Cruel Jaws

Alkuperäinen nimi: Cruel Jaws
Ohjaus: Bruno Mattei
Käsikirjoitus: Robert Feen, Bruno Mattei, Linda Morrison
Pääosissa: Richard Dew, Gregg Hood, George Barnes Jr.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 92 min

- Billy, what do we know about sharks?
- We know that they are sort of locomotive with a... a mouth full of butcher's knives and all they really know how to do is swim, eat and make baby sharks. But that's all.

 

 

Vaarallinen tiikerihai alkaa tehdä tuhojaan ja niinpä hyvin pureskeltuja ruumiita alkaa löytyä sieltä täältä. Rannikkokylä Hampton Bayssa aiotaan järjestää purjehduskilpailut, jotka hain takia aiotaan perua tai vähintäänkin siirtää. Kuitenkin kilpailun järjestäjä Samuel Lewis (George Barnes Jr.) pelkää tulonmenetyksiä muuten niin uneliaassa kylässä ja saa suhteillaan pidettyä kilpailun paikallaan. Samaan aikaan Lewis yrittää häätää vesipuiston omistajan Dag Snerensenin (Richard Dew) saadakseen vesipuiston paikalle rakennettua suuren hotellikompleksin. Asiaa ei tietenkään auta sekään, että Lewisin tytär Gloria (Natasha Etzer) seurustelee Dagin pojan Bobin (Scott Silveria) kanssa. Kaiken tämän kähminnän keskellä tiikerihai on kuitenkin valppaana...

Kuten ...NOIR asian ilmaisi ensimmäisen Tappajahain arvostelun kommenteissa, niin tällä elokuvalla ei pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen Tappajahai-sarjan kanssa, eikä tällä kieltämättä olekaan. Olen kuitenkin niputtanut elokuvan samaan sarjaan kuuluvaksi vain siksi, että IMDB:kin tekee niin eli sivuston mukaan tämä on luokiteltavissa viralliseksi jatko-osaksi aiemmille elokuville. En löytänyt kuitenkaan missään muualta moista mainintaa, joten vähintäänkin outo tuo IMDB:n luokittelu on*. Mitä Cruel Jaws sitten on? Huono rip-off ensimmäisistä Tappajahai-leffoista, jota ilmankin olisin saattanut pystyä elää.

Täytyy myöntää, että elokuvan alkuhetkiä pystyin katsomaan joten kuten, kun väänsin aivoni jos ei nyt narikkaan, niin ainakin tahaton komiikka -asentoon ja elokuvaa olikin ihan huvittavaa seurata juuri tällä tavalla... siis aluksi. Nopeasti tähän urpoiluun kyllästyi ja elokuva muuttui tahattomasta komediasta vain ja ainoastaan huonoksi. Toki tarinan runko oli samankaltainen kuin ensimmäisissä Tappajahai-elokuvissa ja kun itse tarinassa oli oma viehtymyksensä, niin huijaisin, jos väittäisin, ettei elokuvassa olisi ollut mitään mielenkiintoa. Kuitenkin toteutus oli niin luokaton, että ihan kiinnostavasta aiheesta huolimatta elokuva itsessään ei kiinnostanut paljoakaan. Tarina sisälsi paljon turhia sivupolkuja, kuten tämä vesipuiston kaappausyritys ja Bobin ja Glorian suhde, että tästä kiinnostavasta perusasetelmasta (eli hain hyökkäilystä haiuhkaa vähättelevään rannikkokylään) ei loppujen lopuksi hirveästi viihdettä ollut. Ei sillä, ei minua haitannut bongailla aiempien osien repliikkejä tai tapahtumia, mutta eivät nekään jaksaneet paljon innostaa.

Elokuvan leikkaus ja kuvaus olivat molemmat hoidettu selvästi väärällä kädellä, sillä siinä missä paikoitellen oli niin pimeää, ettei hahmoista nähnyt lähestulkoon muuta kuin ääriviivat, niin myöskin kohtauksesta ja miljööstä toiseen siirryttiin salamanvilkkaasti. Esimerkiksi yhdessä hetkessä oltiin haita tappamassa ja sitten sekunnin kymmenystä myöhemmin olikin delfiinien esitys täydessä käynnissä. Vaikka hai ei itsessään ihan huonoin ollutkaan, niin itse hyökkäyksistä puuttui kaikki jännitys. Musiikkipuolella sentään oli jotain valopilkkuja, minkä ei pitäisi olla ihmekään, sillä musiikki sisälsi suoria pätkiä ainakin Tähtien sodasta. Elokuvan näyttelijöiden huonoudesta kertoo jotain varmaan sekin, etten todellakaan haluta jauhaa niistä omassa kappaleessa.

Pisteitä: 2/5

* Annan elokuvien yhteyden olla vielä toistaiseksi tässä alla, mutta voi olla, että kunhan vähän aikaa asiaa mietin, niin lähtee tämä elokuva jatko-osien joukosta.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Perhosvaikutus