perjantai 24. helmikuuta 2012

Turvatalo

Alkuperäinen nimi: Safe House
Ohjaus: Daniel Espinosa
Käsikirjoitus: David Guggenheim
Pääosissa: Ryan Reynolds, Denzel Washington, Vera Farmiga
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Etelä-Afrikka
Ilmestymisvuosi: 2012
Kesto: 115 min

- You're not gonna get in my head.
- I am already in your head!
 
 
Matt Weston (Ryan Reynolds) on CIA:n agentti, joka toimii Etelä-Afrikan Kapkaupungissa sijaitsevan turvatalon talonmiehenä eli hänen vastuullaan on se, että talossa kaikki menee niin kuin pitääkin, mutta Weston ei pidä nykyisestä asemapaikastaan. Yhdeksän vuotta piileskellyt CIA:n entinen agentti ja maanpetturi Tobin Frost (Denzel Washington) saa Johannesburgissa käsiinsä tiedoston, joka paljastaa monien tiedustelupalvelujen agenttien tiedot, minkä vuoksi hänet yritetään tappaa, mutta hän piilottaa tiedoston ihonsa alle ja menee sisälle USA:n konsulaattiin eli hänen perässään olevat joukot eivät voi häntä seurata. Frost siirretään Kapkaupunkiin Westonin ylläpitämään turvataloon, mutta taloon hyökätään ja Frostia suojelemaan tarkoitetut joukot tapetaan. Weston ja Frost pääsevät pakenemaan, mutta nämä tappajat ovat heidän perässään ja näyttäisi siltä, että joku paljastaa tappajille jatkuvasti Westonin ja Frostin olinpaikat...

En ole aivan varma, mikä sai minut innostumaan tästä (toiminta)elokuvasta, sillä olin tehnyt katsomispäätöksen jo ennen kuin olin nähnyt siitä yhtään arvostelua tai edes traileria. Ehkä Denzel Washingtonilla oli asian kanssa jotain tekemistä alitajuntaisesti, mutta luulen, että kyse oli enemmänkin elokuvan nimestä, josta tuli mieleen, että elokuva saattaisi tapahtua lähinnä yhdessä paikassa (näin ei kuitenkaan ollut). Hieman hämmästyin, kun sain tietää, että elokuva oli julkaistu "kaikkialla" maailmassa melkein samanaikaisesti (vain parin viikon viiveellä tuli tänne) ja sekin yllätti, että elokuva keikkui viime viikon katsotuimpana elokuvana Yhdysvalloissa. Näiden seikkojen vuoksi oli siis lupa odottaa ihan hyvää toimintapläjäystä, mutta valitettavasti Turvatalo jäi melko keskinkertaiseksi, vaikkakin ihan katsottavaksi elokuvaksi.

Tarinaltaan elokuva oli aika perinteisen toimintaelokuvan tarina eli on pari hyvistä tai melkein hyvistä, joiden perässä sitten oli joukko pahiksia. Toki se, että tarinan ns. hyviskaksikko Weston ja Frost olivat koko ajan toistensa kurkussa kiinni, teki elokuvasta ehkä hivenen kiinnostavamman, sillä Frosthan ei ollut varsinaisesti hyvis oikein missään vaiheessa tai korkeintaan vähän lopussa, vaikka elokuvan kontekstin huomioon ottaen häntä sellaisena voitiin pitää. Westonin ja Frostin kannalta tarina ei varsinaisesti tarjonnut mitään suuria yllätyksiä, vaan heidän ja takaa-ajajiensa osalta elokuva oli loppujen lopuksi melko suoraviivaista toimintaa, mutta sellaisena ihan kelpo tavaraa ja varsinkin Frostin slummialueen kattojen kautta tapahtunut pako jäi mieleen. Toki sitten taustalla riitti sen verran jännitettävää, että mielenkiinto pysyi joten kuten ylhäällä. CIA:n myyräksi tarjottiin useampaakin vaihtoehtoa ja kyllä minä jatkuvasti pohdin sitä, että olisiko vuotaja alusta asti se kaikkein ilmiselvin vai vähiten ilmiselvin vaihtoehto vai olisiko myyrä sittenkin se kolmas osapuoli, joka oli näitä kahta muuta selvästi taustemmalla. Koska osasin odottaa syylliseksi niistä jokaista, niin oikean syyllisen paljastuminen ei herättänytkään sitten oikein mitään reaktioita suuntaan tai toiseen. Tämä pieni jännitysmomentti aiheutti kuitenkin sen, että elokuva oli suhteellisen kivutonta katseltavaa.

Hyvä, että elokuva oli edes tarinansa puolesta kelpo, sillä kuvauksen puolesta lopputulos oli aika ala-arvoista. Elokuva on kuvattu pääosin käsivaralla ja sori vaan, toimintaelokuvaan se ei oikein istu kovinkaan hyvin. Elokuvan budjetti on ollut aika iso (85 miljoonaa dollaria) eli luulisi tavallisella kameralla kuvaamisenkin olleen mahdollista, joten tämä ratkaisu on ilmeisesti jonkinasteinen käsittämätön tyyliseikka. Tämän saattaisi vielä jossain määrin kestää, mutta kun sitten kaikki kohtauksetkin oli leikattu todella nopeaan tahtiin ja vaikka myönnänkin mahdollisuuden, että paikoitellen tämä ratkaisu saattoi jopa vaikuttaa positiivisesti elokuvan intensiteettiin, niin kokonaisuudessaan en siitä pitänyt. Ne kerrat, kun kohtausta näytettiin yhdestä kuvakulmasta näytettiin yli viisi sekuntia, voitiin laskea yhden käden sormilla. Niin ja jos normaali kuvaus hoidettiin salamaleikkauksilla, niin kaksintaistelukohtaukset olivat vieläkin nopeammin leikattuja siinä määrin, että ne tekisivät pahimmatkin ADHD-leikkauksista diggaavat ohjaajat kateellisiksi. Ei hyvä näin!

Näissä olosuhteissa kärkikaksikko teki ihan hyvää työtä. Ryan Reynolds (Haudattu) oli ihan hyvä, vaikka ei mitenkään erityisen mieleenjäävä, mutta tällaiseen tusinatoimintaleffaan ihan kelpo kuitenkin. En myönnä nähneeni liian montaa Denzel Washingtonin elokuvaa, mutta niiden elokuvien pohjalta, jotka häneltä olen nähnyt, minulle on jäänyt hänestä mielikuva nimenomaan elokuvien hyviksenä esimerkiksi poliisina ja (oikeamielisenä) FBI-agenttina. Siksi olikin ihan hauska nähdä hänet tällaisena pahiksena (edelleen, elokuvassa oli niitä, jotka olivat enemmän pahiksia). CIA:n turvataloihmisistä sitten parhaiten mieleen jäi ehkä kuitenkin Brendan Gleeson, joskin tällä kertaa siksi, ettei hän herättänyt oikein fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Mukana menossa: Vera Farmiga (Up in the Air), Robert Patrick (Salaiset kansiot, Terminaattori 2: tuomion päivä) ja Joel Kinnaman (Jälkiä jättämättä).

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tappajahai

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti