maanantai 28. marraskuuta 2011

Maissilapset

Alkuperäinen nimi: Children of the Corn
Ohjaus: Fritz Kiersch
Käsikirjoitus: George Goldsmith
Pääosissa: Peter Horton, Linda Hamilton, Robby Kiger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 89 min

- Jesus Christ!
- Not in my book.


Isaac (John Franklin) on lapsisaarnaaja, joka pienessä Gatlinin kylässä saa muut kylän lapset ja teinit tappamaan kaikki kylän aikuiset. Kolme vuotta myöhemmin kaikki eivät ole suinkaan tyytyväisiä Isaacin opetuksiin, joita hän saarnaa maissipellolla ja niinpä yksi heistä, Joseph (Jonas Marlowe) yrittää paeta, mutta hänet tapetaan maissipeltoon. Hänen kuollut ruumiinsa pistetään pystyyn keskelle autotietä ja seudun ohi ajava pariskunta Burt ja Vicky (Peter Horton ja Linda Hamilton) törmäävät siihen. He yrittävät viedä ruumista läheiseen Hemingfordin kaupunkiin, mutta he eivät pääse lähellekään paikkaan, vaan joutuvat Gatliniin, jossa heitä odottaa Isaacin vallassa olevat maissilapset...

Tämä kuukauden WANHAna toimivan elokuvan piti olla katseluvuorossa jo pari kuukautta sitten, kun alkuvuodesta ostamani sarjan viides osa olisi tullut katseluun. Kuitenkin aloin kikkailla jatko-osien kanssa ja jätin Maissilapset odottamaan katseluaan, kunnes olisin saanut niin kaikki muutkin elokuvalle tehdyt jatko-osat haltuuni kuin myös edellä katsomani Amityvillet loppuun ja niinpä tämän elokuvasarjan katsominen venyi ja venyi, mutta nyt on viimein tämänkin aika, ainakin tavallaan, sillä kunnolla näiden katselu alkanee aikaisintaan ensi viikolla, mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin pistäisi tämän projektin käyntiin vielä tämän kuun puolella. Siitä Stephen Kingin tarinan lukemisesta on niin pitkä aika, etten muista, kuinka hyvin tämä sarjan ensimmäinen osa vastaa sitä novellia, mutta ainakin ihan positiivinen fiilis Maissilapsista jäi.

Elokuva alkaa tällä aikuisten lahtauksella, josta tosin nähtiin vain yhden paikan tapahtumat. Tästä sitten siirryttiin melko nopeasti kolmen vuoden päähän, jolloin sitten Burt ja Vicky tekevät matkaa kohti uutta asuinpaikkaansa, ja jolloin nähdään myös elämää Gatlinissa Isaacin ikeen alla. Ehkä turhan monta kertaa leikattiin autoilusta Gatlinin tapahtumiin ja takaisin, mutta noin muuten elokuvassa kyllä riitti puhtia pitämään tietynlainen uteliaisuus jatkuvasti yllä. Sinänsähän pariskunnan joutumisessa lähes autioon kylään ei ole ideana mitään uutta (tai sitten olen nähnyt tämän vain liian monta kertaa), mutta ihan kelvollisen tulkinnan tekijät olivat saaneet aiheesta aikaan. Pimeän tultua saatiin mukaan myös pientä jännitystä aikaan, mutta muuten varsinaiset jännittävät hetket jäivät jotenkin vähiin. Enemmän kuin itse tapahtumat minua mietitytti se, miten tekijät olivat saaneet kulutettua aikaa niin, että kylässä tapahtuvat asiat säilyttäisivät sen tietyn mielenkiinnon loppuun asti ja näin jälkeenpäin pitääkin sanoa, että melko hyvin. Kuten sanoin, niin en muista alkuperäistä tarinaa kovinkaan hyvin, mutta silti voisin otaksua, että aika paljon tässä on samaa kuin alkuperäisessä tarinassa, sillä jotenkin elokuvasta välittyi sellainen stephenkingmäinen ote; jos olen väärässä, niin siitä ekstrapojot tekijöille. Tykkäsin ihan siitäkin, että Gatlinin nuorten elo ei ollut pelkkää harmoniaa, vaan ristiriitoja heidänkin keskuudessaan oli. Pitkin elokuvaa kuullaan sitten sellaista sopivan karmivaa musiikkia, minkä periaatteessa olisi pitänyt parantaa elokuvasta pitämistä, mutta jotenkin sitä ei oltu osattu käyttää oikeissa paikoissa, sillä tietystä karmivuudesta huolimatta se ei juuri väristyksiä ajatellut. Esimerkiksi valoisuuden aikana se musiikki ei oikein toiminut, vaikka siitä muuten tykkäsinkin. Pitkään näytti siltä kuin olisi jäänyt jokaisen katsojan itsensä pääteltäväksi, toimiko Gatlinin kaupungissa oikeasti yliluonnollisia voimia vai oliko kaikki Isaacin mielikuvituksen tuotetta, mutta loppua kohden tämä päättely voitiin lopettaa, sillä tähän pohdintaan saatiin loppupuolella hyvin selvä vastaus ja loppu olikin ihan mukava, vaikkakaan ei järin erikoinen.

Peter Horton Burtina oli melko yksi-ilmeisen oloinen, mutta jokin siinä äijässä kuitenkin miellytti, sillä minä jopa pidin hänen suorituksestaan aika paljon. Tämä elokuva julkaistiin juuri ennen Terminaattoria, joten jos elokuva olisi julkaistu vasta vuotta myöhemmin, niin tokkopa elokuvan pääosaan olisi saatu Linda Hamiltonia... tai mistä sitä tietää? Hamiltonin puute olisi ollut kuitenkin ikävää, sillä hän teki ainakin omaan makuuni elokuvan parhaan osan ollen varsin hyvä Vickynä ja mitä parasta, minulle ei tullut sellaisia Sarah Connor -viboja mieleen Hamiltonin näyttelemisestä. Monet lapsinäyttelijät eivät mitään ihmeellisiä rooleja tehnyt, mutta pääasia oli, että Malachaita näytellyt Courtney Gains ja Isaacia näytellyt John Franklin onnistuivat molemmat olemaan vähintäänkin mukiinmeneviä, vaikka Franklin aika perinteisen "lapsisaarnaajan/-paholaisen" roolin vetikin.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: In Time

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti