tiistai 27. maaliskuuta 2012

The Butterfly Effect 3: Revelations

Alkuperäinen nimi: The Butterfly Effect 3: Revelations
Ohjaus: Seth Grossman
Käsikirjoitus: Holly Brix
Pääosissa: Chris Carmack, Rachel Miner, Lynch R. Travis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 86 min

- Not saving someone's life isn't the same as killing them, Sam.

- No. But it's close.

 
 
Samilla (Chris Carmack) on kyky matkata menneisyydessä. Hän työskentelee Detroitin poliisin apuna käymällä tarkkailemassa rikostapauksia niiden sattuessa, mutta väittää poliiseille olevansa silti vain meedio. Samia auttaa hänen siskonsa Jenna (Rachel Miner), jonka avulla Sam pääsee menneisyyteen, ja jonka Sam pelasti tulipalosta kykynsä ansiosta. Eräänä päivänä Samin luokse tulee hänen vuosia sitten murhatun tyttöystävän Rebeccan (Mia Serafino) sisko Elizabeth (Sarah Habel), joka on tullut Detroitiin, koska Rebeccan murhaajaksi väitetty Lonnie Flennons (Richard Wilkinson) aiotaan teloittaa, vaikka Elizabeth pitää Lonniea syyttömänä. Tapaus koskettaa Samia liian lähelle, mutta ottaa asian tutkittavakseen, vaikka Samille kykynsä hallintatavat opettanut professori Goldburg (Kevin Yon) varoittaakin Samia aikamatkustuksen sääntöjen rikkomisesta, mutta Sam ei kuuntele, vaan tulee muuttaneeksi asioita paljon ja pian Detroitissa pelätään sarjamurhaajaa...

Osin Iron Skyn ja osin viikonloppumatkustusten vuoksi piti tämä Perhosvaikutus-trilogian viimeinen osa jättää viikonlopun yli katsottavaksi. Ensimmäisen osan parissa olin viihtynyt melko hyvin ja vaikka toinen osa ei ihan samalla tavalla iskenytkään, niin edelleen minulla oli sen verran luottoa elokuvien lähtöideaan, etten voinut uskoa, että tästä kolmannestakaan osasta täyttä pannukakkua tulisi. Siitäkään huolimatta, että vähän kuitenkin pelko niskassa oli, että josko tekijät olisivat onnistuneet tämän mielenkiintoisen idean hyödyntämisen munaamaan jotenkin; kai siihenkin joku syy on täytynyt olla, että tämä kolmas osa on jäänyt sarjan viimeiseksi. No, pelkoni osoittautuivat jälleen kerran turhiksi, sillä The Butterfly Effect 3: Revelations olikin ihan kelpo kamaa ja itse asiassa hivenen kiinnostavampi kuin edellinen osa.

Ensimmäisten elokuvien ideaa oli siinä mielessä muutettu, että nyt Sam ei äkkiarvaamatta joudu menneisyyteen, jossa asiat sitten muuttuvat, vaan hän nimenomaan alusta asti hakeutuu menneisyyteen ja pääsee sinne vain päivämäärän ja osoitteen avulla. Tämä ei sinänsä haitannut, sillä pieni päivittäminen on aina ihan hyvästä ja lisäksi kuitenkin se perusajatus pidetään edelleen mukana. Tässä osassa Samilla ei teknisesti ottaen ollut montaa asiaa muutettavanaan, vaan hän keskittyi lähinnä yhteen ja samaan asiaan eli Rebeccan oikean murhaajan selvittämiseen. Kuitenkin Sam sekaantuu asioihin sillä tavalla, että asioiden muuttamisesta seuraa lopulta oikea murha-aalto ja murhien takana näyttäisi olevan yksi ja sama henkilö. Ihan pienen jännityksen turvin seurasin sitä, että miksi ruumiita tuli yhtäkkiä hirveästi lisää ja kuka olikaan murhien takana. Juonen etenemistä tulikin siten seurattua uteliaasti, eikä elokuva päässyt oikeastaan missään vaiheessa lässähtämään, vaikka aikamatkustus toikin mielestäni ison joukon epäloogisia seurauksia, mutta voi olla, että nämä epäloogisuudet olivat vain omassa päässäni. Elokuva kuitenkin tuntui menevän jossain vaiheessa jopa liiankin monimutkaiseksi, minkä vuoksi se ei samalla tavalla vienytkään mukanaan kuin ensimmäinen Perhosvaikutus ollen kuitenkin ihan katsottava tapaus. Vaikka oikea murhaaja tulikin minulle yllätyksenä, niin silti siihen loppuselvittelyyn mahtui pientä tönkköystä ja kun murhaaja oli selvillä, ei ollut vaikea arvata, miten elokuva tulisi päättymään.

Elokuvan kärkinäyttelijät olivat kaikki oikeastaan nuoria aikuisia ja sellaisia esittäviksi näyttelijät olivat ihan hyviä. Parhaiten ehkä O.C.:stä tunnettu Chris Carmack teki ihan hyvän roolityön Samina, eikä minulle tullut sellaista oloa kuin olisin katsellut O.C.:n Lukea, vaikka sinänsä ihan samalta vielä näyttikin. Ehkä pientä yksi-ilmeisyyden tynkää oli, mutta enemmän se tuntui johtuvan Samin hahmosta kuin Carmackista itsestään. Rachel Miner oli Jennana sellainen kuin oli varmaan pitkälti haluttukin eli nätti nuori nainen elokuvan pääosassa. Ei ikimuistettava, mutta ihan kelpo kuitenkin. Sarah Habel veti hieman Mineria paremmin, vaikka näkyikin vähemmän aikaa ruudussa. Näiden nuorten aikuisten ulkopuolella tykkäsin eniten poliisietsivä Dan Glenniä näytelleestä Lynch R. Travisista, siinä missä Kevin Yon professori Goldburgina oli ihan ok.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Pelastakaa sotamies Ryan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti