Alkuperäinen nimi: Cruel Jaws
Ohjaus: Bruno Mattei
Käsikirjoitus: Robert Feen, Bruno Mattei, Linda Morrison
Pääosissa: Richard Dew, Gregg Hood, George Barnes Jr.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 92 min
- Billy, what do we know about sharks?
- We know that they are sort of locomotive with a... a mouth full of butcher's knives and all they really know how to do is swim, eat and make baby sharks. But that's all.
Vaarallinen tiikerihai alkaa tehdä tuhojaan ja niinpä hyvin pureskeltuja
ruumiita alkaa löytyä sieltä täältä. Rannikkokylä Hampton Bayssa
aiotaan järjestää purjehduskilpailut, jotka hain takia aiotaan perua tai
vähintäänkin siirtää. Kuitenkin kilpailun järjestäjä Samuel Lewis
(George Barnes Jr.) pelkää tulonmenetyksiä muuten niin uneliaassa
kylässä ja saa suhteillaan pidettyä kilpailun paikallaan. Samaan aikaan
Lewis yrittää häätää vesipuiston omistajan Dag Snerensenin (Richard Dew)
saadakseen vesipuiston paikalle rakennettua suuren hotellikompleksin.
Asiaa ei tietenkään auta sekään, että Lewisin tytär Gloria (Natasha
Etzer) seurustelee Dagin pojan Bobin (Scott Silveria) kanssa. Kaiken
tämän kähminnän keskellä tiikerihai on kuitenkin valppaana...
Kuten ...NOIR asian ilmaisi ensimmäisen Tappajahain arvostelun kommenteissa, niin tällä elokuvalla ei pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen Tappajahai-sarjan
kanssa, eikä tällä kieltämättä olekaan. Olen kuitenkin niputtanut
elokuvan samaan sarjaan kuuluvaksi vain siksi, että IMDB:kin tekee niin
eli sivuston mukaan tämä on luokiteltavissa viralliseksi jatko-osaksi
aiemmille elokuville. En löytänyt kuitenkaan missään muualta moista
mainintaa, joten vähintäänkin outo tuo IMDB:n luokittelu on*. Mitä Cruel Jaws sitten on? Huono rip-off ensimmäisistä Tappajahai-leffoista, jota ilmankin olisin saattanut pystyä elää.
Täytyy myöntää, että elokuvan alkuhetkiä pystyin katsomaan joten kuten,
kun väänsin aivoni jos ei nyt narikkaan, niin ainakin tahaton komiikka
-asentoon ja elokuvaa olikin ihan huvittavaa seurata juuri tällä
tavalla... siis aluksi. Nopeasti tähän urpoiluun kyllästyi ja elokuva
muuttui tahattomasta komediasta vain ja ainoastaan huonoksi. Toki
tarinan runko oli samankaltainen kuin ensimmäisissä Tappajahai-elokuvissa
ja kun itse tarinassa oli oma viehtymyksensä, niin huijaisin, jos
väittäisin, ettei elokuvassa olisi ollut mitään mielenkiintoa. Kuitenkin
toteutus oli niin luokaton, että ihan kiinnostavasta aiheesta
huolimatta elokuva itsessään ei kiinnostanut paljoakaan. Tarina sisälsi
paljon turhia sivupolkuja, kuten tämä vesipuiston kaappausyritys ja
Bobin ja Glorian suhde, että tästä kiinnostavasta perusasetelmasta (eli
hain hyökkäilystä haiuhkaa vähättelevään rannikkokylään) ei loppujen
lopuksi hirveästi viihdettä ollut. Ei sillä, ei minua haitannut
bongailla aiempien osien repliikkejä tai tapahtumia, mutta eivät nekään
jaksaneet paljon innostaa.
Elokuvan leikkaus ja kuvaus olivat molemmat hoidettu selvästi väärällä
kädellä, sillä siinä missä paikoitellen oli niin pimeää, ettei hahmoista
nähnyt lähestulkoon muuta kuin ääriviivat, niin myöskin kohtauksesta ja
miljööstä toiseen siirryttiin salamanvilkkaasti. Esimerkiksi yhdessä
hetkessä oltiin haita tappamassa ja sitten sekunnin kymmenystä myöhemmin
olikin delfiinien esitys täydessä käynnissä. Vaikka hai ei itsessään
ihan huonoin ollutkaan, niin itse hyökkäyksistä puuttui kaikki jännitys.
Musiikkipuolella sentään oli jotain valopilkkuja, minkä ei pitäisi olla
ihmekään, sillä musiikki sisälsi suoria pätkiä ainakin Tähtien sodasta. Elokuvan näyttelijöiden huonoudesta kertoo jotain varmaan sekin, etten todellakaan haluta jauhaa niistä omassa kappaleessa.
Pisteitä: 2/5
* Annan elokuvien yhteyden olla vielä toistaiseksi tässä alla, mutta voi
olla, että kunhan vähän aikaa asiaa mietin, niin lähtee tämä elokuva
jatko-osien joukosta.
Seuraavana arvosteluvuorossa: Perhosvaikutus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti