman monta Kinokellari-esitystä ilman, että otan selvää etukäteen edes aiheista. Viime viikon avaus jäi näkemättä (pirun pyykkivuoro) ja ainakin pari muutakin leffaa jää reissujen takia näkemättä, mutta muuten aion yrittää mennä katsomaan nuo muut ja löytyypä joukosta myös elokuva, jota en missään nimessä aio missata (Sade kuuluu meille). Elämä ennen kaikkea sai siis luvan aloittaa minun kevään Kinokellari-käynnit ja ihan hyvä aloitus se olikin, vaikka olikin melko surullinen.

Juuri ennen elokuvan alkua näin vilauksen paikallislehden tästä elokuvasta kertovan artikkelin otsikosta, joka kuului jotakuinkin "Heitä on autettava" ja arvasin, ettei elokuva olisi mikään hyvän mielen elokuva, mitä se ei sitten ollutkaan. Kuitenkin on sanottava, että koskettavimmillaan elokuva oli mielestäni sen alkuvaiheessa, kun valmistauduttiin Sarahin hautajaisiin ja silloin itsellänikin oli suru puserossa. Hautajaisten jälkeen hypättiinkin sitten kuukausia ajassa eteenpäin ja tilanne normalisoitui siinä määrin kuin se paikallisella tasolla nyt voi normalisoitua. Koko ajan Chandan ja hänen ympärillään kulki sellainen surullinen pohjasävy, mutta ihan samanlaiseen koskettavuuteen ei enää päästy, vaikka rankkojakin asioita tapahtui. Chandan ystävän Estherin (Keaobaka Makanyane) käänteet eivät kunnolla jaksaneet viedä mukanaan, mutta samalla toi lisää syvyyttä itse Chandan hahmoon. Lisäksi otin kiinnostuneena vastaan tietoja eteläafrikkalaisen pikkukylän elämästä ja perinteistä, minkä turvin elokuvaa jaksoi hyvin katsoa, sillä jos elokuva olisi sijoittunut Johannesburgiin tai Kapkaupunkiin, se olisi saattanut näyttää ihan erilaiselta ja noh... enemmänkin länsimaalaiselta. Elokuvassa tuli esimerkiksi hyvin selväksi se, että AIDS on niin suuri vitsaus, että sitä ei tahdota sanoa edes ääneen ennen kuin on käytännössä pakko. Elokuva oli kuvattu käsivaralla, mikä aiheutti ajoittain pieniä epäselviä kuvia, mutta kokonaisuudessaan kuvaustapaan tottui hyvin nopeasti. Vaikka elokuva ei yrittänytkään piristää katsojaa, niin samalla se ehkä sittenkin jätti pienen toiveikkuuden ilmaan Chandan tulevaisuuden kannalta.

Näyttelijät olivat minusta hyviä alkaen tietenkin Chandaa näytelleestä Khomotso Manyakasta, joka hoiti Chandan roolin hyvin uskottavalla tavalla niin, että Chandasta oli helppo pitää ja hänen puolellaan olla loppuun asti. Manyakan rinnalla sitten Lerato Mvalese tekee hienon työn Chandan äitinä Lillianina, eikä hahmojen vuokraemäntää rouva Tafara näytellyt Harriet Lenabe suinkaan hullummaksi jäänyt. Itse asiassa minun oli hyvin helppo kuvitella Lenabe mukaan johonkin amerikkalaiseen produktioon. Myönnettävä on, että Estheriä näytellyt Keaobaka Makanyane jäi minusta hieman karikatyyriksi, vaikka hahmo elokuvaan sopikin ja samaan kastiin menivät oikeastaan Jonahia ja Lillianin siskoa Lizbetiä näytelleet Aubrey Poolo ja Tinah Mnumzana.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Carnage

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti