tiistai 22. marraskuuta 2011

Tartunta

Alkuperäinen nimi: Contagion
Ohjaus: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns
Pääosissa: Laurence Fishburne, Kate Winslet, Matt Damon
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 106 min

- It's a bad day to be a rhesus monkey.


Vaarallinen virus pääsee valloilleen. Toisena päivänä tartunnan saanut Beth (Gwyneth Paltrow) matkustaa Hong Kongista Chicagoon ja matkan aikana hän tartuttaa myös muita ihmisiä, jotka tartuttavat lisää ihmisiä, jotka tartuttavat puolestaan vielä lisää ihmisiä. Beth itse kuolee hyvin pian sen jälkeen, kun hän on tullut kotiin. Maailman terveysjärjestö WHO tekee taukoamatta työtä saadakseen tartunnan aiheuttavan viruksen taltutettua, mutta sitä ennen pitää keksiä rokote sekä vielä se, mistä virus on peräisin. Sillä välin salaperäinen virus tekee tuhojaan, mutta virus ei ole ainoa huolen aihe, sillä viruksen lisäksi myös pelko ja salaliittoteoriat leviävät ympäri maailmaa...

Olin jo vähän niin kuin menettänyt toivoni tämän elokuvan näkemisen suhteen, kun en aiempina viikkoina ehtinyt tätä näkemään ja Porinkaan Finnkino ei näyttänyt tätä joka päivä, joten olin jo ehtinyt sopeutua siihen ajatukseen, että katson tämän sitten joskus kotona. Kuitenkin hieman yllättäenkin tälle esitysviikollekin Tartunta vielä mahtui parille päivälle, joten pääsin kuin pääsinkin elokuvan näkemään ihan valkokankaalta käsin. Aihehan on minusta mitä kiehtovin ja minua kiinnosti nähdä, miten taudin leviäminen näkyy tavallisissa kansalaisissa. No, kiinnostavasta aiheesta huolimatta elokuvan teho jäi hieman puolitiehen.

Tarinassa oli monta tarinanlankaa ja niinpä taudin leviämistä seurattiin niin terveysviranomaisten, tautien parissa muuten työskentelevien kuin myöskin tavallisen kansalaisen kauttakin, joten mitään yhtenäistä juonta ei elokuvassa ollutkaan, vaikka sinänsä kronologisessa järjestyksessä elokuvaa vietiinkin eteenpäin. Elokuva olikin vähän sen suuntaista poikkoilua henkilöstä toiseen, että mitään samastumisen mahdollisuuksia yhtään kehenkään ei syntynyt ja kaikki henkilöt jäivät hieman etäisiksi. En pystynyt tuntemaan edes kunnolla surua Bethin miehen Mitchin (Matt Damon) puolesta, vaikka hän menettikin samana päivänä niin vaimonsa kuin poikansakin. Tästä viruksen aiheuttajan etsimisestä ei oikein saatu mitään kunnon jännäriä aikaan eikä myöskään siitä rokotteen kehittämispyrkimyksistä; jopa television poliisisarjat tarjoavat yleensä enemmän jännitystä. Elokuva kuitenkin parani jonkin verran siinä vaiheessa, kun päästiin siihen eniten odottamaani asiaan eli ihmisten paniikin leviämiseen, minkä seurauksia sitten oli ihan hauska seurata, vaikka välillä käytiinkin kesken kaiken jossain muualla katselemassa rokotetutkimusten edistymistä. Jotenkin tuo rokotteen kehittämisen aikataulu tuntui kovin realistiselta eli siinä ei edetty niin nopeasti kuin Hollywood-elokuvissa yleensä. Elokuvan lopussa oli yritetty vielä saada jotain lisäarvoa kaikelle nähdylle, mutta aika tuloksetta. Kyllähän tämä nyt yhden illan viihteenä meni, vaikka hieman vaisuksi tahtoi jäädäkin, mutta tosiaan panikointikohtausten ansiosta jäi hivenen plussalle. Elokuvan blogistille Alan Krumweldelle (Jude Law) olisin toivonut toisenlaista kohtaloa.

Etukäteen oli monissa elokuvasta kertovissa artikkeleissa ja arvosteluissa mainittu, kuinka tämän elokuvan jälkeen jokainen kiinnittää huomiota hygieenisuusseikkoihin vähän enemmän ja minä olin ehtinyt jo asennoitua siihen, että elokuva pääsee kunnolla pelästyttämään katsojan oman puhtautensa puolesta, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Totta kai kerrottiin, miten monin tavoin taudit voivat levitä, mutta se tehtiin oikeastaan vähän tylsän kliinisesti ihan tavallisessa (hätä)kokouksessa, eikä mitään kunnon paniikinlietsontaa saatu aikaan. Olin ehkä hieman pettynyt.

Ottaen huomioon, ettei yksikään näyttelijöistä oikein saanut kovinkaan suurta roolia osakseen, niin elokuvaan oli saatu haalittua ihan kunnon määrä tähtinäyttelijöitä, sillä mukana olivat Laurence Fishburne, Gwyneth Paltrow, Matt Damon, Kate Winslet, Elliott Gould ja Jude Law. Näistä Gould jäi turhan vähäiseen rooliin, kun taas Fishburne ja Damon ei kumpikaan oikein vakuuttanut. Winslet ja Law puolestaan olivat ihan hyviä rooleissaan ja erityisesti tykkäsin Winsletistä. Runsaan tähtisikermän vuoksi ei voinut oikeastaan tietää, ketkä kaikki selviää hengissä, joten pientä lisäjännitystä sain siitä seikasta sitten irti.

Pisteitä: 3/5

PS. Stephen King kuvasi taudin leviämistä jännittävämmin!

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Guard

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti