maanantai 2. tammikuuta 2012

Rambo

Alkuperäinen nimi: Rambo
Ohjaus: Sylvester Stallone
Käsikirjoitus: Art Monterastelli, Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Julie Benz, Matthew Marsden
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Saksa
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 87 min

- Really? If everyone thought like you, nothing would ever change.
- Nothing does change.


John Rambo (Sylvester Stallone) toimii Thaimaassa käärmeenpyydystäjänä lähellä sisällissotaa käyvää Burman rajaa. Joukko avustustyöntekijöitä pyytää Ramboa viemään heitä Burman puolelle veneellään, mistä Rambo ensin kieltäytyy, mutta lopulta suostuu. Matkalla he törmäävät burmalaisiin merirosvoihin, jotka yrittävät viedä seurueen naisen Sarahin (Julie Benz), mutta Rambo kukistaa roistot hyvin raa'alla tavalla. He pääsevät lopulta perille ja Rambo lähtee paluumatkalle. Kymmenen päivän päästä Ramboon otetaan jälleen yhteyttä ja hänelle kerrotaan, että avustustyöntekijät ovat kadonneet ja hänen tulisi kuljettaa joukko palkkasotureita etsimään heitä. Päästyään Burman puolelle palkkasoturit kieltävät Ramboa tulemasta heidän mukaansa, mutta Rambohan ei aio jäädä vain odottelemaan...

Tuossa viime maaliskuussa eräs tuttuni myi suurin piirtein koko dvd-kokoelmansa pois ja vaikka katsoinkin silloin, että minulla oli muutenkin jo ihan tarpeeksi katsottavaa, niin enhän minä sellaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä (enpä tietenkään niin) ja valitsinkin hänen satojen elokuvien joukosta noin 50 elokuvaa. Näitä elokuvia, kuten myös niiden juuri hankkimiani jatko-osia, tulen katsomaan muutamien seuraavien kuukausien aikana. Pääosa elokuvista tuli hankittua sillä perusteella, että ne olivat joko a) lapsuuden tai nuoruuden suosikkeja tai b) 1001-elokuvia, joita jälkimmäisiäkin osui kohdalle ihan kivasti. Näistä (kaikista) elokuvista ensimmäisenä katseluvuoroon pääsi Rambo.

Rambon tullessa teattereihin minulla oli aiemmat osat näkemättä (jotain osaa olin joskus teininä katsonut, mutta en ollut jaksanut loppuun), joten siksi en mennyt tätäkään luultavasti katsomaan. Vanhat Rambo-elokuvat on jo kertaalleen arvosteltu, mutta siitäkin oli niin pitkä aika, että katsoin muistinvirkistykseksi myös ne vanhat pätkät tuossa viikonlopun aikana ja kyllä kannatti. Sillä vaikka tässä osassa ei liikaa muisteltukaan vanhoja ja silloin kun niin tehtiin, niin melko vähäisesti eli elokuva ei vaatinut varsinaisesti vanhojen osien näkemistä, mutta silti oli kiva bongata niitä viitteitä vanhoihin osiin varsinkin siinä muistelukollaasissa. Muistelin, että Rambo olisi saanut aika mukavan vastaanoton ja niinpä itsekin lähdin katsomaan tätä positiivisin mielin, mutta vaikka elokuva ei huono ollutkaan, niin ei tämä minuun sitten niin paljon iskenytkään.

John Rambo on tarkoituksellisen kulahtanut (eli vanhentunut) hahmo, vaikka refleksit edelleenkin toimii, mikä annetaan ilmi oikein liiankin kanssa heti alussa. Minusta oli ihan hyvä juttu, ettei heti lähdetä sinne sotatantereelle, mutta silti jotain tiivistämistä olisi saanut tapahtua. Alussa nimittäin näytetää se, kuinka lähes kaiken taistelutahtonsa menettänyt Rambo herää vähitellen niin sanotusti uudelleen eloon, mutta siinä vain kesti ihan liian kauan. Toki tässä alkuvaiheessakin nähdään Rambo tositoimissa parissa kohtaa, mutta noin muuten edettiin melko rauhallisesti siihen asti, että nämä palkkasoturit tulivat kuvioihin. Elokuva olisi voinut olla allekirjoittaneelle tehokkaampi, jos Rambo olisi lähtenyt jo näiden avustustyöntekijöiden matkassa... noh, ramboilemaan. Sitten kun se toiminta lopulta alkoi, niin sekään ei kunnolla iskenyt. Periaatteessa toimintajaksot olivat ihan kivoja, mutta minua häiritsi jonkin verran se, että varsinkin pelastusoperaatio oli sellaista co-op -toimintaa eli Rambo ei seikkaillut kylässä yksinään, vaan hän oli jatkuvassa kanssakäymisessä palkkasoturien kanssa. Enemmän olisin ehkä pitänyt siitä, jos Rambo olisi joutunut kaiken tekemään yksin. Kun sitten suuri pako alkaa, meno jossakin määrin paranee, mutta silloinkaan Rambo ei pääse kunnolla vauhtiin, vaan useimmat joukkoteurastuskohtaukset Rambo hoitaa suhteellisen vaivatta vain seisomalla paikoillaan. Yksittäisiä valonpilkahduksia näkyi siellä täällä, mutta kokonaisuudessaan toimintaosuudet jättivät paljon toivomisen varaa. Mitä itse varsinaiseen tarinaan tulee, niin sillähän ei ollut mitään suurta merkitystä, mutta eipä sillä tarvinnutkaan, kun elokuvan päähuomio oli toiminnassa. Vastapuolen tulitusten kuvaukset eivät olleet ihan pahinta ADHD-luokkaa, mutta silti niissäkin oli vähän turhan nopeita leikkauksia aina välillä. Kokonaisuutena kyllähän tämä nyt just ja just yhden illan viihteenä meni, mutta ehkä mieluummin katselen niitä vanhoja Ramboja kuin tätä.

Vaikka John Rambo vaikuttikin vähän kulahtaneelta, niin se ei tarkoittanut sitä, että Sylvester Stallone itse olisi ollut kulahtanut, vaan hän vain näytteli hahmoaan sillä tavalla kuin oli haluttu. Niinpä Stallone itse hoiti Rambon roolin ihan kivasti, vaikka rehellisesti sanottua eipä ollut hänessäkään sitä samaa ytyä kuin 80-luvun Ramboissa. Muista näyttelijöistä ei jäänyt sitten juuri mitään sanottavaa, mitä nyt Graham McTavish onnistui olemaan hyvä ärsyttävänä palkkasoturina. Ei muutkaan näyttelijät huonosti suoriutuneet, mutta eivät olleet myöskään erityisen mieleenpainuvia, ei edes elokuvan kärkinaista näytellyt Julie Benz. Mukana menossa: Paul Schulze (24).

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Darkest Hour

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti