Eurovision laulukilpailu 2007

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2007
Pitopaikka: Helsinki, Suomi
Ilmestymisvuosi: 2007

Jos Suomen Euroviisuvoiton jälkeen oli ollut todella epätodellinen olo, niin sellainen oli myös silloin, kun istuin paikallani Hartwall Areenalla vähän ennen finaalin alkua. Sain tietää viisuihin pääsystä vain pari viikkoa ennen finaalia, joten hirveästi en ehtinyt valmistautua siihen etukäteen. Lipunhan sain kuitenkin normihintaan ja keräämäni hätäkassa siihen matkaan meni, mutta kyllä kannatti lähteä, oli se sen arvoista kuitenkin. Ja kun show'kin oli pääosin hyvä, niin mikäs siinä sitten. Niin ja tosiaan, jos minut haluaa bongata, niin olen siellä lavalta käsin katsottuna sen oikeanpuoleisen pitkän sivun peräosassa lähellä kulmaa. Olen se yksi piste niistä tuhansista muista. 2007 oli muutenkin mun viisuilun huippuvuosi, sillä silloin jaksoin katsoa melkein jokaisen karsinnan tai ainakin finaalin, mitä en ole viime vuosina oikein jaksanut paria enempää. Noin yleisesti ottaen musiikin suhteen fiilikset ovat vähän kahtiajakoiset. Toisaalta viisuvuoteen mahtui monta tosi hyvä vetoa, mutta toisaalta, varsinkin semifinaalissa, niitä enemmänkin huonoja vetoja oli melkein riesaksi asti.

Tai no, oikeastaan semifinaalissa suurin osa kappaleista oli vähintäänkin tyydyttäviä, mutta tähän semifinaaliin mahtui myös yksi kaikkien aikojen viisuinhokeistani: Albanian Frederic Ndocin Hear My Plea. Jos harrastaisin kappaleiden yli hyppäämistä, niin tuo kappale jäisi takuuvarmasti aina kuuntelematta. Noin yleisesti ottaen oikeastaan vain paria maata lukuun ottamatta jokainen karsiutunut kappale ansaitsikin jäädä finaalipaikasta. Nämä maat olivat Andorra, jota edusti ihana punkrock-bändi Anonymous Salvem El Món -kappaleellaan, jossa oli juuri minua paljon miellyttävää menoa, sekä Norja, jota edusti Guri Schanke mukavalla latinohenkisellä Ven a bailar conmigo -kappaleella, joka olikin yksi tuon vuoden suosikeistani ja edelleen pidän siitä paljon. Nämä mielellään olisin päästänyt finaaliin ja jos nyt pitäisi valita ne kaksi kappaletta, jotka olisivat saaneet puolestani jäädä näiden sijasta semifinaaliin, olisivat ne ehdottomasti Unkarin Magdi Rúdza tylsällä kappaleella Unsubstantial Blues sekä Georgian Sopho Visionary Dream -kappaleellaan. Niin ja ysärifanina tietenkin olisin voinut haluta nähdä myös DJ Bobon finaalissa, vaikka biisinsä ei parhaiden joukkoon noussutkaan.

Itse finaali olikin sitten jo toista maata. Edellä mainittujen jatkoon päässeiden huonouksien seuraksi finaali tarjosi Liettuan 4Funin surkeahkon Love or Leave -kappaleen, mutta muuten finaalin taso kyllä pääosin miellytti minua. Pari keskivertoa kappaletta oli kyllä, mutta noin yleisesti ottaen finaalin taso kyllä miellytti minua ja paljon. Minun on nyt pakko mainita kaikki minua eniten miellyttäneet maat, vaikka tämä meneekin vähän turhaksi listaamiseksi, mutta tässä ne on: Valko-Venäjä (Dmitry Koldun - Work your magic), Makedonia (Karolina - Mojot svet), Slovenia (Alenka Gotar - Cvet z juga), Kreikka (Sarbel - Yassou Maria), Latvia (Bonaparti.lv - Questa Notte), Moldova (Natalia Barbu - Fight) sekä voittanut Serbia (Marija Šerifović - Molitva). Jos nyt vähän availlaan joitakin nä istä, niin Alenka Gotar kuulosti aikoinaan aluksi huonolta, mutta mitä useammin kappaleen kuunteli, niin sitä enemmän se sitten miellytti. Moldovankin väitettiin pääsevän finaali nimenomaan naapuriäänien avustuksella, mutta entä sitten, jos kuulostaa todella hyvältä ja kyseinenkin kappale olikin vuoden puntarissa useimmiten siellä kärkipaikalla. Bonaparti.lv:n esitys saattoi olla täyttä parodiaa, mene ja tiedä, mutta mikäs siinä, jos kappale on kuitenkin täyttä rautaa. Lisäksi tietenkin Ukrainan Verka Serduchkan Dancing Lasha Tumbai, joka on vakiinnuttanut paikkansa viisubileiden tanssilattialle kutsujana.

Jos nyt jakaisi sitten pistelaskun omaan kappaleeseensa. Pistelasku oli melko tasainen, eikä voittajasta oikeastaan voinut olla pitkään aikaan varma, vaikka Serbia lähes koko ajan kärjessä olikin. Vasta pistelaskun puolivälin jälkeen Serbia alkoi kunnolla erkaantumaan pahimmista kilpailijoistaan, Ukrainasta ja Venäjältä (vaikka en ihan ymmärräkään, mitä Venäjä teki voittotaistelussa). Toisaalta sitten taas Ukraina pääsi melko lähelle taas lopussa, mutta sitten Serbia ottikin uuden kaulan ja pitikin ykköspaikkansa loppuun asti. Ei se silti olisi ollut kovin kaukana, että Ukrainassa olisi järjestetty Euroviisut toisen kerran lyhyen ajan sisään.

Mitä sitten tulee visuaaliseen puoleen, niin siinä kyllä oltiin onnistuttu toden teolla. Lava näytti oikein upeasti toteutetulta, varsinkin kun jokaisen maan esityksen aikana lava näytti todella yksilölliseltä. Finaalin alussa nähtyä sumuverhoa tosin olisin voinut haluta nähdä käytettävän enemmän. Myös True Fantasy -teeman visuaalinen toteutus oli toteutettu näyttävästi, samoin kuin pistelaskuruutu silloin, kun ruudussa olivat sekä juontajat että pisteidenantaja. Juontajista puheen ollen Mikko Leppilampi ja Jaana Pelkonen suoriutuivat tehtävistään kunnialla. Myös alkuesitykset ja väliesitykset olivat ihan näyttäviä.

Ei sillä, että viisuvuosi pitopaikasta huolimatta ihan täydelliset olisivat olleet. Ainakin minulla katkesi semifinaalin pistelaskun aikana ääni yhdessä kohtaa, tosin vain sekunniksi pariksi. Lisäksi minusta oli huono juttu se, että niin semifinaalissa kuin finaalissakin nämä esitykset kerrattiin kahdesti (kerta olisi hyvin riittänyt) ja antaakin aiheen miettiä, olisiko Yleltä loppunut rahat kesken niin, ettei lyhyempää esitystä olisi saatu myös pistelaskun lopun ajaksi. Niin ja... se joulupukki oli vain nolo. Oikeasti Yle, ei näin!

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Näin Sarbelin esiintymässä Narinkkatorilla ja lämpöä taisi olla jotain 10-15 astetta. Sarbelilla/tanssijoilla oli toppatakki.