tiistai 25. lokakuuta 2011

Ringu 0: Bâsudei

Alkuperäinen nimi: Ringu 0: Bâsudei
Ohjaus: Norio Tsuruta
Käsikirjoitus: Hiroshi Takahashi
Pääosissa: Yukie Nakama, Seiichi Tanabe, Kumiko Asô
Valmistusmaa: Japani
Ilmestymisvuosi: 2000
Kesto: 98 min

- Kuuletko sen?
- Mikä se on?
- Nauha pyöri, kun Aiko kuoli.


Toimittaja Miyaji Akiko (Yoshiko Tanaka) kiertelee ympäriinsä kyselemässä Sadako Yamamurasta (Yukie Nakama) ja tämän perheestään yrittäen saada lisätietoa 11 vuotta aiemmin järjestetystä ESP-näytöksestä, jossa hänen toimittajana toiminut miehensä oli saanut surmansa, ja jonka jälkeen kaikki muutkin salissa olleet toimittajat olivat kuolleet. Sadako itse on päässyt mukaan teatteriseurueeseen ja kun pääosanesittäjä Aiko Hazuki (Kaoru Okunuki) kuolee äkillisesti, aukeaa Sadakolle paikka pääosan esittäjäksi, mutta muut näyttelijät ovat varmija, että Sadako on Aikon kuoleman takana...

Kuten tuosta ylläolevasta voi päätellä, niin tämä viimeinen Ringun jatko-osa on itse asiassa esiosa, mikä toki on ollut pääteltävissä jo elokuvan nimestä ja itse asiassa en ollut epäillyt hetkeäkään, etteikö tämä olisi ollut nimenomaan esiosa. Niinpä olinkin aika varautunut tämän osan suhteen, sillä lähtökohtaisesti en nyt hirveästi diggaa esiosista, koska silloin yleensä jo tietää, miten elokuva tulee päättymään. No, vaikka tämänkin elokuvan kohdalla lopputulos oli ennakkoon selvillä, niin ilokseni huomasin, että Ringu 0: Bâsudei oli kuitenkin ihan kelpo jopa esiosaksi... ainakin jossain määrin.

Toisin kuin olin otaksunut, elokuva ei kerrokaan Sadakon kaikkia elämänvaiheita, vaan ainoastaan viimeisistä viikoista, mikä oli ihan tervetullut vaihtoehto. Siitäkin huolimatta, että en itse ainakaan muista aiemmista osista, että missään olisi mainittu Sadakon teatterimenneisyydestä (saa korjata, jos olen väärässä). Vaikka toki Sadako olikin tuttu hahmo, niin huomasin kyllä miettineeni, että yhtä hyvin elokuva olisi voitu irrottaa kokonaan Ringu-saagasta ja julkaista omillaan, vaikka tietenkään kassatulot eivät ehkä olisikaan olleet samanmoiset. Elokuva kuitenkin toi sen verran paljon omaakin Sadakon taustoihin, että tätä melkein katsoi kuin "omaa" elokuvaa. Kuitenkin varsinkin siellä teatteriympyröissä elokuva tarjosi ihan kivaa jännitystä, vaikka melko tutunoloisisssa merkeissä vietiinkin eteenpäin. Etenkin tykkäsin jännittää itse näytelmän kohtaloa eli saadaanko sitä vietyä loppuun kaikkien vastoinkäymisten keskellä. Lisäksi pohdin pitkään, että kuinka todellinen oli tämä Sadakon näkemä toinen tyttö, mutta siihenkin saatiin sitten lopulta vastaus, totta kai. Tämä vastaus oli ehkä vähän turhanpuoleinen, mutta en minä siitä nyt liiemmin jaksanut välittää. Elokuva pyöri siinä määrin siellä teatterimaailmassa, ehkä kaksi kolmasosaa koko leffasta, että kuvittelin jo, että siellä pysytään hamaan loppuun, mutta lopuksi suunnataankin sitten sinne Sadakon isän maille, jossa sitten elokuva saa päätöksen, joka on tuttu aiemmat osat nähneille; nyt vain taustoitetaan sekin Sadakon kokema kohtalo paremmin. Ehkä pientä turhaa viaton uhri -mentaliteettia oli havaittavissa.

Yukie Nakama oli ihan hyvä Sadakona varsinkin silloin, kun Sadako ei ollut friikeimmillään ja oikeastaan Nakama oli välillä oikein nättikin, mikä taas tuntui sopivan jollain hullulla tavalla Sadakon hahmoon ottaen huomioon kuitenkin hahmon muuten niin surullisen luonteen. Sadakon mielitiettyä Hiroshi Tôyamaa näytellyt Seiichi Tanabe oli hänkin ihan kiva. Teatterijohtaja Shigemoria näytellyt Takeshi Watamatsu lähinnä ärsytti, mutta epäilen, että niin oli tarkoituskin. Omaa tutkimustaan tekevää teatterilaista Etsukoa näytellyt Kumiko Asô puolestaan tuntui sellaiselta perinteiseltä haavoittuneelta vaikuttavalta japanilaisneidolta. Muissa teatterilaisissa sitten oli joukossa myös pientä yli vetämisen makua.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Thing

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti