tiistai 31. tammikuuta 2012

Saapasjalkakissa

Alkuperäinen nimi: Puss in Boots
Ohjaus: Chris Miller
Käsikirjoitus: Tom Wheeler
Pääosissa: Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 90 min

- First rule of Bean Club: Don't talk about Bean Club! The second rule of Bean Club: Don't talk about Bean Club!

 
Puss in Boots (äänenä Antonio Banderas) on etsintäkuulutettu kissa, mutta ilmeisesti väärinkäsityksen vuoksi, minkä vuoksi hän toivoo vielä jonakin päivänä puhdistavansa maineensa. Hän on vuosia haaveillut taikapavuista ja hän sattuu baarissa maitoa lipittäessään kuulemaan, että taikapavut ovat ilkeän pariskunnan Jackin ja Jillin (Billy Bob Thornton ja Amy Sedaris) hallussa ja he ovat matkalla kaupunkiin ja Puss aikoo varastaa ne itselleen. Keikka menee kuitenkin pieleen, kun samojen papujen perässä on myöskin toinen kissa ja kumpikaan heistä ei saa papuja, mistä suivaantuneena Puss alkaa jahdata tätä toista kissaa kaupungin halki ja kun hän viimein yhyttää tämän, hän lopulta huomaa kissan olevan tyttökissa Kitty Softpaws (Salma Hayek). Pian myös selviää, että Kitty on munan Humpty Dumptyn (Zach Galifianakis) apuri ja koko pieleen mennyt keikka oli Humptyn keino saada Puss luokseen. Puss ja Humpty ovat nimittäin entiset kaverukset, mutta toisen petettyä toisen heidän tiensä erkanivat, mutta he sopivat riitansa ja pian Pussilla, Humptylla ja Kittyllä on edessään suuri seikkailu...

Olin nähnyt tämän elokuvan trailerin monta kertaa pyöriessäni leffateatterissa ja joka kerta tämä ihastutti ja ajattelin jopa, että elokuvasta saattaisi olla Shrekin manttelinperijäksi eli seuraavaksi Dreamworksin animaatioksi, joka valloittaa niin lasten kuin aikuistenkin sydämen. Jo trailerissa nimittäin olin näkevinäni vitsejä, jotka naurattaisivat enemmän aikuisia kuin lapsia, minkä vuoksi arvelin viihtyväni elokuvan parissa, joten katsomaanhan tämä piti mennä ja koska tuli katsottua tapojeni mukaisesti originaali versio (3D:nä), niin siksi olenkin käyttänyt hahmojen nimistä niiden englanninkielisiä nimiä. No, vasta viime vuonna näkemästäni Shrekistä olin tykännyt, mutta Saapasjalkakissasta tykkäsin vieläkin enemmän ja itse asiassa tämä taisi kertaheitolla nousta suosikkianimaatiokseni ja tiedän, että elokuva tulee vielä katsottua monta kertaa uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

 Myönnettävä kyllä on, että elokuvan alkua seurasin niin kuin animaatioita yleensäkin (poikkeuksia toki on) eli ehkä kuitenkin hieman epäillen, mutta hyvin nopeasti nämä epäilykset karisivat jonnekin. Elokuva nimittäin lähti mielestäni heti kunnolla käyntiin ja Puss in Bootsin esittely oli oikein hyvin tehty. Samalla käynnistellään itse päätarinaakin, joten alussakaan ei ole turhaa tyhjäkäyntiä. Vähitellen elokuvaan tulee uusia piirteitä ja lisää ulottuvuutta, kun uusia hahmoja nähdään ja samalla viedään juonta eteenpäin ja... Millainen tarina tästä muotoutuikaan! Elokuva oli täynnä seikkailua, jossa yhdistyivät niin lännenelokuvat kuin Zorron tarinatkin, mutta onpahan mukaan ympätty myös Jaakko ja pavunvarsi -sadun muunnelma erittäin onnistuneesti. Tarina oli hyvin mukaansatempaava ja se tarjosi niin huumoria, jännitystä, seikkailua kuin tietenkin vähän romantiikkaakin. Lisäksi elokuvassa oli yksi jos toinenkin yllättävä käänne ja vaikka jotain epäilinkin pitkin matkaa, niin mitään varmuutta näistä käänteistä ei ollut ennen kuin ne tapahtuivat. Moneen kertaan jännitin tulevia tapahtumia ihan samalla tavalla kuin hyvässä seikkailuelokuvassa pitääkin jännittää. Huumoria käytettiin sitten siinä seikkailun mukana, mutta pelkäksi naurattamiseksi elokuva ei mennyt, vaan sitä oli juuri sopivassa määrin. Useimmiten huumori nojasikin sitten siihen, että vaikka Puss (ja Kitty) esitetäänkin hyvin ihmismäisinä kissoina, niin tarpeen tullen he kuitenkin käyttäytyivät kuin tavalliset kissat ja nämä kissamaiset kohtaukset olivatkin hulvattomia. Lisäksi elokuvasta löytyy monia viittauksia populaarikulttuuriin (kts. lainaus), joita tietenkin on aina ilo bongailla. Kokonaisuutena todella menevä ja siten viihdyttävä seikkailu, jossa riittää yllätyksiä aina loppuratkaisua myöten.

Elokuvassa oli lisäksi erittäin hyvin animoituja toimintakohtia ja varsinkin tämä takaa-ajo pääosin siellä talojen katoilla oli erittäin huikeaa katseltavaa, mutta riitti näyttäviä toimintaosuuksia pitkin elokuvaa. 3D-ominaisuus ei nyt hyppinyt silmille, vaan oli vähän niin kuin taustalla koko ajan; kyllähän sen huomasi, mutta ei siihen liiemmin kiinnittänyt huomiota. Niinpä luulenkin, ettei elokuva paljon menettäisi 2D-versiona katsottaessakaan. Musiikista vastannut Henry Jackman oli saanut elokuvaan juuri siihen sopivaa meksikolaisrytmejä ja niinpä olikin luomassa elokuvaan hyvin sopivaa tunnelmaa ja itse asiassa finnkinolaisten (ehkä) harmiksi musiikki oli jopa niin hyvää, että minun oli jäätävä kuuntelemaan niitä lopputekstien ajaksi. Ääninäyttelijät olivat hyviä kautta linjan ja varsinkin Antonio Banderas oli loistava Puss in Bootsina.

Pisteitä: 5/5

Edit 1.2.: Sain juuri tietää, että tämä Saapasjalkakissahahmo on peräisin Shrek-elokuvista. Olen nähnyt vain sen ensimmäisen ja siinä hahmoa ei vielä ollut, niin en tiennyt sitten; traileristakaan se ei käynyt ilmi. Pahoittelen sivistymättömyyttäni (no en oikeasti)! :D

 Seuraavana arvosteluvuorossa: Traffic

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti