Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2007
Pitopaikka: Helsinki, Suomi
Ilmestymisvuosi: 2007
Jos Suomen Euroviisuvoiton jälkeen oli ollut todella epätodellinen
olo, niin sellainen oli myös silloin, kun istuin paikallani Hartwall
Areenalla vähän ennen finaalin alkua. Sain tietää viisuihin pääsystä
vain pari viikkoa ennen finaalia, joten hirveästi en ehtinyt
valmistautua siihen etukäteen. Lipunhan sain kuitenkin normihintaan ja
keräämäni hätäkassa siihen matkaan meni, mutta kyllä kannatti lähteä,
oli se sen arvoista kuitenkin. Ja kun show'kin oli pääosin hyvä, niin
mikäs siinä sitten. Niin ja tosiaan, jos minut haluaa bongata, niin olen
siellä lavalta käsin katsottuna sen oikeanpuoleisen pitkän sivun
peräosassa lähellä kulmaa. Olen se yksi piste niistä tuhansista muista.
2007 oli muutenkin mun viisuilun huippuvuosi, sillä silloin jaksoin
katsoa melkein jokaisen karsinnan tai ainakin finaalin, mitä en ole
viime vuosina oikein jaksanut paria enempää. Noin yleisesti ottaen
musiikin suhteen fiilikset ovat vähän kahtiajakoiset. Toisaalta
viisuvuoteen mahtui monta tosi hyvä vetoa, mutta toisaalta, varsinkin
semifinaalissa, niitä enemmänkin huonoja vetoja oli melkein riesaksi
asti.
Tai no, oikeastaan semifinaalissa suurin osa kappaleista oli
vähintäänkin tyydyttäviä, mutta tähän semifinaaliin mahtui myös yksi
kaikkien aikojen viisuinhokeistani: Albanian Frederic Ndocin Hear My Plea.
Jos harrastaisin kappaleiden yli hyppäämistä, niin tuo kappale jäisi
takuuvarmasti aina kuuntelematta. Noin yleisesti ottaen oikeastaan vain
paria maata lukuun ottamatta jokainen karsiutunut kappale ansaitsikin
jäädä finaalipaikasta. Nämä maat olivat Andorra, jota edusti ihana
punkrock-bändi Anonymous Salvem El Món -kappaleellaan, jossa oli
juuri minua paljon miellyttävää menoa, sekä Norja, jota edusti Guri
Schanke mukavalla latinohenkisellä Ven a bailar conmigo
-kappaleella, joka olikin yksi tuon vuoden suosikeistani ja edelleen
pidän siitä paljon. Nämä mielellään olisin päästänyt finaaliin ja jos
nyt pitäisi valita ne kaksi kappaletta, jotka olisivat saaneet
puolestani jäädä näiden sijasta semifinaaliin, olisivat ne ehdottomasti
Unkarin Magdi Rúdza tylsällä kappaleella Unsubstantial Blues sekä Georgian Sopho Visionary Dream
-kappaleellaan. Niin ja ysärifanina tietenkin olisin voinut haluta
nähdä myös DJ Bobon finaalissa, vaikka biisinsä ei parhaiden joukkoon
noussutkaan.
Itse finaali olikin sitten jo toista maata. Edellä mainittujen
jatkoon päässeiden huonouksien seuraksi finaali tarjosi Liettuan 4Funin
surkeahkon Love or Leave -kappaleen, mutta muuten finaalin taso
kyllä pääosin miellytti minua. Pari keskivertoa kappaletta oli kyllä,
mutta noin yleisesti ottaen finaalin taso kyllä miellytti minua ja
paljon. Minun on nyt pakko mainita kaikki minua eniten miellyttäneet
maat, vaikka tämä meneekin vähän turhaksi listaamiseksi, mutta tässä ne
on: Valko-Venäjä (Dmitry Koldun - Work your magic), Makedonia (Karolina - Mojot svet), Slovenia (Alenka Gotar - Cvet z juga), Kreikka (Sarbel - Yassou Maria), Latvia (Bonaparti.lv - Questa Notte), Moldova (Natalia Barbu - Fight) sekä voittanut Serbia (Marija Šerifović - Molitva).
Jos nyt vähän availlaan joitakin nä istä, niin Alenka Gotar kuulosti
aikoinaan aluksi huonolta, mutta mitä useammin kappaleen kuunteli, niin
sitä enemmän se sitten miellytti. Moldovankin väitettiin pääsevän
finaali nimenomaan naapuriäänien avustuksella, mutta entä sitten, jos
kuulostaa todella hyvältä ja kyseinenkin kappale olikin vuoden
puntarissa useimmiten siellä kärkipaikalla. Bonaparti.lv:n esitys
saattoi olla täyttä parodiaa, mene ja tiedä, mutta mikäs siinä, jos
kappale on kuitenkin täyttä rautaa. Lisäksi tietenkin Ukrainan Verka
Serduchkan Dancing Lasha Tumbai, joka on vakiinnuttanut paikkansa viisubileiden tanssilattialle kutsujana.
Jos nyt jakaisi sitten pistelaskun omaan kappaleeseensa. Pistelasku
oli melko tasainen, eikä voittajasta oikeastaan voinut olla pitkään
aikaan varma, vaikka Serbia lähes koko ajan kärjessä olikin. Vasta
pistelaskun puolivälin jälkeen Serbia alkoi kunnolla erkaantumaan
pahimmista kilpailijoistaan, Ukrainasta ja Venäjältä (vaikka en ihan
ymmärräkään, mitä Venäjä teki voittotaistelussa). Toisaalta sitten taas
Ukraina pääsi melko lähelle taas lopussa, mutta sitten Serbia ottikin
uuden kaulan ja pitikin ykköspaikkansa loppuun asti. Ei se silti olisi
ollut kovin kaukana, että Ukrainassa olisi järjestetty Euroviisut toisen
kerran lyhyen ajan sisään.
Mitä sitten tulee visuaaliseen puoleen, niin siinä kyllä oltiin
onnistuttu toden teolla. Lava näytti oikein upeasti toteutetulta,
varsinkin kun jokaisen maan esityksen aikana lava näytti todella
yksilölliseltä. Finaalin alussa nähtyä sumuverhoa tosin olisin voinut
haluta nähdä käytettävän enemmän. Myös True Fantasy -teeman visuaalinen
toteutus oli toteutettu näyttävästi, samoin kuin pistelaskuruutu
silloin, kun ruudussa olivat sekä juontajat että pisteidenantaja.
Juontajista puheen ollen Mikko Leppilampi ja Jaana Pelkonen suoriutuivat
tehtävistään kunnialla. Myös alkuesitykset ja väliesitykset olivat ihan
näyttäviä.
Ei sillä, että viisuvuosi pitopaikasta huolimatta ihan täydelliset
olisivat olleet. Ainakin minulla katkesi semifinaalin pistelaskun aikana
ääni yhdessä kohtaa, tosin vain sekunniksi pariksi. Lisäksi minusta oli
huono juttu se, että niin semifinaalissa kuin finaalissakin nämä
esitykset kerrattiin kahdesti (kerta olisi hyvin riittänyt) ja antaakin
aiheen miettiä, olisiko Yleltä loppunut rahat kesken niin, ettei
lyhyempää esitystä olisi saatu myös pistelaskun lopun ajaksi. Niin ja...
se joulupukki oli vain nolo. Oikeasti Yle, ei näin!
Pisteitä: 4/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Näin Sarbelin esiintymässä
Narinkkatorilla ja lämpöä taisi olla jotain 10-15 astetta.
Sarbelilla/tanssijoilla oli toppatakki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti