sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Movie Monday #28 - Iloinen yllätys - Juhlitaan!

Tämänkertainen Movie Monday -haaste käsittelee iloisia yllätyksiä. Itsehän mietin aluksi, että jos kirjoittaisi vaikka Ben-Hurista tai Arabian Lawrencesta, jotka olivat lajityypiltään sellaisia, että ennakkoon olin ajatellut, että mahdanko niistä paljon kostua, varsinkin kun ainakin jälkimmäisen kohdalla tiesin kyseisen leffan olevan pitkä; Ben-Hurin tapauksessa pitkä kesto tuli ainakin pienenä yllätyksenä. Näille yhteistähän on se, että molemmat on tullut katsottua nimenomaan 1001-projektin puitteissa, ja kyseisessä projektissahan on tullut (onneksi) katsottua paljon sellaisiakin elokuvia, joita en normaalisti katsoisi. Projektin oppaana kulkevasta 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirjasta on toistaiseksi noussut kuitenkin esiin yksi näitäkin kahta mainittua elokuvaa suurempi yllätys ja tämä yllätys oli Thomas Vinterbergin dogma 95 -elokuva Juhlat.


En ollut ennen tätä elokuvaa nähnyt yhtäkään dogma 95 -säännöillä tehtyä elokuvaa, enkä edes tiennyt niistä säännöistä yhtään mitään, mitä nyt muistaakseni olin tämän elokuvan katsomisajankohtana jo lukenut jonkun kyseisten sääntöjen kehittäjän (Vinterbergin tai jonkun vähemmän tunnetun) kommentit jostain lehdestä siitä, että oikeastihan kyseiset säännöt kehiteltiin vain siksi, että saataisiin markkinoitua halvalla tehtyjä elokuvia paremmin, mikä tieto ei ainakaan nostanut fiiliksiä. Melko avoimin mielin olin lähtenyt tätä elokuvaa katsomaan, joten varsinaisesti en ollut liian varautunut Juhlien suhteen, joskin elokuva kyllä osoittautui paremmaksi kuin olin kuvitellutkaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pistin elokuvan pyörimään ja huomasin elokuvan olevan kuvattu käsivaralta, niin pieni tuskanparahdus taisi päästä tai jos tuo on hieman liioittelua, niin ainakin se ajatus kävi mielessä, että "mitähän tässäkin nyt taas tulee". Pian elokuvan alkamisen jälkeen unohdin kokonaan koko kuvaustavan ja uppouduin täysin elokuvan tarinaan, joka pääsikin kunnolla vauhtiin vasta Christianin puheen myötä ja sen jälkeen elokuva olikin yhtä (sic!) juhlaa.

Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö minulla olisi omat epäilykseni muiden dogma 95 -elokuvien suhteen, mutta toivon mukaan saan niidenkin kohdalla yllättyä iloisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti