maanantai 6. helmikuuta 2012

J. Edgar

Alkuperäinen nimi: J. Edgar
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Dustin Lance Black
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Naomi Watts, Armie Hammer
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 137 min

- Is that all Mr. Hoover? I have a 2:30 class to teach.
- No, you don't. Consider your pay doubled; you now work for your country. Congratulations, Dr. Osborne.


FBI:n johtaja J. Edgar Hoover (Leonardo DiCaprio) alkaa (haamu)kirjoittaa muistelmiaan 1960-luvulla kylmän sodan ollessa tiukasti käynnissä. Vaikka Hoover pitääkin edelleen kiinni vallastaan, hänen uransa on eittämättä ehtoopuolella. Hänen uransa alkoi oikeusministeriön palveluksessa 1920-vaihteessa ja Hoover muisteleekin, kuinka hän olisi ainakin taustalla onkimassa tietoa kommunistien salamurhayrityksissä ja lopulta vaikuttamassa satojen kommunistien karkoittamisessa Yhdysvalloista, minkä lisäksi hän myös organisoi suuren arkistosuunnitelmansa. Myöhemmin Hoover sitten nimitetään FBI:n johtoon, mutta vaikka hänen uransa tulisikin olemaan pitkä, niin varsinkin alussa hän saa paljon arvostelua osakseen istuessaan vain toimistossa muiden agenttien tehdessä työn, mutta tähän imagoon olisi vielä tulossa muutos...

Clint Eastwoodin ohjaama elokuva, jossa Leonardo DiCaprio pääosassa? "Totta kai se tänne Poriin tulee!" No, ensi-illasta on kulunut itse asiassa juuri nyt tasan kuukausi, mutta eipä ole vielä täällä näkynyt. Jostain syystä minulla on kuitenkin vähän sellainen fiilis, että eiköhän tämäkin elokuva vielä tänne saadaan, mutta koska en voinut olla asiasta täysin varma, kävinkin viikonloppureissun yhteydessä tämän katsomassa Tampereella, kun melko hyvin sopi aikatauluihini. J. Edgar Hooverista en tiedä kuin sen, että häntä pidettiin aikoinaan kovana johtajana, mikä on käynyt ilmi niissä sadoissa jenkkileffoissa, joissa Hoover mainitaan, mutta miksi näin oli, siitä minulla ei ollut hajuakaan. Asia kuitenkin kiinnosti minua siinä määrin, että halusin päästä katsomaan tämän hiukan vaivihkaa levitykseen tulleen elokuvan. Kuitenkaan Eastwood ei ollut saanut aikaan Hooverista sellaista elokuvaa, että tämä mielenkiinto olisi säilynyt kovinkaan pitkään, sillä J. Edgar oli loppujen aika tasapaksu tapaus.

Elokuvassa käytetään suurin piirtein samaa kerrontatapaa kuin vasta näkemässäni (ja paremmassa) Rautarouvassa eli myös tässä elokuvassa liikutaan kahdella aikatasolla eli nykyajassa, mutta tietenkin myös menneisyydessä kartoittamassa Hooverin uraa. Erona tosin on se, että (elokuvan) nykypäivä etenee ihan yhtä lailla kuin Hooverin menneisyyskin, sillä nykyajassa käydään läpi melko lyhyesti 1960-luvun suuret tapahtumat Kennedyn murhasta Martin Luther Kingiin sekä vielä 1970-luvun alku. Mitä Hooverin menneisyyteen tulee, niin totta kai nähdään Hooverin vähittäinen nousu FBI:n huipulle, mutta kuitenkin muisteluiden rungon muodostaa ensimmäisenä Atlantin yli ilman välilaskuja yksin lentäneen Charles Lindbergin (Josh Lucas) kadonneen lapsen tapaus, jota vatvotaankin sitten hyvin pitkään. Luulen, että tämä tapaus olisi ollut mielenkiintoisempi, jos se olisi näytetty putkeen, mutta liian monta hyppäystä nykypäivän tapahtumiin oli vain liikaa, enkä siten jaksanut oikein innostua siitäkään.

Elokuvassa kuvattiin lähinä Hooverin uran tärkeimpiä hetkiä (ainakin luulen niin), joten Clyde Tolsonin (Armie Hammer) palkkaus vaikutti niin tavalliselta tapahtumalta, että sen näyttämisen taustalla täytyi olla jokin suurempi syy ja olin lopulta oikeassa, joskin syyksi epäilin aivan jotain ihan muuta. Kun tämä syy paljastui, oli tapaus Tolson ainakin aluksi yksi elokuvan harvoista valopilkuista, vaikka loppua kohden en jaksanut siitäkään enää niin välittää. Elokuvan kuvaus oli ehkä hivenen raskaamman puoleista, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että minuunn iski pieni kyllästyminen. Tähän kyllästymiseen vaikutti myös Hooverin käyttäminen kertojaäänenä, mikä oli aika epäonnistunut ratkaisu, sillä DiCaprion hoovermainen kertojaääni oli turhan raskassointuinen... ja lisäksi olisin mielellään antanut tapahtumien puhua puolestaan. En tiedä, onko tämä muistelmateos ihan oikeasti olemassa (en ehtinyt bongata kirjan nimeä), mutta Tolsonin suusta saatiin kuulla yksi ihan hauska yksityiskohta muistelmien sisällöstä.

Googletin kotiin päästyäni Hooverin kuvia pikaisesti, mutta ainakaan sen perusteella en havainnut DiCapriossa paljon samoja piirteitä kuin Hooverissa. Varmaankin DiCaprio on yrittänyt kuitenkin saada Hooverin maneereja kohdilleen, eikä DiCaprio sinänsä huono ollutkaan, vaan enemmänkin ihan perusvahva suoritus häneltä varsinkin hänen esittäessään nuorempaa Hooveria. DiCaprion naama oli vahvasti maskeerattu hänen esittäessään vanhentunutta Hooveria, mutta silti hänestä koko ajan näki, että DiCapriohan se siinä. Judi Dench oli ihan hyvä Hooverin sairaana äitinä. Muut näyttelijät, jopa Tolsonia näytellyt Armie Hammer, tahtoivatkin jäädä jotenkin pienemmälle huomiolle, sillä näyttelijätyöskentely tuntui jotenkin tarkoituksellisen väkinäiseltä, mikä ei sitten oikein uponnut muhun.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Arizona Baby

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti