keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Konna ja koukku 3

Alkuperäinen nimi: Smokey and the Bandit Part 3
Ohjaus: Dick Lowry
Käsikirjoitus: Stuart Birnbaum, David Dashev
Pääosissa: Jackie Gleason, Jerry Reed, Mike Henry
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1983
Kesto: 81 min

- Is it just me or are you slowing down?
- Maybe. Think of it this way, what good is the roadrunner without the coyote? What good would the fox be without the hound? What good is the Bandit without the Smokey?


Sheriffi Buford T. Justice (Jackie Gleason) on jäänyt eläkkeelle ja aikoo viettää eläkepäiviään Miamissa. Big Enos ja Little Enos (Patrick McCormick ja Paul Williams) kuitenkin yrittävät houkutella Justicea kisaan, jossa tämän tulisi ajaa Teksasiin tietyssä ajassa ja tulla maaliin heidän uuden kalaravintolan logon kanssa. Justice kieltäytyy julkisesta haasteesta, mutta maistettuaan hetken aikaa eläkeläisen arkea, hän pyörtää päätöksensä ja lähteekin matkaan poikansa Juniorin (Mike Henry) kanssa. Enosit ovat kuitenkin päättäneet vaikeuttaa Justicen matkaa niin paljon kuin pystyvät tehden Justicelle kaikenlaisia konnankoukkuja (sic!), mutta varmistaakseen Justicen tappion he kutsuvat apuun Snowmanin (Jerry Reed), joka astuu itsensä Banditin (Burt Reynolds) saappaisiin saadakseen ärsytettyä Justicea...

Noita kansitaiteita jonkin verran tiiraillessani - niin vähän kuin mahdollista - minussa heräsi epäilys siitä, että tämä viimeinen osa olisi Burt Reynoldsista vapaa ja lopulta tämä epäilys osoittautuikin pääasiassa oikeaan, kun elokuvan viimein pistin pyörimään. Kuitenkin jaksoin ajatella, että Reynoldsin poissaolo ei ainakaan liikaa vaikuttaisi elokuvasta tykkäämiseen, sillä periaatteessa hyvää menoa ja siten viihdettä voisi tämän elokuvasarjan puitteissa olla tarjolla ilman Reynoldsiakin, jos muuten asiat on osattu pistää kuntoon. No, eipä Konna ja koukku 3 miksikään kovin erikoiseksi tapaukseksi muodostunut, vaikka ihan hitusen enemmän pidinkin tästä kuin sarjan kakkososasta.

Alkutekstien aikana ja itse asiassa jo vähän ennen sitä tulee selville, että tämä elokuva pyörii nimenomaan Justicen ympärillä toisin kuin olin epäillyt, sillä olin ajatellut elokuvan olevan Snowmanin varaan rakennettu. Tämä oli sinänsä ihan hyvä ratkaisu, sillä näin aiemmissa osissa tavallaan pahiksen viittaa kantanut Justice saatiin hyvikseksi ja nyt pahisten roolit lankesivat Enoseille. Justicen kuivat jutut ovat sitä luokkaa, etten olisi välttämättä halunnut Justicea pääosaan, mutta rooleja vaihtamalla elokuvaan tuli kyllä pientä jännitystä lopputuloksen kannalta, sillä nyt ei voinut täysin varmasti aavistaa, kumpi isä-poika -akseli vetää pidemmän korren: Justicet vai Enosit. Snowmankin oli tavallaan vain Enosien sätkynukke, joten siksikin Snowmanin lokeroiminen hyvikseksi tai pahikseksi oli ongelmallista. Vaikka pieniä taukoja toki tässäkin elokuvassa oli ajamisen suhteen, niin nyt kuitenkin pääosin vietettiin aikaa siellä tien päällä. Ei meno tässäkään ollut mitenkään ylitsevuotavan hyvää, mutta olipahan kuitenkin lopulta se seikka, joka nosti elokuvan edellistä osaa hieman paremmaksi, vaikka ei pisteissä näykään. Kuitenkin Justicen läpät olivat ihan yhtä surkeita kuin ennenkin, eikä Enosienkaan tempauksissa juuri viihdyttävyysarvoa ollut, joten ei tämäkään mikään mukaansatempaava tapaus ollut. Varsinkin, kun Snowmankaan ei tyytynyt olemaan Snowman, vaan hänet oli pakko kirjoittaa sellaiseksi wannabe-Banditiksi, eikä se oikein istunut Snowmaniin yhtään. Tykkäsin hänestä enemmän rekkaa ajaessa. Loppuratkaisu oli tuohon pieneen jänntysmomenttiin nähden ihan kelvollinen.

Jackie Gleason oli ihan samanlainen kuin aiemmissakin osissa eli vaikka roolinsa omaksuikin omalla koomisella tavallaan, niin eipä hänen roolihahmonsa jutut taaskaan miellyttänyt yhtään. Jerry Reedistä ei ollut oikeastaan edes köyhän miehen Banditiksi, sillä hän tyytyi vain naureskelemaan siellä ratin takana, koska Snowmanista oli vaan niin maan perkeleen hienoa päästä esittämään Banditia, joten sellainen Banditin vaatima viileä asenne loisti poissaolollaan. Mike Henryä ei viitsisi taaskaan mainita, mutta kun elokuvan kärkihahmot loistivat poissaolollaan, niin sanotaan nyt sen verran, että aika perinteisen tyhmän jenkin roolin hän teki. Ajattelin elokuvaa katsellessa, että koska nämä elokuvat muistetaan nimenomaan Burt Reynoldsista, niin olisi hän voinut tehdä elokuvassa edes pienen cameo-esiintymisen ja kas, sellainen myös saatiin.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Nader ja Simin: Ero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti