maanantai 21. marraskuuta 2011

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

Alkuperäinen nimi: The Adventures of Tintin
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright, Joe Cornish
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Uusi-Seelanti
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 104 min

- You do know what you're doing, right?
- Relax. I interviewed a pilot once!
 

Tintti (äänenä Jamie Bell) ostaa torikaupasta hienon purjelaivan pienoismallin kuin ohimennen. Hän tekee näin kuitenkin vain hetkeä ennen kuin muut laivasta kiinnostuneet ehtivät paikalle, mutta Tintti ei suostu antamaan juuri ostamaansa laivaansa pois. Sen sijaan hän menee kotiinsa ja yrittää saada selville syyn laivan suurelle suosiolle. Asuntoon saapuu kuitenkin kissa, jota Tintin koira Milou alkaa jahdata ja seurauksena laiva putoaa lattialle ja jotain menee lipaston alle. Kun sitten Tintti lähtee kirjastoon tutkimaan purjelaivan, Yksisarvisen, salaisuutta, joku sieppaa pienoismallin ja jäljet johtavat jo torilla pienoismallin ostoa yrittäneen Sakarinin (Daniel Craig) luo. Palatessaan kotiin Tintti huomaa asuntonsa myllätyn ja silloin Milou auttaa Tintin lipaston alle pudonneen käärön luo ja lopulta käärö johdattaa Tintin seikkailuun, johon ottaa myös osaa Tintin tapaama kapteeni Haddock (Andy Serkis)...

Myönnettävä on, että en ollut kovin innostunut tästä elokuvasta elokuvan ollessa vielä tekovaiheessa, mutta ensi-illan lähestyessä aloin minäkin tästä innostua. Tinttihän on yksi niistä sarjakuvista, joita en ole lukenut lähemmäs viiteentoista vuoteen, mutta josta arvelisin edelleen tykkääväni ja niinpä tämän elokuvan myötä iski kiinnostus saada käsiini myös nuo sarjakuvat, vaikka nyt en mitään kiirettä aio niiden hankkimisen kanssa pitääkään. En nyt kovin hyvin muista eri Tintti-seikkailujen sisältöjä kuin mitä albumien nimistä voi päätellä, joten siinä mielessä en antanut noiden tarinoiden vaikuttaa tästä elokuvasta pitämiseen, mutta muistaaksenihan tämä yhdisti muutamaa eri Tintti-tarinaa, ellen nyt ihan väärässä ole. Joka tapauksessa Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus, jonka näin 3D:nä originaaliversiona, oli kuin olikin varsin viihdyttävä seikkailutarina.

Jo heti alkutekstien aikana kohosi sellainen oikeanlainen tunnelma, kun niiden aikana nähtiin piirrettymäisempi versio Tintin seikkailemisesta ja taustalla soi John Williamsin hyvin siihen alkutekstiin sovitettu musiikki, joka toi mieliin monet agenttiseikkailut. Itse introseikkailussa sitten Tintti, Milou ja ilmeisesti Sakarin eivät seikkaile vain alkutekstien vieressä, vaan niiden päällä, alla ja lomassa niin, että eri tekstit toimivat tämän alkuseikkailun ympäristönä ja minusta tämä alkuepisodi toimikin varsin hyvänä lähtölaukauksena koko elokuvalle.

Päätarina alkaa sieltä torilta, jossa Tintin lisäksi seikkailee taskuvaras Aristeides Sellistinen (Toby Jones). Totta kai arvasin Sellistiselläkin olevan jokin osa elokuvan tulevissa tapahtumissa, mutta itse tuli enemmän kiinnitettyä nimenomaan Tinttiin ja hänen ostamaansa laivaan, jonka arvoitus kiehtoi minua suuressa määrin ja niinpä laivan oston laukaisema seikkailu tuntui todella mielenkiintoiselta ja paikoin jopa jännittävältä, kuin olisi siirretty Indiana Jones -elokuvien henki animaatioon. Totta kai vähitellen kuvaan astui yhä tutumpia hahmoja aina Dupondista ja Dupontista (Simon Pegg ja Nick Frost) ja kapteenista Haddockista lähtien, mikä oli enemmän kuin odotettua; oikeastaan vain Tohtori Tuhatkaunoa jäin kaipaamaan, mutta ehkä se nähdään sitten seuraavassa osassa. Se vähä mitä muistan lukemistani Tintti-sarjakuvista, niin mielestäni elokuva oli melko hyvin säilyttänyt noiden tarinoiden hengen. Eli vaikka elokuva olikin täynnä huumoria, niin se ei suinkaan noussut pääosaksi niin, että tätä voisi varsinaiseksi komediaksi sanoa, vaan elokuvan pääpaino oli selkeästi seikkailulla. Tätä Tintin ja Haddockin seikkailua olikin oikein viihdyttävä katsoa, vaikka Haddockin solvauksissa ei päästykään ihan niihin mittoihin kuin sarjakuvissa. Lisäksi kun päätarinan lomassa nähtiin lukuisia viittauksia myös Tintin muihin seikkailuihin, niin mikäs sen parempaa. Totta kai elokuvassa oli sitten monia toimintaelokuvien kliseitä, mikä korostui varsinkin siellä laivassa ja sitä seuranneessa venematkassa, mutta kun toimintakohtauksetkin oli niin viihdyttävästi toteutettu, niin ei sekään pahemmin haitannut (ja varsinkin animaatioissa kuuluukin vähän liioitella). Elokuvaa ei varsinaisesti lopetettu kesken, mutta silti jätti pienen vihjeen siitä, mihin Tintin ja Haddockin matka voisi seuraavassa elokuvassa johtaa, mutta sitten taas samalla se ei ollut kuitenkaan niin avoin, etteikö kaksikko voisi aloittaa myöskin aivan uuden seikkailun parissa. Niin ja vaikka animaatiosta olikin kyse, niin ihan pienimmille elokuva ei ehkä sovi, mutta kaikille muille seikkailunnälkäisille kyllä suosittelen tätä.

Elokuvassa käytetty motion capture -animaatio oli sitten aivan omaa luokkaansa ja paljon aidommaksi ei animaatio enää kai voi tulla ennen kuin mennään kokonaan elävään kuvaan. Animaation suhteen oltiin paikoitellen tehty niin hienoa jälkeä, että välillä jotkut kohtaukset näyttivät kuin live action -filmiltä ja näin tapahtui varsinkin joissakin kaukaa lintuperspektiivistä kuvatuissa joukkokohtauksissa. Vasta kun siirryttiin lähemmäs hahmoja, animaatiomaisuus näkyi selvemmin. Hahmot olivat hyvin animoitu ja ne näyttivätkin kuin aidoilta esikuviltaan. Muiltakin osilta elokuva oli hyvin animoitu ja erityishuomio pitää antaa tälle myrskykohtaukselle. En enää pahemmin kiinnitä erityistä huomiota 3D:mäisyyteen, mutta sekin näytti ihan hyvältä ja sulautui hyvin animaation sekaan. Lisäksi John Williamsin säveltämä musiikki istui varsin hyvin tähän seikkailulliseen tarinaan, vaikka pidinkin sitä alkutekstien aikana kuultua kappaletta parhaimpana.

Pisteitä: 4/5

PS. Niin ja mitä tulee sitten edellisen arvostelun yhteydessä vähän kaavailtuun Illusionisti-arvosteluun, niin olin torstaina Helsingissä, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään niin hyvin, että olisin ehtinyt elokuvan näkemään, joten se jää odottamaan hamaa tulevaisuutta, ehkä Porin Kinokellari-esitystä ensi keväällä tai syksyllä.

 Seuraavana arvosteluvuorossa: Tartunta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti