keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Open Water

Alkuperäinen nimi: Open Water
Ohjaus: Chris Kentis
Käsikirjoitus: Chris Kentis
Pääosissa: Blanchard Ryan, Daniel Travis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 79 min

- Daniel, where's the boat?
- That's a good question.


Daniel ja Susan (Daniel Travis ja Blanchard Ryan) ovat lomamatkalla. He ottavat osaa sukelluskierrokselle, joka tehdään keskellä avomerta. Retken opas Davis (Michael E. Williamson) laskee retkelle osallistuneiden lukumäärän, jonka jälkeen he pääsevät veden alle. Yhdeltä osallistujalta, Sethiltä, (Saul Stein) on jäänyt maski pois, joten hän jää veneen kannelle, joten Davis laskee Sethin vedestä nousseeksi. Kun sitten yksi pari tulee ylös, toinen sukeltamassa olleista antaa maskinsa Davisille, joka pääseekin sukelluksiin tämän toisen veneelle takaisin nousseen kanssa - yksin ei saa sukeltaa, vaan täytyy olla pari - ja Davisin laskut menevät sekaisin ja laskee kaikki 20 sukeltamaan lähtenyttä palanneiksi ja vene lähtee kohti satamaa. Harmi vain, että oikeasti Daniel ja Susan jäivät kyydistä ja he ovat keskellä avomerta, jossa vilisee vieläpä paljon haita...

Minulla on pienen pieni sukeltamisen katsomisen pelko, mikä näkyy esimerkiksi monituisissa peleissä, vaikka sukeltavalla hahmolla ei olisikaan syystä tai toisesta hengenvaaraa. Myönnettävä on toki sekin, että viime vuosina se pelko on pienentynyt merkittävästi, mutta silti olen odottanut tämän elokuvan näkemistä vähintäänkin jännittyneenä, sillä tiesin, että tässä myös sukellellaan, eikä vain olla veden pinnalla. Mulla on sellainen muistikuva, että mulla olisi ollut parikin kertaa mahdollisuus nähdä tämä ihan tv:stäkin ennen kuin pistin tv:stä tulevat leffat boikottiin, mutta syystä tai toisesta en ole niin tehnyt (tuo pelko ei ainakaan ole ollut syynä). Vaikka en ollutkaan ihan tosissani tämän ajatuksen kanssa, niin kyllä mä muistelisin lausuneeni toiveen siitä eilen, ettei Open Water olisi niin vaikuttava elokuva kuin mitä elokuvukta yleensä toivon ja... valitettavasti tämä huumorilla heitetty toive toteutui ja Open Water jäikin hieman keskinkertaiseksi tapaukseksi, vaikkakin positiiviseksi sellaiseksi.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä etukäteen, miten Daniel ja Susan jäisivät sinne avomerelle ja mielessä kävi niin lentokoneiden putoaminen kuin veneenkin uppoaminen. Niinpä alussa pitkään odottelinkin, että milloin päästään oikein kunnolla tapahtumien keskiöön, mutta siihen meni vielä aikaa. Sitä ennen nähdään Daniel ja  Susan vielä kotonaan tekemässä viimeisiä lähtövalmisteluja kuin myös oleskelua pitkän aikaa hotellihuoneessa, ennen kuin päästään itse veteen asti. Itse asiassa taisin katsoakin, että meni melkein puoli tuntia, ennen kuin ylipäätään henkilöt pääsevät sinne veteen ja vielä kauemmin, että Daniel ja Susan jäävät kahden, ja tämä oli ihan liian kauan, joten jotain tiivistystä olisi voinut olla. Toki ymmärrän, että piti näyttää, miten tällainen laskuvirhe saattoi tapahtua, mutta siltikin olisin toivonut, että sinne veden varaan olisi jouduttu aikaisemmin.

Kun sitten siellä vedessä ollaan, niin totta kai tapahtumien etenemisten katsomisessa oli pientä jännitystä ilmassa, minkä vuoksi koko ajan sai olla vähän sydän syrjällään, mutta minkäänlaista kunnon kauhukokemusta en tästäkään sitten saanut aikaan. Vaikka elokuvassa käytettiinkin musiikkia, niin se tuntui olevan vain taustamusiikkia ilman vaikuttavuutta, mikä näkyi sitten kunnon jännittävän tunnelman puuttumisena. Ennemminkin näitä Danielin ja Susanin edesottamuksia katseli pienen uteliaisuuden kera kuin varsinaisen jännityksen vallassa, mikä oli ehkä hieman sääli. Etenkin minua kiehtoivat nämä kaksikon puheenaiheet siellä keskellä ei mitään. Välillä siirrytään hetkiksi pois itse mereltä ja käydään katsomassa pienin tunnelmakuvin rannan ja ympäristön liikkeitä ja siten myös Danielin ja Susanin puuttumisen tajuamista, mutta tämä ratkaisu ei oikein toiminut, vaan kamerat olisivat saaneet pysytellä siellä meressä koko ajan. Kerran välikuvina nähtiin aaltojen liikkeitä ja veden virtaamista sinne tänne ja tämä oli paljon kiinnostavampaa katseltavaa kuin ne rantalomakohdekuvat. Yön laskeutuessa sitten ajattelin, että nyt päästään kunnolla jännittämään, mutta ei, koko yö sivuutettiin kovin nopeasti ennen kuin siirryttiin taas päivänvaloon. Tylsää! Mieluummin vaikka niin, että tiivistystä alkuun ja yöhön lisää pituutta, jos elokuvan kestoa (pienen budjetin vuoksi) ei voitu sinänsä pitkittää. Elokuvan aikana olin kuvitellut kaikkien elokuvan tapahtumien olevan täyttä totta, joten siksi loppuratkaisu tulikin yllätyksenä, eikä lainkaan huonona sellaisena.

Elokuvan näyttelijät olivat (tarkoituksella) täysin tuntemattomia, mutta silti ihan hyviä eli aidonoloisia ainakin mitä tuli pääosapariin, joita lähinnä tulikin katsottua, vaikka esim. siellä veneessä oli enemmänkin ihmisiä. Näistä kahdesta kuitenkin Daniel Travis onnistui vakuuttamaan minut hivenen enemmän kuin Blanchard Ryan ja tämä ero kuvastui varsinkin siellä vedessä lilluessa. Ei Ryankaan huono ollut missään nimessä. Eipä siellä vedessä kuitenkaan näyttelijälahjat hirveästi pintaan noussut, kun ympäristö on näyttelemiseen niin vaikea.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Deadly Sea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti