maanantai 23. tammikuuta 2012

Vaarallinen tehtävä 3

Alkuperäinen nimi: Mission: Impossible III
Ohjaus: J.J. Abrams
Käsikirjoitus: Alex Kurtzman, Roberto Orci, J.J. Abrams
Pääosissa: Tom Cruise, Ving Rhames, Philip Seymour Hoffman
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Saksa, Kiina
Ilmestymisvuosi: 2006
Kesto: 120 min

- Lindsey was like my little sister.
- And you never... slept with your little sister, right?


Juuri kihloihin mennyt Ethan Hunt (Tom Cruise) on lopettanut varsinaiset agenttitouhut ja toimii sen sijaan agenttien kouluttajana. Kun yksi hänen entisistä oppilaista Lindsey Farris (Keri Russell) on etsintäkuulutetun asekauppias Owen Davianin (Philip Seymour Hoffman) joukkojen vankina, hän lähtee kuitenkin vielä kerran kentälle ja pelastamaan Farrisia Berliinistä. He saavat kyllä Farrisin pelastettua, mutta pian pelastumisen jälkeen Farrisin päähän istutettu räjähde laukeaa ja Farris kuolee. Hunt ei aio jättää asiaa siihen, vaan hän ja hänen tiiminsä lähtee omin päin Davianin perään, mutta siinä hommassa Hunt ei aseta vaaraan vain itseään, vaan myöskin kihlattunsa Julian (Michelle Monaghan)...

Uuden Mission: Impossible -leffan ensi-ilta koittaa ensi viikolla, mutta koska tämä kolmas osa tuli juuri nyt katseluvuoroon, niin katsoinpa nämä ensimmäiset M:I-leffat jo nyt viikonlopun aikana. Näistä ensimmäinen oli edelleen oikein hyvä agenttitrilleri, vaikka muistinkin tapahtumat ja toinenkin maistui melko hyvin ja itse asiassa ihan hitusen paremmin kuin edellisellä kerralla. Tästä kolmannesta mulla ei oikeastaan ollut juuri minkäänlaisia muistikuvia, enkä edes muistanut, miten paljon olin tästä edellisellä kerralla pitänyt, eikä niitä muistikuvia hirveästi tullut myöskään elokuvan aikana, mutta eihän tämä kolmas osa ollut missään nimessä edellisten veroinen. Itse asiassa odottelin kahden ensimmäisen osan perusteella siitä neljännestäkin osasta ihan positiivista tapausta, mutta tämä kolmas osa laittoi kyllä pieniä epäilyksiä ilmaan. Vaarallinen tehtävä 3 kun oli melko vaatimaton tusinatoiminta.

Jos ei legendaarista ja edelleen todella tykkiä kamaa olevaa tunnusmusiikkia lasketa, niin elokuvaa ei välttämättä olisi uskonut lainkaan olevan nimenomaan Mission Impossible -leffa. Toki Ethan Hunt on tuttu hahmo niin kuin Ving Rhamesin esittämä Lutherkin, mutta elokuva ei olisi paljon kärsinyt suuntaan tai toiseen, jos Huntin ja Lutherin hahmojen nimet olisi muutettu toisiksi. Käytännössä elokuva on vain sellainen toimintarämistely, jossa IMF-tiimi seikkailee Huntin johdolla maasta toiseen näennäisesti ollen jonkin tietyn jutun perässä ja tietenkin mukaan kuuluu moneen kertaan nähty myyräjahti, jossa ei ollut edes mitään yllättävää. Ei sillä, olihan mukana sellaista pikkunäppärää kikkailua, mikä kuuluu osana juuri näihin leffoihin, kuten pilvenpiirtäjästä toiseen hyppiminen ja naamioilla leikkiminen ja mukana olikin ihan näyttäviä stuntteja, mutta kokonaisuus jäi kuitenkin hieman miinukselle. En yhtään kiellä sitä, etteikö Abrams osaisi kuvata toimintakohtauksia ja kun näin Abramsin nimen ohjaajan paikalla (en muistanut sitä), niin arvasin, että toimintajaksoja tässäkin on, mutta valitettavasti ne lukuisat toimintaosuudet oli leikattu ADHD-tekniikalla eli elokuva oli täynnä turhan nopeita leikkauksia, jotta kaikista toimintakohtauksista olisi voinut nauttia enemmän. Onneksi aina silloin tällöin taustalla soi Mission: Impossible Theme, mikä nosti sitä katselufiilistäkin aina vähäsen silleen kummasti. Sinänsä tämän tusinatoiminnan keskinkertaisuutta korosti loppuratkaisu, johon reagointi silloin aikoinaan palautui ainoana asiana elokuvaa katsoessa mieleen ja saman reaktion koin tälläkin kertaa: koko elokuvan ajan puhutaan tästä salaperäisestä Jäniksenkäpälästä (Rabbit's Foot), mutta edes lopussa sitä ei paljasteta katsojalle, vaan sitä paljastamattomuutta oikein alleviivataan lopussa. Toisaalta ilman alleviivaamista tuskin olisin muistanut koko Jäniksenkäpälän olemassaoloa siinä lopussa. Ilman Mission: Impossible Themeä tämä olisi saanut puoli pistettä heikomman arvosanan.

Tom Cruisea katsellessa en tunnistanut hänessä nimenomaan Ethan Huntia, vaan täysin satunnaisen toimintasankarin. Totta kai Hunt hymyili entiseen tapaansa paljon, mutta se jokin, mikä aiemmissa osissa vaikutti huntmaiselta, oli poissa. Tämä ei kuitenkaan tehnyt Cruisesta varsinaisesti huonoa, vaan pikemminkin hänessä näkyi sellainen perusvarma suorittaminen; noissa aiemmissa osissa hän oli jotenkin paljon eloisamman oloinen. Cruisen juoksemista oli kuitenkin jälleen todellinen ilo katsoa ja nyt sitä saatiinkin todistaa oikein kunnolla. Philip Seymour Hoffmanin olen nähnyt elokuvassa jos toisessakin, mutta siitä huolimatta hän on jäänyt itselleni pienoiseksi arvoitukseksi. Hän tekee ihan hyvää jälkeä elokuvassa jos toisessakin, mutta silti siinä äijässä on jotain, mistä en oikein saa otetta. Tässäkin Hoffman on ihan hyvä pahis ja selvästi erilainen rooli kuin millaisessa hänet yleensä olen nähnyt, mutta ei sitten sen enempää. Ving Rhameskään ei ihan samalla tavalla iskenyt kuin kahdessa aiemmassa elokuvassa, mutta silti toivon, että hän olisi siinä neljännessäkin. Mukana menossa: Laurence Fishburne (Matrix).

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Vallan kääntöpuoli / Crow / Gandhi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti