perjantai 10. helmikuuta 2012

Alligaattori

Alkuperäinen nimi: Alligator
Ohjaus: Lewis Teague
Käsikirjoitus: John Sayles
Pääosissa: Robert Forster, Robin Riker, Michael V. Gazzo
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1980
Kesto: 87 min

- Then what happens?
- We could bring my mother. She can talk him to dead.


Vedenpuhdistuslaitokselta alkaa löytyä ruumiinosia, jotka on selvästi purtu irti ja asiaa lähtee tutkimaan omien painajaistensa kanssa painiva komisario David Madison (Robert Forster). Ruumiinosat ovat peräisin viemäristä, johon on kipattu eläinkokeiden seurauksena kuolleita eläimiä. Näitä eläimiä on puolestaan syönyt kaksitoista vuotta aiemmin poikasena vessanpyntystä alas huuhdottu alligaattoori, joka ei tyydy vain kuolleisiin eläimiin, vaan syö kitaansa myös kaikki ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat viemäriin erehtyneet tulemaan. Madison lähteekin alligaattorijahtiin yhdessä liskoekspertin Marisa Kendallin kanssa, mutta alligaattori ei tyydykään piileskelemään vain viemäreissä, vaan se nousee myös kaupungin kaduille...

Ennen kuin siirryn seuraavan leffasarjan leffoja katsomaan, niin ajattelin, jos vaikka katselisi ennen sitä pois tämän kuun kuukauden WANHAn. Tällä kertaa WANHAksi valikoitui Alligaattori, jonka tarinasta minulla ei ollut mitään muistikuvia, mutta sen verran muistelin, että en olisi tästä paljonkaan pitänyt. Niinpä täytyy sanoa, että vähintäänkin karsastellen lähdin tätä katsomaan, mutta kun oli aakkosissa seuraavana vuorossa, niin minkäs sille tein. No, en tiedä, olinko edellisellä kerralla suhtautunut tähän turhankin nuivasti vai onko sietokynnys halpiskauhuja kohtaan parantunut, mutta nyt kun en turhan tiukkapipoisesti lähtenyt tätä katsomaan, niin kyllähän Alligaattorin silleen just ja just jaksoi katsoa.

Pienen prologin jälkeen elokuva alkaa kuin mikäkin perusjännäri eli irtonaisia ruumiinosia alkaa ilmestyä sinne tänne, joskin fiilistä totta kai latistaa se, että katsojalle on alusta asti selvää, mitä on tapahtunut, eikä seuraavatkaan käänteet mitään yllätyksiä tarjoa. Enemmänkin sitä tulee vain odoteltua, milloin se alligaattori pääsee kunnolla kuviin ja tekemään kamerankin edessä tuhoa. Juoni siis on sinänsä aika sivuseikka, vaikka eipä sekään nyt ihan tylsimmästä päästä ollut kaikessa tyhjänpäiväisyydessäkään. Se etenee kuitenkin melko tavanomaisen hirviöelokuvan tyyliin eli alligaattori mesoaa eri puolilla kaupunkia, kunnes lopulta se kohtaa loppunsa (hui, juonipaljastus). Vaikka tarina ei siis tarjonnutkaan mitään erikoista, niin kyllä minä huomasin, että tunsin sen sisältävän sellaisia ärsyttäviä hahmoja, että ihan oikeasti toivoin niiden heittävän veivinsä, joten siinä mielessä tämäkin elokuva sai edes vähän tunteita heräämään, mikä on kai hyvä asia. Alligaattori oli sinänsä ihan kivasti tehty, vaikka silloin kun joku joutui sen kitaan, niin ihan uskottavimmasta päästä ei sitten ollutkaan. Niin ja vaikka miten selitettiin alligaattorin valtavaa kokoa näillä eläinkokeilla, niin kyllä se alligaattorin ensimmäinen nousu maan pinnalle pientä repeilyä aiheutti, oli se vaan niin ylivedettyä. Kuvauksensa puolesta elokuva oli aika sellaista tv-leffatasoa.

Näyttelijätkin toivat mieleen juuri tällaiset halvalla tuotetut tv-elokuvat eli tasoon ja genreen nähden ihan kelvollisia, vaikka kunnolla ei päässyt tykkäämään yhdestäkään. Robert Forster oli kovin tutun oloinen ja näköjään hän onkin näytellyt yhdessä jos toisessakin produktiossa, mm. Mulholland Drivessa, mutta en ole yhtään varma siitä, että näyttikö hän vain joltain muulta tietämältäni näyttelijältä vai oliko muista yhteyksistä tuttu. Kuitenkin niin Robert Forster kuin liskotutkija Marisa Kendallia näytellyt Robin Riker olivat tosiaan ihan kivoja, mutta muut ei sitten tahtoneet jäädä oikein kunnolla mieleen. No, kyllä poliisipäällikköä näytellyt Michael V. Cazzo edes vähän.

Pisteitä: 2,5/5

PS. Ja niin kuin yritän saada kokoelmassani olevien leffasarjojen eri osat katsottua peräkkäin, niin nyt sitten tätä kirjoittaessani tajusin, että tälläkin on jatko-osansa, jota en siis ole vielä edes hankkinut. No, täytyy jossain vaiheessa sekin sitten hankkia.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Hulluna Saraan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti