maanantai 12. joulukuuta 2011

Children of the Corn: Revelation

Alkuperäinen nimi: Children of the Corn: Revelation
Ohjaus: Guy Magar
Käsikirjoitus: S.J. Smith
Pääosissa: Claudette Mink, Kyle Cassidy, Michael Rogers
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 81 min

- Well, at least they play like normal kids.
- They're not normal.


Jamie (Claudette Mink) on lentänyt Californiasta Omahaan selvittämään mummonsa Hattien (Louise Grant) katoamista, sillä Jamie ei ole saanut tähän yhteyttä, vaikka normaalisti he pitävätkin tiiviisti yhteyttä. Hattie on ollut kuitenkin niin vähän aikaa kateissa, ettei poliisi tee hänestä etsintäkuulutusta. Tullessaan Hattien pari kuukautta asuttamaan taloon Jamie huomaa talon olevan rähjäinen kuin mikä. Mennessään mummonsa asuntoon hissiin tulee pari hiljaista ja Jamieta oudosti katsovaa pikkulasta (Taylor Hobbs ja Jeffrey Ballard). Lapset ilmaantuvat Jamien tielle tämän tästä kuin tyhjästä, mutta liittyvätkö he jotenkin mummon katoamiseen ja mitä tekemistä on maissipellolla, joka on kasvatettu ihan talon kylkeen...

Toisin kuin edellisen osan kohdalla olin pelännyt, kyseisen osan tarina ei jatkunutkaan tässä toistaiseksi toiseksi viimeisessä osassa, vaan tämäkin osa oli täysin itsenäinen, jossa ei juuri yhtäläisyyksiä aiempiin osiin ollut, ellei mainintaa Gatlinista lasketa mukaan. Tämän elokuvan kansi oli sinänsä ihan huomiotaherättävä, mutta eipä elokuvaa voi kannen perusteella arvostella, joten piti katsoa sitten itse elokuvakin. No, kuten näistä muistakaan jatko-osista (edellistä osaa lukuun ottamatta), niin en minä tästäkään elokuvasta paljoa odottanut ja loppujen lopuksi Children of the Corn: Revelation olikin melkoisen vaatimaton tapaus.

Minusta elokuva alkaa, jos ei hyvin, niin ainakin huonolle jatko-osalle kelvollisesti, vaikka jälleen kerran Gatlinista oltiinkin kaikottu. Vaikka pidinkin alun tapahtumia jokseenkin mielikuvituksettomina, niin pientä uteliaisuutta oli matkassa melkein koko elokuvan. Maissipelto kasvoi Hattien asuttaman kerrostalon vieressä ja muka-karmivat lapsipari olivat toki mukana, mutta jotenkin huomasin ajattelevani tätä enemmänkin itsenäisenä elokuvana, enkä niinkään jatko-osana, vaikka eipä tämäkään näkökulma elokuvaa sinänsä parantanut. Toki samaan on sorruttu aiemmissakin Maissilapsissa, mutta tässä oikein tavallista korostuneemmin tuotiin esille se, että lasten karmivuudeksi riittää, tai pitäisi riittää, outo katse ja puhumattomuus. Vaikka elokuva ei tarjonnutkaan juuri mitään, niin oli tässä sellaisia edes vähän kiinnostavia kysymyksiä, joita oli kiva pohtia, vaikka niillä vastauksilla ei niin väliä olisikaan ollut. Kyllä huomasin silloin tällöin pohdiskelevani Hattien todellista kohtaloa kuin myös tämän pastorinkin (Michael Ironside) todellista minää, joten täysin epäkiinnostava tämä leffa ei ollut. Lisäksi tämän neljännen kerroksen asukkaat olivat lievästä kliseisyydessäänkin ihan huvittavaa kamaa. Harmi vain, ettei elokuva sitten tarjonnutkaan paljon muuta. Tämä Hattien metsästys oli aika tylsä tapaus, eikä kerrostalon salaisten huoneiden läpikäymisessä ollut mitään kunnolla mielenkiintoista. Myöskään en pitänyt siitä, että jälleen kerran se pääpaha eli lapsisaarnaaja Abel (Sean Smith) näkyi hyvin harvakseltaan ja niinpä muut harvat lapset tuntuivat operoivan täysin ilman johtajaa. Tapotkin olivat aika tylsiä, kun useimmat niistä olivat näiden outojen katseiden pikkulasten aikaansaannoksia tavalla tai toisella. Olin oikeasti kuitenkin antamassa tälle sen puoli pistettä enemmän, mutta kun elokuvan loppu oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä, niin en sitten voinut. Toki moneen kysymykseen saatiin vastaukset, mutta nämä vastaukset olivat lähinomaan typeriä ja mielikuvituksettomia ja lopputapahtumat muutenkaan eivät tuoneet mitään iloa, vaan olivat lähinnä puisevia.

Näyttelijät olivat perustusinakauhuun sopivia eli periaatteessa ihan ok kamaa, mutta eivät mitenkään erityisen mieleenpainuvia. Claudette Mink oli tavallaan ihan sopiva pääosaan, mutta nopeastipa hän tuntui unohtuvan mielestäni elokuvan jälkeen. Crystal Lowe tisseineen oli ihan kiva strippari, vaikka eipä hänen hahmossaan ollut varsinaisesti mitään uutta; nämä siviilissä mukavat stripparit ovat elokuvien peruskauraa jo nykyään. Eniten miellyttämään onnistuivat enemmänkin pari elokuvan miestä. Ensinnäkin Michael Ironside (mm. Top Gun, Total Recall) oli ihan kiva ilmestys pastorina, mutta häntä nähtiin niin vähän aikaa, että hänelle olisi suonut enemmänkin ruutuaikaa. Michael Rogers (jos yhdistin esittäjän ja roolihahmon oikein) oli puolestaan vallan mainio vainoharhaisena naapurina.

Pisteitä: 1,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Children of the Corn: Genesis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti