Ohjaus: John Woo
Käsikirjoitus: Mike Werb, Michael Colleary
Pääosissa: John Travolta, Nicolas Cage, Joan Allen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1997
Kesto: 133 min
- Hello? This is Sean Archer.
- Well, if you are Sean Archer, then I must be Castor Troy.
Terroristi Castor Troy (Nicolas Cage) yrittää sala-ampua FBI:n operatiivisiin pomoihin lukeutuvan Sean Archerin (John Travolta), mutta vaikka Archer haavoittuukin, kuolettavan osuman saa sen sijaan Archerin poika Michael (Myles Jeffrey). Kuusi vuotta myöhemmin Troy aikoo joukkoineen räjäyttää ison pommin Los Angelesissa, mutta FBI saa vihiä siitä ja Archer ja kumppanit pääsevät Troyn jäljille. He saavat Troyn kiinni, mutta tämä vaipuu koomaan, joten kun jossakin on ajastettu pommi piilossa, päättää Archer siirrättää itseensä Troyn naaman soluttautuakseen vankilaan Troyn veljen Polluxin (Alessandro Nivola) luo, jotta pommin piilopaikka selviäisi. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan niin kuin pitäisi, sillä oikea Troy herää yhtäkkiä koomasta...
Minusta oli jotenkin hauskaa, että tämä tuli katseluvuoroon vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun elokuva esitettiin televisiosta ja itse asiassa ilman tämän viikon teatterileffoja tämä olisi tullut katseluun vieläkin aiemmin. Face/off - kahdet kasvot kuuluu allekirjoittaneelle niihin suurin 90-luvun toimintaelokuviin ja olenkin nähnyt tämän lukuisia kertoja, vaikka edellisestä katsomiskerrasta onkin ehtinyt vierähtää jo niin pitkä tovi, että minähän olin ehtinyt jo unohtaa melkolailla kaiken, mitä nyt joitakin yksittäisiä kohtauksia muistin syövereihin oli jäänytkin; en esimerkiksi muistanut kehityskulkua, millä tuo pommi saatiin pois jaloista. Kuitenkaan missään tapauksessa mistään lähes tuoreenlaisesta katsomiskokemuksesta ei voi puhua, mutta siitä huolimatta tämä elokuva on edelleen todella hyvä ja ehkä jopa hitusen parempi kuin muistinkaan.
Elokuvan aluksi nähdään tämä Sean Archerin pojan kuolema, josta päästäänkin sitten pikku hiljaa varsinaisen tarinan kimppuun, joka ainakin minuun makuuni oli ihan hauska. Eihän koko kasvojensiirto-operaatiossa mitään järkeä ollut, mutta kun se sai kuitenkin aikaan varsin viihdyttävää menoa aikaan, niin mikäs siinä. Kun suurimmat muistijäljet olivat tosiaan kadonneet, niin elokuva oli monin paikoin myös jännittävä ja etenkin minua mietitytti kovasti se, miten Archer tulisi pääsemään pois sieltä vankilasta. Tarina oli loppujen aika suoraviivainen, vaikka pieniä miellyttäviä käänteitä sisälsikin, mutta eipä elokuva oikein mitään monipuolista tarinaa kaivannutkaan. Vaikka loppuunkaan ei mitään yllätyksiä jätetty, niin matka sinne asti oli varsin rattoisaa niin, ettei mitään kyllästymisen makua ehtinyt tulla. Elokuvahan kesti yli kaksi tuntia, mutta eipä se jaksamisessa näkynyt, vaan elokuva tuntui olevan ohi hujauksessa.
Toimintaosuudet olivat John Woolle tyypillisesti hyvin tyyliteltyjä, mikä tosin turhan usein tarkoitti ainoastaan sitä, että suurin osa näistä kohtauksista oli hidastettuja, mutta ei sillä, mahtui niin hidastettuihin kuin normaalinopeuksisiin kohtauksiin monia helmiäkin, kuten esimerkiksi siellä kirkossa. Totta kai toimintaelokuvien tyyliin kuuluen luodit lensivät pääosin jonnekin muualla kuin päähenkilöihin ja vaikka tässä elokuvassa se ohi meneminen oli vedetty selvästi yli, niin yhdistettynä näihin tyyliteltyihin hidastuksiin ja koreografioihin en voinut muuta kuin nauttia. Noin niin kuin yleisesti ainakin, sillä välillä olisi kelvannut ihan normaalikin meno. Kokonaisuutena kuitenkin jälleen kerran tuli näidenkin kohtausten aikana viihdyttyä.
Elokuvan luonteesta johtuen minä ajattelen Sean Archerin aina Nicolas Cageksi ja Castor Troyn John Travoltaksi, mikä silloin tällöin pistää huvituttamaan. Sellaisen oudon havainnon tein matkan aikana, että Travolta oli mielestäni paljon parempi ollessaan Troy kuin Archer. Jotenkin Travoltan Archer oli hyvin tylsä hahmo ja hetken jo ajattelin, että oliko Travolta todella näin mitäänsanomaton tässä, mutta homma parani huomattavasti siinä vaiheessa, kun hänestä tuli Troy. Ehkä se oli vain se, että Castor Troy nyt vain sattui olemaan niin hyvä hahmo, sillä vaikka Cagen Archerissa olikin monia hyviä hetkiä, niin hänkin oli selvästi parempi elokuvan alussa, kun hän oli Troy. Pollux Troyta näytellyt Alessandro Nivoa ei ihan täysin vakuuttanut ja muut näyttelijät, jopa Archerin vaimoa esittänyt Joan Allen, jäivät lähinnä statistin rooleihin. Mukana menossa: CCH Pounder (Shield - lain varjolla).
Pisteitä: 4/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Cujo - kauhun silmät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti