keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Risto

Alkuperäinen nimi: Risto
Ohjaus: Tuomas Summanen
Käsikirjoitus: Mikko Reitala
Pääosissa: Risto Kaskilahti, Krista Kosonen, Aku Hirviniemi
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 98 min

- Kaskilahti esittää itseään.


Risto Kaskilahden (Risto Kaskilahti) ohjelmien suosio on laskusuunnassa ja niinpä Riston uusioperheen velat painavat päälle. Eräänä päivänä Kaskilahti sitten saapuu Ylen kuvausstudioon etuajassa ja saa päällensä spottivalon, minkä johdosta hän halvaantuu kaulasta alaspäin. Yle tarjoaa korvauksena niin suurta summaa, että Kaskilahden vaimo Anna (Krista Kosonen) intoilee suuresti velkojen poismaksun suhteen sekä muutenkin paremmasta elämästä taiteilijana. Ongelmaksi muodostuu vain se, että Kaskilahti paranee halvaantumisestaan täysin, mutta Anna saa Kaskilahden suostuteltua jatkamaan halvaantuneen esittämistä, ettei heidän tarvitsisi luopua rahoistaan. Valehtelu näyttelijältä toki onnistuu, mutta kun Kaskilahti haluaisi jo lopettaa koko huijauksen, ei se käykään kovin helposti...

Metailu on aina kivaa ja siinä olikin oikeastaan suurimmat syyt siihen, että menin katsomaan Ristoa. Teattereissa tiuhaan pyörinyt kännykänsulkemismainos antoi osviittaa siitä, että elokuva itsessään saattaisi olla mitä tahansa hyvän ja huonon elokuvan väliltä, mutta koska elokuvassa oli tätä meta-tasolla liikkumista siinä muodossa, että Risto Kaskilahti esitti itseään (tai itsensä nimistä henkilöä) riitti minulle perusteeksi tämän katsomiseen, sillä idea oli minusta lähtökohdiltaan kiinnostava, vaikka elokuva ei ihan niin paljon metailun maailmaan uponnutkaan kuin ehkä vähän odotin. Itse elokuva oli kuitenkin ihan kelpo elokuva suomalaiseksi komediaksi, josta ei myöskään tummempia sävyjä puuttunut.

Elokuvan alussa hyvissä ajoin ennen itse onnettomuutta käydään läpi Kaskilahden ja lähipiirin elämäntilanteita, joten yleistilanteesta saatiin melko hyvä käsitys jo alussa. Hieman pettynyt olin, kun selvisi, että elokuvassa ainoastaan Risto Kaskilahti esitti itseään, kun tuon edellä mainitun mainoksen perusteella (trailerin katsoin vasta jälkikäteen) olisin odottanut ainakin Aku Hirviniemen ja mitä jottei myös Krista Kososen näyttelevän omia itsejään, mikä olisi saattanut tehdä elokuvasta paljon riemastuttavamman kokemuksen. Nyt jäätiin jotenkin vähän puolivaloihin, eikä ideasta oltukaan saatu sitten ihan kaikkea irti. Toki elokuvan tarinan pointti oli muualla kuin siinä metailussa, vaikka tämän pikkuserkun Pasi Happosen (Aku Hirviniemi) oma käsikirjoitus samoja metailun polkuja kuljeskelikin. Tarina ei sinänsä juhlinut omaperäisyydellään, mutta sitä oli kuitenkin melko helppo katsoa, sillä elokuvan huumori oli ihan kivaa. Dialogi ei ollut minusta vain ja ainoastaan hauskaa, mutta silti ihan hauskoja dialogeja silloin tällöin koettiin, vaikka välillä jotkin kohtauksista muistuttivatkin sellaista semisketsi-osastoa. Lisäksi Inka (Elena Leeve) hahmona oli vähän tylsä; yleensä stereotyyppisistä uskovaisista saadaan heitettyä ihan hyvääkin läppää, mutta nyt ei vain toiminut. Pasi Happonen puolestaan oli todellinen sekopää, joten hänen ansiostaan/takiaan elokuvaan tuli välillä jopa trillerimäisiä piirteitä (lähellä oli, etten pistänyt elokuvan toiseksi kategoriaksi trilleriä), minkä vuoksi elokuvan huumori muuttui loppua kohden melko mustaan suuntaan, mikä ei sitten ihan täysin istunut tämän elokuvan muottiin; keveämmälläkin linjalla olisi voitu jatkaa. Loppuratkaisu oli ihan ok, vaikka sinänsä aika heppoinen olikin.

Elokuva oli täynnä hyviä näyttelijöitä, mutta parhaaksi luokittelin itse nimitähden eli Risto Kaskilahden. Vaikka Kaskilahti näyttelikin elokuvassa Risto Kaskilahtea, niin silti Kaskilahden Kaskilahti-hahmosta ei tullut sellaista oloa kuin olisin katsonut oikeaa Kaskilahtea, vaan nimenomaan Kaskilahti-hahmoa (että nautin tämän virkkeen kirjoittamisesta). Itsehän olen nähnyt aiemminkin Kaskilahden niin omana itsenään kuin elokuvissakin, joten jotain vertailupohjaa minullakin on. Kaskilahdesta ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että olisin katsellut näyttelijää itsessään, vaan nimenomaan satunnaista leffahahmoa, jonka nimi vain sattui olemaan Risto Kaskilahti, minkä ainakin minä laskin Kaskilahden eduksi. Aku Hirviniemi oli ihan hyvä oma itsensä Pasina, vaikka mitenkään hirveän muuntautumiskykyinen ei hänkään ollut ja Krista Kosonen oli ihan mainio Kaskilahden Anna-vaimona. Jaakko Saariluoma tekee siinä mielessä hauskan roolityön roskalehden toimittajana, että elokuvan sponsorina toimi 7 päivää -lehti. Mukana menossa: Kari Ketonen, Ville Myllyrinne, Elina Knihtilä, Stan Saanila (Uutisvuoto), Petteri Summanen, Jussi Vatanen (Napapiirin sankarit) ja Riku Nieminen (Vedetään hatusta).

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Tower Heist

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti