keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Maissilapset 4 - kuoleman sato

Alkuperäinen nimi: Children of the Corn: The Gathering
Ohjaus: Greg Spence
Käsikirjoitus: Stephen Berger, Greg Spence
Pääosissa: Naomi Watts, Jamie Renée Smith, Karen Black
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1996
Kesto: 81 min

- Mary Anne, this blood's not properly oxyden needing. It's decaying like it's mixed with something dead.
- That's it! Check, please. I'm out of here.


Grace (Naomi Watts) tulee pitkästä aikaa takaisin kotiin Grand Islandille, jossa hänen agorafobiasta kärsivä äitinsä June (Karen Black) on vakavasti sairas ja kotona häntä odottavat myöskin nuoret lapset James ja Margaret (Mark Sailing ja Jamie Renée Smith). Grace päättää olla kotona ainakin siihen asti, kunnes hänen äitinsä paranee ja saa vanhan työpaikkansa takaisin kylän terveyskeskuksessa. Pian Gracen saapumisen jälkeen yksi ja toinen kylän lapsista sairastuu kuumeeseen ja mitä ihmeellisintä, kaikilla lapsilla tuntuu olevan yhtä paljon lämpöä ja niinpä myös Margaret ja James saavat kuumeen. Kaiken takana tuntuisi olevan salaperäinen ja piilossa pysyttelevä Josiah (Brandon Kleyla), joka suorittaa salaisessa paikassa uhrimenojaan, mutta mitä hän oikein aikoo...

Aikoinaan olin hyvinkin suurpiirteinen näiden elokuvien nimeämisten suhteen, mikä näkyi sitten siinä, että edellisen ja tämän osan nimet olivat eri puolilla blogia väärin, mutta nyt on virheet korjattu (pidän IMDB:n nimiä "virallisimpina" niminä, vaikkei näinkään aina välttämättä ole). Tämä sarjan neljäs osa tuli hommattua nyt toistamiseen näiden muiden tuoreimpien jatko-osien kanssa, sillä aiemmin minulla oli elokuva vain two-packissa, joista yritän pikku hiljaa päästä tosissani eroon. Hirveästi en tästäkään osasta muistanut, mitä nyt tapahtumia alkoi muistua mieliin sitä mukaa kuin elokuva eteni, mutta ennakkoon en muistanut tulevia tapahtumia. Mitä tulee sitten kokonaisuuteen, niin Maissilapset 4 - kuoleman sato jätti minuun hyvin ristiriitaiset fiilikset.

Huomasin elokuvaa katsellessani ja vielä sen jälkeenkin, että vaikka tämäkään jatko-osa ei ollut mitenkään erityisen loistelias, niin sitä oli ollut kuitenkin helppo katsoa ilman suurempia tylsistymisiä, mutta ei toisaalta myöskään riemusta (tai kauhusta) kiljuen. Kauhupuoli ei ollut mitenkään ennennäkemätöntä, eikä siten aiheuttanutkaan mitään väristyksiä (verrattain harva kauhuleffa nykyään tuntuu niin tekevän), mutta silti ihan peruskauhulta tämä vaikutti ja kun mukana oli tavalla tai toisella kirottuja lapsia, mistä teemasta minä saan ehkä tavallista enemmän irti, niin mikäs oli tarinaa seuratessa, vaikka vauhtiin pääseminen lasten osalta kestikin ihan liian kauan. Tarinakaan ei poikennut monista (siedettävistä) kauhuleffoista hirveästi, joten kyllä tämän hyvin pystyi loppun katsomaan, vaikka Josiahin taustoittaminen ei juuri kiinnostanutkaan. Itsenäisenä elokuvana tämä olisikin varmaan saanut minulta hieman korkeammat pisteet, sillä jotenkin peruasiat tuntuivat olevan riittävän kunnossa, jotta sen pitkästymisen pystyi välttämään. Elokuva oli tarinankuljetuksensa puolesta kuin moneen kertaan nähty keskivertokauhuilu, mikä ei sekään tietenkään ole varsinaisesti hyvä juttu, sillä näin elokuvassa ei hirveästi yllättäviä tilanteita nähty edes elokuvan lopussa.

Harmi vaan, että elokuva kuitenkin sattui olemaan jatko-osa, mikä ei tietenkään sinänsä madalla elokuvan arvoa, mutta kun se jatko-osamaisuus ei näkynyt juuri mitenkään. Kyllä, elokuvassa oli jälleen kerran lapsisaarnaaja, joka oli tällä kertaa tämä Josiah, mutta eipä häntä näkynyt elokuvassa siinä määrin kuin olisi ollut sarjalle kunniaksi, vaan hän näkyi loppujen lopuksi melko harvoin ja olikin siten vain taustalla siellä jossain samaan aikaan, kun annettiin muiden lasten hoitaa sairastumisensa ja lopulta myös Josiahin valtaan alistumisen. Välillä nähtiin kuinka Josiah kurkki siellä maissipellolla ja välillä tekemässä niitä outoja manausrituaaleja tai jotain, mutta ennen ihan elokuvan loppua häntä ei paljon näy. Ikävää. Niin ja kun maissipeltokin tuli mainittua, niin eipä maissiteemaakaan juuri sen enempää käytetty kuin siihen, että Josiah saattoi piileskellä siellä. Missä olivat aiempien osien "maissiansat", missä oli Hän Joka Kulkee Sarkain Takana? Ei missään. Toki parissakin eri vaiheessa käytiin siellä maissin seassa, mutta tapahtumiin nähden yhtä hyvin hahmot olisivat voineet käyskennellä kulmakuppilan takana löytyvällä pimeällä kujalla. Kaiken lisäksi kylän nimikin oli nyt Grand Island tai vastaava, eikä yhteyttä aiempien osien Gatliniin ollut. Oli vain random pikkukylä keskellä ei mitään. Yhdellä maissipellossa piilossa olevalla lapsisaarnaajalla ei vielä jatko-osan titteliä pitäisi saavuttaa ja toivonkin, että lopuissa jatko-osissa palattaisiin selkeämmin Gatlinin maisemiin.

Kuten sanoin yllä, niin en tästäkään osasta muistanut yhtään mitään ja siten minulle olikin pieni shokki, kun näin Naomi Wattsin olevan elokuvan pääosassa. No, moni tähtinäyttelijä onkin ponnistanut kauhuleffojen kautta julkisuuteen, vaikka tämäkään rooli ei ollut Wattsin ensimmäisiä. Watts ei varsinaisesti loistanut tässä roolissa, mutta oli ihan perushyvä. Hieman paremmin ehkä veti kuitenkin Karen Black, jonka olen nähnyt Rajut kuviot -elokuvassa, mutta josta tuntuu, että olen nähnyt hänet näin paljon vanhempanakin, mutta filmografiansa ei paljon minulle paljastanut. Black kuitenkin oli mainio vähän sekaisin olevana äitinä. Muut näyttelijät eivät jääneet sitten senkään vertaa mieleen, ei edes Margaretia ja Jamesia näytelleet Jamie Renée Smith ja Mark Sailing. Peruskauhuleffanäyttelijöitä kukin eli suurin osa heistä on unohtunut jo mielestäni ja ne pari muutakin vielä tässä ihan pian.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Maissilapset 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti